A Thousand times I tempted fate. [k-18] [KUOLLUT]

// Ramsu tänne Ryderin kanssa? ;D //

maanantai-ilta, Los Angeles

Milan Yaxell

Saattoi olla, että oli parempiakin tapoja viettää maanantai-iltaa, kuin tuhlata rahojaan alkoholiin ja nimenomaan aloittaa se jo heti viikon ensimmäisenä päivänä. Tosin Milanin tapauksessa hänen ei edes oikeasti tarvinnut juomistaan maksaa, kun taas baarimikot luulivat nyhtävänsä häneltä rahaa tippejä myöten - oli käytännöllistä ja tuli edulliseksi, kun pystyi vaikuttamaan ihmisten todellisuuteen.
Tummatukkainen mies kaatoi ties monennenko tuplaviskinsä kurkustaan alas, jättäen jääpalat lasin pohjalle sulamaan. Hänen hiuksensa olivat jälleen päässeet kasvamaan hivenen pitkähköiksi, mutta se ei miestä haitannut - se tosin korosti hänen renttumaista olomuotoaan, mutta jotenkin kummasti se tuntui houkuttelevan kiinnostuneita ihmisiä  magneetin tavoin hänen ympärilleen.

Milan oli saanut jo alkuillasta seuraansa kauniin ja runsasmuotoisen bruneten, jolla oli silmät kuin käärmeellä. Eliise, tai niin kaunotar ainakin itsensä esitteli. Ja koska Milan oli mitä oli, ei hän vain pystynyt torjumaan kaunista naista, kun tämä vartavasten kiehnäsi hänen kyljessään lyhythelmaisessa mekossaan - kuka oikeasti pystyi vastustamaan tuollaista?
Noh, Milanille nyt kelpasi kuka vain, joten ehkä hän ei ollut paras mahdollinen henkilö arvioimaan.
Heti naisen silmät huomattuaan hän oli tajunnut Eliisen olevan samanlainen kuin hänkin, jotain muuta kuin tavallinen ihminen. Mutantti. Käärmenainen. Ajatus oli suorastaan naurettavan seksikäs, eikä Milan voinut muuta kuin virnistellä omille ajatuksilleen.

Illan mittaan he ehtivät jutella ja tutustua toisiinsa, hän oli juonut lisää viskiä, polttanut  pilveä ja herrasmiehenä tottakai tarjonnut kauniille naisseuralaiselleenkin. Mies tunsi olevansa jälleen siinä kunnossa, että hän saattoi sanoa elämän tuntuvan ihan helvetin hyvältä - vartalo tuntui jotenkin kevyeltä ja korvissa humisi, katseen kohdistaminen ei enää onnistunut, mutta ei se haitannut.
Kaikki tuntui hyvältä, ei tarvinnut edes miettiä niitä lukuisia turhanpäiväisiä asioita ja ongelmia, joita hänen elämässään muuten riitti.

He olivat Eliisen kanssa siirtyneet miesten vessojen puolelle, jossa ei onneksi sillä hetkellä ollut ketään - ei sillä, että heitä kumpaakaan olisi edes kiinnostanut paskan vertaa, kun adrenaliini virtasi suonissa alkoholin ja pilven kera, saaden kiihotuksen tuntumaan moninkertaiselta.
Leveän virneen koristaessa käärmesilmäisen naisen kasvoja, oli tuo kaunotar jo työntänyt hänet yhteen niistä parhaat päivänsä aikoja sitten nähneistä kopeista, eikä Milanilla ollut mitään sitä vastaan. Kiihkeä suudelma ja vartalot painuivat toisiaan vasten, sinisilmäinen mies oli positiivisesti yllättynyt, kun hänen aivonsa rekisteröivät tiedon siitä, ettei naisen  kielikään ollut ihan normaali - miten kukaan saattoi halveksia mutantteja tai pitää heitä millään tapaa inhottavina, kun tämäkin käärmenainen hänen sylissään oli niin helvetin kuuma pakkaus erikoisten piirteidensä kera. Se teki elämästä jännittävää.

Jotenkin Milan oli päätynyt istumaan wc-pöntön päälle ja Eliise istui hänen sylissään selkä häneen päin. Miehen kädet seikkailivat naisen vartalolla, joka hieroi kevyesti lantiotaan hänen miehuuttaan vasten, päästäen kiimaisia äännähdyksiä karkaamaan punattujen huultensa välistä.
"Sä kuulemma saat mut näkemään tähtiä", käärmenainen sanoi kiihkon sekaisella äänellä vilkaisten häntä olkansa yli, ottaen tukea ahtaan kopin seinistä.
Virnistys kohosi Milanin huulille ja sininen sävy hänen silmissään tuntui tummuvan muutamalla pykälällä.
"Darling, mä saan sut näkee tähtiä ja paljon, paljon muutakin", hän vastasi matalalla  äänellä, antaen katseensa seurata kuin lumoutuneena, kuinka täydellisen muotoiset pakarat nousivat ja laskivat tasaiseen tahtiin hänen sylissään.
Tyytyväinen naurahduksen ja henkäyksen sekainen ääni pääsi karkaamaan naisen huulilta, kun tämä pysähtyi hetkeksi haukkomaan henkeään.

Muutamaa hetkeä myöhemmin Milan istuskeli yksinään vessassa, siinä samaisessa kopissa, jossa he olivat nauttineet toistensa seurasta tuon kauniin käärmenaisen kanssa. Eliise oli poistuessaan jättänyt kopin oven auki, mutta se ei miestä haitannut.
Tummien housujen sepalus oli edelleen auki ja hän istui siinä ilman paitaa, tupakka huuliensa välissä. Hänen musta ja hivenen kulahtanut kauluspaitansa oli päätynyt lattialle äskeisten touhujen tiimellyksessä.
Milan puhalsi hitaasti tupakansavua ulos keuhkoistaan.

Ryderin ilta oli edennyt vähemmän viehättävästi. Hän oli jostain nimeämättömästä syystä etsiytynyt muiden alkoholinkaipuisten seuraan ja olettanut, että äänet jättäisivät hänet rauhaan edes hetkeksi.
Toisin oli kuitenkin käynyt, Ryder joutui myöntämään kumotessaan kurkustaan ties kuinka monennen viinapaukkunsa. Sen sijaan, että olisivat vaienneet, vainajat alkoivat ainoastaan naljailla hänelle hänen alkoholinkäytöstään, kärsimättömyydestään että säälittävyydestään - 'Tuon näköinen poika yksin tällaisena iltana!?' tai 'Ehkä tytöt eivät kiinnostu miehestä, joka pystyy kuulemaan kuolleita?' - sellaisilla äänenvoimakkuuksilla, että se peitti alleen viihderavintolan jytämusiikin ja hetken Ryder uskoi päänsä räjähtävän siinä paikassa. Hän joutui istuutumaan baarijakkaralle tiskin eteen täytettyään tahmean pöydän pinnan jo liki kahdellakymmenellä, tyhjällä snapsilasilla. Vaikka kaatumisen vaara olikin nyt poistettu listasta, se ei suinkaan tarkoittanut sitä, että olonsa olisi mitenkään helpottunut. Kuolleet olivat saatanan itsekkäitä paskiaisia, jotka tahtoivat hänen unohtavan oman elämänsä ja matkustavan maailman ympäri etsimään näiden ruumiita tai kertomaan viestejä vainajien lähimmäisille ja sellaiseen Ryder ei aikonut elämäänsä haaskata. Saisivat vain tyytyä siihen, että auttaisi vain kun tarvitsisi jotain - ja hiljaisuus oli vainajien mielestä selvästikin aivan liian yliarvostettua.

Muutamien samana iltana häntä yrittäneiden tyttöjen tavoin vähäpukeinen, todennäköisesti vastikään täysi-ikäisyyden rajan ylittänyt brunette lähestyi häntä lanteet sirosti keinahdellen, mutta Ryder huomasi tytön läsnäolon vasta tämän kohottautuessa hänen puoleensa ja kehrätessä tervehdyksen hänen korvaansa.
Ryder hädin tuskin erotti tytön äänen kaikkien muiden päässään mekastavien äänten joukosta ja kääntäessään katseensa tytön puoleen hän kirosi mielessään. Tyttö oli kuuma, muttei hänestä todellakaan ollut minkäänlaiseksi seuraksi juuri nyt - ja vuosien saatossa Ryder oli oppinut sen yhden repliikin, jolla pääsi helposti eroon tavallisista tytöistä, joiden kanssa hän olisi mieluusti nainut. Eikä ollut mitään sen kipeämpää, kuin kylmästi lähettää pois vastakkaisen sukupuolen edustajia, jotka olisivat tahtoneet pelastaa hänet - itsensä ohella - puutteesta.

Ryder kumartui jakkarallaan tytön puoleen ja lausui sanansa niin välinpitämättömällä äänellä kuin suinkin; "Mä kuulen ääniä."
Ja kuten hän oli arvellutkin, hetken arvioivan tuijotuksen jälkeen tyttö tuli vastahakoisesti siihen lopputulokseen, että hän oli päästään sekaisin ja kääntyi kannoillaan, kadoten pian ihmisvilinään. Huokaisten Ryder kaatoi vielä yhden vodkan alas kurkustaan ennen kuin laskeutui irvistäen tuolilta ja suuntasi kohti miesten vessoja.

Hän alkoi hiljalleen muistaa, miksei yleensä juonut päätään täyteen baarissa, vaan omassa asunnossaan, yksin. Tämä ihmisvilinä oli hyvää vauhtia saamassa hänet sekoamaan eikä Ryder kyennyt enää muistamaan mistä suunnasta oli tullut sisälle baariin.
Vessojen ovien jo näkyessä hän tiedosti askeltensa muuttuvan vähän kerrallaan epävakaammiksi, kun ruumiinsakin tiedosti, kuinka monta paukkua hän oli tullut ottaneeksi ja ylitsevyöryvä inhon ja oksetuksen tunne sai Ryderin nopeuttamaan askeliaan.
Hän avasi nopeasti vessatilojen oven ja veti sen yhtä vauhdikkaasti kiinni perässään, painautuen hetkeksi ovea vasten. Musiikki, jonka hän yhä erotti jossain mielensä perukoilla, vaimeni lähes kuulumattomiin, mistä äänet päässään senkun riemastuivat.
"Olkaa hiljaa!" Ryder karjaisi sen minkä kurkustaan lähti ja potkaisi kaiken sisäänsä kerääntyneen aggression voimalla paperipyyhkeille tarkoitettua roskakoria, joka lennähti lähintä seinää vasten ja kumoutui sisältöineen lattialle.
Adrenaliini myllersi kehossaan niin, että mielensä olisi tehnyt riehua hieman lisää, mutta huono olo ehti ensin. Ryder käännähti kannoillaan ensimmäisen kopin kohdalla, jääden oksentamisen sijaan tuijottamaan miestä, joka istui pöntön päällä. Hän tunsi tämän jostain, taatusti, muttei ehtinyt pysähtyä tarpeeksi pitkäksi aikaa miettimään sitä ennen kuin muisti asiansa. Ryder saattoi etäisesti kuulla mutisevansa jonkinlaisen anteeksipyynnön ottaessaan pari askelta taaksepäin. Hän riuhtaisi auki seuraavan kopin oven, kumartui pöntön ylle ja koetti kakoa kurkkuaan selväksi.