Shut up, woman! [KUOLLUT]

// Seuraan Layla- ja Becca, anteeksi kun aloituksen kanssa kesti :)

Ryder ei yleensä vaivautunut edes yrittämään. Ihmisten ilmoilla hän sai useimmiten osakseen vain katseita ja friikin leiman otsaansa eikä kukaan sitä koko aikaa jaksanut. Nyt hän oli kuitenkin tarvinnut omaa rauhaa ja parhaiten sitä, huvittavaa kyllä, sai juurikin siellä, mistä viimeisenä olisi olettanut ja minne hän viimeisenä olisi tahtonut lähteä: ulkona.
Kaupungisa ei ollut koskaan rauhassa, mutta omiin - tai pikemminkin toisten hänen päähänsä istuttamiin - ajatuksiinsa Ryderin oli hieman liiankin helppo upota. Ihmisten keskuudessa hänellä oli muutakin mihin keskittyä ja huudot otsansa takana jäivät vähäisemmälle huomiolle. Tavallisesti.
Tänään päänsärky oli aiempaa pahempi. Kukaan ei jaksanut suoraa huutoa kovin montaa tuntia putkeen ja silti välttänyt jyskyttävää hedaria. Ryder oli mielestään koettanut kaikkea. Hän oli koettanut järkeillä, huutanut takaisin, kiljunut ilman järjenhäivääkään, uhkaillut ja jopa koettanut myötäillä ja osoittaa myötätuntoa. Ei, mikään ei toiminut tähän päänsä sisällä huutavaan, äärimmäisen itsepäiseen ja luojan kiitos jo muiden kimpusta poistuneeseen naiseen, joka huusi sille ainoalle olennolle, joka vielä tämän kuuli.

Ryder avasi kahvilan oven, tai kapakkaa tämä pikemminkin muistutti. Päivisin kahvila, iltaisin hämyinen kapakka. Hiljainen kaikesta huolimatta, rauhallinen. Aina siihen saakka, kun hän astui ovista sisään. Mies saattoi vain kuvitella kuinka huumehouruiselta vaikutti muiden silmiin. Hän piteli käsiä korvilleen ja ummisteli silmiään ennen kuin tennarinsa pysähtyivät juuri ennen kuin törmäsivät tiskiin.
"Yks kahvi!" Ryder huusi päässään vallitsevan metelin yli ennen kuin tajusi tiskin takana seisovan naisen tuijottavan häntä järkyttyneenä. Rykäisten hän koetti uudelleen, kuulematta tällä kertaa omaa ääntään oikeastaan ollenkaan, mutta samaan aikaan toivoen, että lausui edes jotakin ääneen; "Krhm, yks kahvi. Ja lasi vettä."
Ryder laski katseensa ja koetti rauhoittua. Mikään ei kuitenkaan oikaissut otsalleen muodostuneita ryppyjä nyt. Hän sulki jälleen silmänsä ja koetti jälleen uhkailua, mutta nainen ei vaiennut. Tällä kertaa suora huuto päänsä sisällä jatkui ja sai nuorukaisen potkaisemaan raivostuneena tiskiä.
"Hiljaa nainen!" mies parahti ja löi kämmenellään otsaansa. Katseensa kohottaessaan kahvilatyöntekijä tuijotti häntä jälleen kuin valmiina määräämään hänet ulos. Kahvilatyöntekijäksi ja naiseksi tuo oli aika riskinoloinen ja koska Ryder oli kaikkea muuta, hän irvisti pahoittelevasti ja etsi löysien, puhkikuluneiden farkkujensa taskusta rahat kahviin.
"Sori", mies mumisi ottaessaan kahvikuppinsa ja vesilasinsa. Askeleensa suuntasivat oitis kohden kaikkein hämärintä ja syrjäisintä pöytää, jossa hänen tupinansa ei kenties kiinnittäisi niin paljon huomiota.

Ryder istuutui alas, suoristi mustaa, löysähköä, mutta ihoaan myötäilevää pitkähihaista ja selvitti kurkkuaan rykäisemällä. Hän kaivoi taskustaan tällä kertaa tujun reseptisärkylääkkeen, jonka nappasi veden kera ennen kuin sulki silmänsä nojaten takaraivonsa loosin selkänojaan.
'Oo vittu hiljaa, oo vittu hiljaa, oo vittu hiljaa', hän hoki mielessään naisäänen nyt huutamiseen sijaan suorittaessa sitä ainoaa asiaa, jossa naiset suihinottoja lukuun ottamatta olivat hyviä; jäkättämistä ja juoruamista.
"Munako kurkkuus pitäis tukkia että hiljenisit", Ryder sihahti ääneen kulmiaan kurtistaen ja puri hampaansa yhteen. Hän oli joutunut kestämään tuota naista jo aivan liian pitkään. Edes suihkun yleensä niin rauhoittava ääni ei ollut onnistunut sulkemaan naisääntä taka-alalle. Ryderin ulkomuodosta kyllä huomasi, ettei tämä ollut hänen paras päivänsä. Mustat, hieman luonnonlaineille taipuvaiset hiuksensa olivat takkuiset. Silmiensä aluset mustat ja kajaalinsa eilisen ja suihkun jäljiltä hieman pitkin poskia. Kaiken kaikkiaan Ryder alkoi olla jo aika valmis suorittamaan itsemurhan, mikäli nainen ei kohta vaikenisi.