Seeking their inner truth [KUOLLUT]

// Aye mukaan! Muitakin mahtuu. :-) Katsotaan nyt mitän tapahtuu, mutta ainakin Chameleon ja Mentalisti olisi hyvä tutustuttaa toisilleen. //

Clark "Mentalisti" Evans

Clark asteli New York Public Libraryn portaita mietteliäänä. Hän oli ilmoittanut Brotherhoodille tarvitsevansa hieman miettimisaikaa. Ei sillä, että hän aikoisi pyörtää päätöstään Brotherhoodin suhteen - päinvastoin, hän oli tästä erittäin innoissaan - mutta hänen pitäisi tutkia itseään. Mentalisti mietti Brotherhoodia ja sen jäseniä, Magnetoa, Azazelia, Rav- siis Mystiqueta, Thanea ja muita. Heillä kaikilla tuntui olevan hieman raadollisempi maailmankuva kuin Clarkilla itsellään, mutta sama päämäärätietoisuus häneltä kyllä löytyi. Mentalistin huulille nousi pieni hymynkare tämän muistaessa päämajassa olleet lapset, ja miten lämpimästi heitä kohdeltiin.
'Enköhän sopeudu joukkoon ennen kuin huomaankaan', Clark ajatteli, 'on tässäkin telepaatikko, kun ei omista ajatuksistaankaan selvää saa.' Huvittunut tuhahdus.

Mentalisti riisui nahkahanskansa ja alkoi selata lehtihyllyä. Hyvin pian kohdalle osui New York Times, minkä hän nappasi mukaansa ja lähti etsimään rauhallista lukupöytää itselleen. Löydettyään pöytärykelmän, jossa istui vain yksi keski-ikäinen naishenkilö, Clark istui alas ja nosti lehden eteensä kasvojensa peitoksi. Mystisiä ryöstöjä ympäri osavaltiota, s. 4, lehden etukansi julisti. Kurtistaen kulmiaan telepaatikko etsi sivun neljä ja alkoi silmäillä leipätekstiä. Silminnäkijät eivät tunnu edes tajunneen ryöstöjen tapahtumista, kaikki on ollut vain sumeaa ja tapahtunut niin äkkiä. Päätään pyörittäen Clark käänsi sivun eteenpäin eikä voinut olla ajattelematta, miten todennäköisesti tuokin varas olisi jokin matalan luokan mutantti, jota on syrjitty ja joka on päättänyt kostaa ihmisille. Homo sapiensille, Magneto sanoisi. Clark huokaisi syvään, hänestä ei tuntunut hyvältä antaa mutanttien mustata heidän mainettaan.

Päästyään keskiaukeaman yli Clarkin silmät alkoivat väsyä. Hän laski lehden pöydälle vain silmäilläkseen ympäristöään. Keski-ikäinen nainen oli häipynyt kirjoineen ja lukunurkka loisti tyhjyyttään. Hymähdys. Mentalisti aisti mielellään lähimpien ihmisten kiertelevän muutaman hyllyvälin päässä, mutta kukaan ei ollut tulossa kohti. Ainakaan vielä. Tästä varmistuttuaan hän nosti lehden takaisin kasvojensa eteen ja jatkoi lukemista. Seuraavat uutiset koskivat urheilua, ne hän ohitti. Seuraavaksi hänen silmäänsä osui muutaman aukeaman mittainen uutinen kongressista ja sen sisäisestä korruptiosta. Clark varmisti vielä kerran ihmisten olevan hieman etäämmällä ja syventyi selaamaan lehteä. Tällä kertaa sivut vain liikkuivat ilman kosketusta. Vaikka joku näkisikin tämän, Mentalisti voisi aina vain syyttää tuulenpuuskaa. Kirjastossa. Joopa joo.

Vera Hyland

Vera käveli New Yorkin pääkirjastossa selässään kevyt reppu. Hän vietti ensimmäistä lomapäiväänsä New Yorkissa ja oli jättänyt suurimmat tavaransa hotellille. Tulevina päivinä olisi tarkoitus tutustua New Yorkin nähtävyyksiin: Time Squareen, Vapauden patsaaseen ynnä muihin. Ensin olisi löydettävä matkailuopas, joka kertoisi hänelle parhaimmat, tai kenties huonoimmat, ruokailukohteet. Vera ei tuntenut New Yorkia kovin hyvin, joten ensin olisi hankittava aluekartta eri kaupunginosista, ja sen jälkeen hän halusi viettää loppupäivän läheisissä kahviloissa istuskellen ja suunnitellen tulevien päivien kävelyreittejä. Veraa ei lainkaan haitannut yksin seikkailu, vaan hän nautti siitä. Uudet kaupungit saivat hänet hereille.

Piilolinssit silmissään hän käveli hitaasti hyllyvälejä ja selasi katseellaan kirjojen selkämyksiä yrittäen löytää etsimänsä. Hänen kädessään oli valkoinen lappu, johon hän oli kirjannut muutamia matkaoppaita, jotka vielä olivat kirjastossa vapaina. Kirjastokortin hän oli luonut vain hetki sitten alakerrassa sillä ajatuksella, että tämä ei jäisi hänen viimeiseksi kirjastoreissukseen. Hänen oli luotava joitain rutiineja, jotka loisivat hänen uuteen kotiinsa turvallisuudentunnetta - New Yorkin reissut eivät kuulostaneet hassummalta, ja kun ne selitti pakollisilla kirjastokäynneillä, ei kukaan muukaan epäilisi mitään, vaikka hän matkoillaan piipahtaisikin juhlimaan tai seikkailemaan jonnekin muualle kaupunkiin.

Vera käveli hitaasti oikealle hyllyvälille ja selaili kirjoja katseellaan ja sormenpäillään. Hän nappasi hyllystä kirjan ja nosti katseensa hyllykköjen päähän, jossa näki tyhjähkön lukusalin. Hän näki vain miehen, joka selaili lehteä - Vera siristi silmiään ja jäykistyi - vai selailiko?. Hän näki lehtien sivujen vaihtuvan kuin itsestään ja kurtisti kulmiaan pudistaen hieman päätään. Hän tiesi olevansa väsynyt kaikesta uudesta viime päivinä, mutta hän ei uskonut silmiensä valehtelvan. Sivut kääntyivät hitaasti, kun Vera ehti seistä jo tovin hyllyvälissä tarkkailemassa miestä. Sitten mies nosti katseensa ja Vera hätkähti ja käänsi nopeasti päänsä takaisin kirjahyllyyn esittäen etsivänsä matkaopasta, vaikka hänen ajatuksensa eivät liikkuneet millään lailla matkustamisessa.

Clark "Mentalisti" Evans

Clark pyöritti silmiään kongressista kertovalle uutiselle. Jokin jäsen oli erotettu kongressista rasistisen ja uhkaavan käytöksen vuoksi. Milloinkohan mutanttivihastakin tulee rasismia? Tällä vauhdilla ei koskaan. Telepaatikko mietti Järjestöä ja sitä, mitenköhän syvät yhteydet näillä oli Yhdysvaltain kongressiin. Pelottavan syvät, luultavasti. Clark selasi uutisen loput sivut läpi vain silmäillen, sillä juttu oli osoittautunut aika mitäänsanomattomaksi. Viimeisen politiikkasivun kääntyessä telekineesin voimalla hän kuuli kauempaa kirjan sivun rapsahduksen. Hätkähtäen hän tajusi nuoren naisen katsoneen häntä jo jonkin aikaa, varmasti nähneen tämän epätavallisen sivujen liikkeen. Nainen käänsi päänsä pois.

Huomion herpaantumisen tuloksena New York Timesin viimeinen politiikkasivu oli melkein revennyt kahtia. Mentalisti kirosi mielessään kiinnijäämistään ja keskittymisensä herpaantumista. Hän sulki lehden, silmäisi vielä naista, joka näytti teennäisesti syventyneen etsimään jotain, ja nousi ylös. Tuoli hänen allaan piti pienen narahduksen Clarkin työntäessä tämän takaisin pöydän alle. Hän sujautti lehden takaisin lokeroon, jossa luki NY Times. Taaimmaiseksi, onneksi kappaleita oli monta. Sen tehtyään telepaatikko siirtyi muutaman askeleen nuorta naista kohti ja kääntyi myös muka etsimään hyllystään jotain. Heidän välillään oli ehkä noin kaksi, kolme metriä.
Hetken hiljaisuus. "Matkaoppaita?" Clark kysyi vilkaistuaan vierelleen.

Mentalisti nappasi hyllystä Alternative Press Reviewin ja alkoi käännellä sivuja - tällä kertaa käsivoimin. Vaikka hän olikin jäänyt kiinni, enempiä riskejä ei tarvitsisi ottaa. Ensin hänen olisi saatava selville, mikä tuo nainen olisi heiniään. Telepaatikko voisi aina ottaa mielikosketuksen ja yrittää muokata naisen muistoja hivenen, mutta tähän mies ei ollut hirveän halukas. Nyt olisi vain tärkeää, ettei tuo nainen pelästyisi ja lähtisi pois. Irrottamatta katsettaan lehdestä Clark kysyi: "Uusi kaupungissa?"
Nyt Clark pyöräytti silmiään itselleen. Ikään kuin hänkään tätä kaupunkia tuntisi.

Vera

Vera huomasi miehen siirtyvän lähemmäs ja kuuli sitten toisen sanat. Hetken hän ihmetteli, eikö mies reagoinut millään tavalla siihen, että Vera oli nähnyt, mitä oli nähnyt. Sen jälkeen Veran ajatukset harhailivat pohtimaan, oliko hän sittenkään nähnyt mitään. Vera hymyili nopeasti ja vastasi hieman varautuneesti:
"Hmmh, jep. Vierailemassa. Etsin hyviä ravintoloita ja kahviloita, ja yritän muutenkin tutustua kaupunkiin vähän tarkemmin."

Vera seurasi miehen käsiä, kun tämä otti lehden hyllystä ja selaili sitä käsin.
"Kyllä. Muutin lähettyville. Täytyy tutustua paremmin", hän jatkoi miehen sanojen jälkeen ja hymähti. Hän huomasi, että nyt olisi hyvä hetki udella miehestä jotain, mikä selvittäisi, oliko Vera nähnyt oikein.
"Entä sinä? Vierailemassa vai asutko täällä?" Vera sanoi, mutta päätti samalla sanat lausuessaan, ettei jaksanut pelleillä. Olisi aivan sama, pitäisikö mies häntä hulluna, jos hänen näkemänsä olisi ollut silmänlumetta, mutta jos niin ei ollut, olisi selvitettävä muutamia seikkoja heti, eikä tulevaisuudessa. Siksi hän jatkoi heti sanojensa perään:
"Harjoitellut lehden sivujen kääntämistä viime aikoina? Ihan käsin?" Vera hymähti ja katsoi miestä pistävästi.