Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Erik Lehnsherr

Tummat kulmakarvat kurtistuivat hieman, kun nautinnollinen värähdys kulki pitkin vanhemman miehen vartaloa Charlesin käden koskettaessa hänen housujensa sepalusta, joskin toisen kosketus oli vähän turhan kevyt ja kiusoitteleva, ja se sai pienen tyytymättömän urahduksen karkaamaan hänen huuliltaan.
Nuoremman sanat saivat hänet suorastaan naurahtamaan, eikä Erik voinut olla kohottamatta vihjaavasti toista kulmaansa samalla, kun hän antoi käsiensä tunnustella tuon pakaroita, leipoen ja puristellen niitä otteessaan.
”Kumpikohan tässä taas innostui juttelemaan?” hänen oli pakko kysyä matalalla äänensävyllä, venyttäen samalla nuoremman miehen pakaroita mahdollisimman levälleen, paljastaen tuon aukon huoneen ilmalle.

Ilme miehen kasvoilla oli varmasti näkemisen arvoinen, kun Charles oli saanut sanottua viimeisimmän lauseensa pienen ilkikurisen virneen kera ja vaikka hän tiesikin toisen vain kiusoittelevan, Erik ei voinut estää itseään reagoimasta.
Vanhemman miehen ilme tummui useamman asteen ja hänen uhkaavammaksi muuttunut olemuksensa oli kaiken kaikkiaan hyvin seksikäs, kun hän huokui siinä omistushaluaan Charlesia kohtaan.
Nopealla liikkeellä hän pyöräytti alastoman miehen sohvaa ja sen selkänojaa vasten ja painoi lantiotaan tuon omaa vasten ja painoi huulensa omistavasti nuoremman huulille, poskelle, leualle ja kaulalle, hampaat näykkäsivät ihoa ja hän imaisi voimakkaasti herkkää ihoa, jättäen jälkeensä varman jäljen. Siihen nousisi varmasti mustelma.

”Sinä olet minun”, Erikin ääni oli matala ja hieman karhea, se oli omistava. Teräksinen katse tuijotti nuorempaa silmiin intensiivisesti samalla, kun hän vetäytyi hieman kauemmas istuvasta miehestä, kohottautui seisomaan, jotta hän pääsisi itsekin vihdoin ja viimein eroon kiristävistä housuistaan, joiden vetoketjun Charles tosin oli jo varsin avuliaasti avannut.
Miehen huulilta karkasi äänetön henkäys, kun hän pääsi vihdoinkin eroon ahtaista kangaspaloista, jotka olivat puristaneet hänen miehuuttaan. Vaatekappaleet valahtivat lattialle Charlesin housujen kaveriksi, eikä vanhempi mies jäänyt aikailemaan.

Voimakkaasti hän painoi Charlesin sohvan pintaa vasten, runnellen tuon huulia omillaan, kädet vaeltelivat omistavasti nuoremman vartalolla. Hän nosti telepaatikon jalat omien reisiensä oli, jotta nuorempi mies hänen edessään oli siinä hajareisin, täysin hänen armoillaan.
”Minun”, matala murahdus. Hän lukitsi Charlesin kädet voimakkaaseen otteeseensa ja nosti ne tuon pään yläpuolelle seinää vasten.
”Charles, sano se. Sano se”, Erik vaati päättäväisellä äänensävyllä huulet painettuna vasten miehen poskea.

// IHIHIHIH ;DD <3 //

Charles Xavier

Charles tiesi, että hän saisi jonkinlaisen reaktion aikaiseksi toisessa, kun mainitsisi tällaisessa tilanteessa jonkun toisen hänen kanssaan. Charles oli sen verran Erikin päässä pyörinyt, että tiesi miten vanhempi mies tulisi luultavasti reagoimaan hänen sanoihinsa. Silti hänen vatsanpohjassaan muljahti mukavasti kun toisen ilme tummui ja tämä osoitti selvästi dominointiaan.

Mies huokaisi syvään kun tunsi selkänsä sohvan selkänojaa vasten ja toisen peitetyn miehuuden omallaan. Automaattisesti hän haki sitä painen tunnetta lisää ja kaarsi hieman selkäänsä, tuntien toisen huulten tekevän taas kerran kierrosta – tällä kertaa kaulan alueella. Charles pystyi vain kuvittelemaan minkälaiset jäljet aamulla, hän löytäisi vartalostaan. Ja vaikka muutama näykkäisy jopa sattui, nuoremman miehen vartalo värisi halusta ja hän toimi kuin auto-ohjattuna, tehden toiselle lisää tilaa merkata hänet.

Erikin matala ääni puhui taas kerran, kertoen Charlesin olevan Erikin. Paljon opiskelleena miehenä ja lukeneena, hänen olisi tehnyt mieli kommentoida jotain hyvin kirjaviisasta toisen omistushalusta ja kuinka eläimellistä sekä kenties aika alkukantaista se oli, hän kuitenkin nieli sanansa ja ei voinut kuin nauttia siitä alkukantaisesta tunteesta, että joku halusi hänet kokonaan itselle. Charleskin oli kuitenkin vain mies. Joten siniset silmät tuijottivat lasittuneina halusta Erikiä, kun vanhempi mies irtautui hetkeksi ja otti viimeisetkin vaatekappaleet pois heidän päämääränsä tieltä. Ja sen pienen hetken kun Charles sai ihailla toisen alastonta vartaloa kokonaisuudessaan, hän puraisi huultaan pienesti ja ei voinut muuta kuin nielaista mielihyvästä.

Ikävä kyllä ihasteleminen jäi lyhytaikaiseksi, kun Erik painoi hänet taas sohvan pintaa vasten, saaden vaativat huulet huulia vasten. Charles haukkoi hieman henkeään toisen suuta vasten ja antoi toisen nostaa hänet hajareisin lähelle itseään. Telepaatikko tunsi itsensä hetken aikaa avuttomaksi ja mietti hetken, että juuri sillä hetkellä hänestä tuntui, että Erik saisi hänestä tietää muun muassa kaiken tuossa, jos Erik vain sattuisi jotain kysymään. Hän olisi laverrellut kaikki maailmansa salaisuudet, kunhan Erik vain koskettaisi häntä.

Kädet nostettiin voimakkaaseen otteeseen ylös ja Charles katsoi miehen sivuprofiilia, kun tuo hänen poskeaan vasten päättäväisellä äänensävyllä halusi telepaatikon myöntyvän toisen omistukseen.
”Erik”, Charles henkäisi syvään ja mietti mielessään, jaksaisiko enää leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa Erikille. Charles viisaana miehenä kuitenkin tiesi, milloin taistelu oli hävitty.
”Kyllä”, hän huokaisi mielihyvästä ja kääntämällä kasvojaan painoi huulensa toisen huulille, kietoen jalkansa toisen vartalon ympärille, vetäen tuon ahnaasti itseään vasten.
”Olen sinun, tee minusta sinun”, Charles mutisi toisen suuta vasten, melkein haastaen toisen siihen, pyöräyttäen samalla lantiotaan ja takapuoltaan toisen miehuutta vasten

”Joten, ota minut Erik. Varmista, että tiedän kuuluvan sinulle. Vain me kaksi. Tässä ja nyt”, Charles sanoi selvästi, huomaamatta kuitenkaan, että tällä kertaa hän ei sanonut noita sanoja ääneen, vaan puhui toisen mielessä. Telepaatikollakin oli oikeus menettää kykyjensä hallinta ja huomiointi silloin tällöin, varsinkin kun oli tilanteessa, jossa ei enää ollut enää varma, mihin hän päättyi ja mistä toinen alkoi.

Erik Lehnsherr

Tyytyväinen huokaus pääsi karkaamaan miehen huulilta, kun hän kuuli myöntävän vastauksen nuoremman suusta ja kun hän tunsi toisen ahnaat huulet omillaan, jalkojen vetäessä häntä lähemmäs kuumana hohkavaa vartaloa.
Charlesin lantion ja takapuolen aiheuttama paine hänen kovalla miehuudellaan sai mielihyvän korahduksen purkautumaan syvältä hänen kurkustaan, Erik oli alitajuisesti huomannut nauttivansa tästä tunteesta – itsehillintänsä menettämisestä. Siitä, mitä nuorempi mies sai hänet käymään läpi ja tuntemaan.

Hän painautui vieläkin lähemmäs vasten Charlesin hajareisia jalkojen väliä, nykäisi tuon käsiä paremmalla otteella seinää vasten, eikä hänellä ollut vielä aikomustakaan vapauttaa voimakkaaseen otteeseen lukittuja käsiä.
Toisen käden sormiaan hän kuljetti ruskeissa hiuksissa, korvan ja posken kautta nuoremman huulille. Päättäväisesti etusormi ja keskisormi sujahtivat kosteiden huulien välistä Charlesin suuhun, Erik liikutteli sormiaan tasaiseen tahtiin edestakaisin tuon huulten välissä, nauttien kielen märästä kosketuksesta. Hän seurasi tarkasti katseellaan Charlesin ilmeitä ja eleitä, ja näky sai hänen hengityksensä muuttumaan pikkuhiljaa hieman raskaammaksi.
Tuo kaunis mies oli kokonaan hänen, eikä hän jakaisi häntä kenenkään kanssa.

Kun Erik oli sitä mieltä, että sormet olivat tarpeeksi märät, hän veti ne pois nuoremman kielen kosteasta syleilystä pienen maiskahtavan äänen kera. Vanhemman miehen tummentunut katse tuijotti jälleen intensiivisesti Charlesin silmiä samalla, kun hän vei kosteat sormensa tuon peräaukolle, joka oli siinä sopivasti tyrkyllä hänen sylissään nuoremman asennon vuoksi.
Hän halusi nähdä Charlesin kasvot, hänen ilmeensä, eikä mies edes räpäyttänyt silmiään työntäessään ensin yhtä sormea tuon tiukkaan aukkoon, joka suorastaan kerjäsi tulla pantavaksi.

Charles Xavier

Siinä oli jotain erittäin eroottista, että Erik otti täysin tilanteen hallintaansa – ja oliko se mikään ihme kun Charles oli sillä äsken härnännyt toista sen minkä kerkesi? Joten Charles ei edes yrittänyt irrottaa käsiään – vielä ainakaan – toisen otteesta ja kun sormet tuotiin hänen huuliensa eteen, hän antoi niiden saavuttaa kohteensa. Charles teki parhaansa kostuttaakseen nuo sormet ja välillä hän imaisi niitä, huokaisten syvään mielihyvästä. Himosta täyttyneet siniset silmät pidettiin koko ajan kiinni Erikissä, eikä hän millään voinut irrottaa niitä. Toisen katseleminen oli kiehtovaa – niin kuin hän yleensä piti erittäin mielenkiintoisena toisen ajatuksia. Kiehtovina. Kirjana joka ei ollut koskaan täysin selvä. Jopa.. kauniina.

Kyseisestä ajatuksista kuitenkin päästiin, kun sormet maiskahtavan äänen kera poistettiin hänen huuliltaan. Charles nuolaisi omia huuliaan hiukan, yrittäen tavoitella pieniä kuolavanoja jotka olivat eksyneet ohi suupielien äskeisestä johtuen.
Telepaatikko antoi sinisten silmiensä katsoa toista intensiivisesti takaisin, kun tunsi toisen sormien päätyneen hänen aukollensa, hetken leväten ilman painetta siinä. Kuitenkin pelkkä ajatuskin siitä, että kohta nuo olisivat hänen sisällään, sai Charlesin värähtelemään ja nuorempi mies melkein aikoi jo pyytää toista kiirehtimään, mutta toinen ehti hänen edellensä.

”Ah”, Charles ynähti hieman, silmien mennen hetkeksi kiinni, kun Erikin ensimmäinen yksinäinen sormi työntyi häneen. Miehen sormi ei sattunut, ei sattunut, mutta kuten aluksi aina, se tuntui hiukan epämukavalta. Ja pakko hänen oli todeta, se oli isompi kuin hänen yksinäinen sormensa kun hän sattui joskus leikkimään itsekseen.
”Erik”, hän huokaisi ja painoi lantiotaan alaspäin, malttamatta odottaa, että toinen itse työntäisi sen kokonaan sinne. Charles värähti kun tunsi tuon sormen valuvan sisälleen kokonaan.
”Lisää”, hän mutisi sitten ja avasi siniset silmänsä, himon paistaen silmistä ja kenties huomaamattaan, lähetti noita halujaan telepaattisesti myös toiselle. Joskus hänen oli vaikea hallita kykyjään tilanteessa, jossa tunteet olivat suuressa osassa.

Ja juuri sillä hetkellä hän tunsi suurta himoa toista kohtaan. Ja hän halusi toisen pian itsensä sisään, ennen kuin hän tuntisi räjähtävänsä juuri siihen paikkaan.
”Päästä käteni irti”, hän huokaisi vielä mielihyvästä, katsoen toista silmiin ja hengittäen raskaammin. ”Erik, haluan koskea sinua”, hän melkein parahti viimeisen lauseen, kun sormi sisällä koski ensimmäistä kertaa sitä paikkaa, minkä takia monet miehet harrastivat tätä kyseistä aktiviteettia. Hetken aikaa Charles näki pienesti tähtiä, samalla kun sormet hamusivat seinää vasten, toivoen pääsevän koskettamaan tuota vanhempaa miestä.

// Koska ollaan laiskoja paskoja ja sekä aika-ajoin melko saamattomia, niin emme saaneet tätä peliä pelattua loppuun! Tässä kuitenkin lyhyt ja ytimekäs tiivistelmä, mitä lopulta on tapahtunut (ihan kuin siinä olis jotain epäselvää! :---D)

Tilanne on siis jatkunut - kuten arvata saattaakin - varsin kuumissa ja kiihkeissä merkeissä, eikä ajalla tai paikalla ole ollut mitään merkitystä, kun Erikillä ja Charlesilla on hetken aikaa ollut vain toisensa.

Ah, voi noita rakkaita. <3 //