Sarah Mortis

Ääni  ⦁ Teema

Muiden kykyjen vahvistaminen käytännössä tarkoittaa sitä, että nuoren naisen ollessa tarpeeksi lyhyen välimatkan päässä toisesta mutantista antaa hän lisää potkua tahtomattaankin toiselle, riippuen tietenkin alkuperäisestä mutaatiosta. Sanotaan, että toinen mutantti hallitsee tulta ja valkohiuksinen neitokainen tanssahtelee paikalle kesken elämään suuremman riehumisepisodin. Siitä seuraisi massiivinen hupsis kun roihuavat liekit alkaisivat hohkata kaksi kertaa kuumempina, alkuperäinen kuumakalle havaitsisi voivansa itse luoda tulensa ja tajuaisi ettei tuon oma energia ehtyisi niin nopeasti. Varsin näppärä pieni apu siis. Sarah siis tietyn matkan sisällä pystyy voimistamaan entisestään muiden mutanttien kykyjä, aiheuttaa niihin jonkin uuden pienen twistin ja pitämään huolen siitä, että kykyään käyttäjä ei väsähdä niin nopeasti.
Ainoana ongelmana tässä herttaisessa kyvyssä on se, että naisella ei ole minkään valtakunnan kontrollia siihen ja se riittää, että hän on tarpeeksi lähellä muita kaltaisiaan. Sarah ei pysty kääntämään kykyään off-asentoon tai edes päättää kuka voimabuustin saa, sillä hän ei osaa. Hän ei ole saanut harjoitusta kykynsä kanssa muuten kuin yksittäisten törmäysten vuoksi ja niistäkin useampi on päättynyt enemmän ja vähemmän positiivisesti, sillä on hyvin todennäköistä, että toinen mutantti tuntisi naisen läsnäolon maagisena energiapiikkinä. Sarah itse taas tuntee muiden läsnäolon lievänä yhtäkkisenä uupimisena, minkä vuoksi onkin oppinut paikantamaan (ja välttelemään) hyvin tehokkaasti kaltaisiaan.
Irrallisena osana, tässä selkeästi teemallisessa kykypaketissa on myös se ainoa voima, jota nainen pystyy edes jollain tasolla hallitsemaan, mutta köykäisten ihmissuhteidensa vuoksi ei ole kehittynyt turhan vahvaksi sen suhteen. Keskittymällä ja massiivisen energiakadon saattelemana hän pystyy parantamaan (tai oikeastaan nopeuttaa kehon normaalia parantamisprosessia) ihokosketuksella. Se tosin ei ole helppoa ja vie rutkasti energiaa ja näin harjoittamattomassa muodossaan liian vakavan vamman parantaminen voi viedä jopa häneltä itseltään hengen. Ja se riski tuplaantuu, sikäli parannettava on toinen mutantti.

+ Pelkkä läsnäolo riittää siihen, että pääkyvyn osaset toimivat, eikä vaadi sen kummempia keskittymisiä.
- Valitettavasti hänellä ei kuitenkaan ole kontrollia siihen onko se vihollinen ja vai puolulainen, joka vahvistuksen saa.
+ Riippuen alkuperäisen kyvyn/mutaation voimasta, toisesta mutantista voi todellakin tulla erittäin voimakas.
- Mitä enemmän toinen mutantti ottaa iloa irti tilanteesta, sitä enemmän se vie naiselta energiaa.
+/- Energiahävikki naiselta on kuitenkin tasainen jos toinen mutantti lähellä ei käytä voimaansa, eikä luo tällöin mitään hengenvaaraa.
+ Näin ollen nainen tunnistaa automaattisesti muut mutantit.
- Ja muut mutantit 90% tapauksissa tunnistavat myös hänet.
+ Parantamalla pystyy pelastamaan toisen, joka saattaisi muuten kaiken järjen mukaan kuolla kupsahtaa.
- Saattaa vain itse kuolla kupsahtaa siinä prosessissa jos ei ole varovainen.
- Ei pysty parantamaan itseään.
- Saattaa myös tuntea aavekipuna toisen vammat hetken ajan.

"On this October day, the dogs sense my trail
The leaves on the trees turned from red to black
Your love transforms into lethargy which itself
Transforms into fear and that fear transforms into hate"

◈ U L K O N Ä K Ö ◈
  145 cm ⦁ n. 40 kg

Sarah ei ole ensisilmäyksellä mitään pelkoa tai kauhua herättävä kookas kolossi, vaan hän näyttää oikeastaan aika viattomalta pieneltä naiselta jos totta puhutaan. Traagisen syntymänsä, huonon alkunsa ja muiden fyysisten seikkojen vuoksi tämä mutantti onkin jäänyt varsin lyhyeksi ihmisolennoksi. Hän on siro pieni nainen, jonka sileä iho, ilmeikkäät kauniit silmät ja täysin sopusuhtainen ja harmoninen keho ovat silmälle miellyttävää katseltavaa, eikä neiti Mortisia uskoisi minkään kovan elämänkoulun oppilaaksi, ellei katso hieman tarkemmin salaisuuksia silmiensä edessä.
Sarah ei ole varsinaisesti sairaan näköinen, mutta hän on silti erittäin kalpea ja kylmä, kirjaimellisesti. Pehmeän ihon kalpeutta ja albiinomaista ulkonäköä oikein korostavat hohtavanvalkeat pitkät silkkiset hiukset, jotka luonnollisesti kevyesti kihartuen ylettävät aina puolen selän ylitse asti. Ne kehystävät naisellisia, mutta selkeäpiirteisiä kasvoja, joiden hypnoottisin osa lienee terävästi kaartuvien kulmakarvojen alla olevat silmät. Jäänsiniset, lähes valkeat iirikset ja pienet pupillit takaavat vastapuolelle hyisen pistävän katseen, joka tuntuu tunkeutuvan suoraan muiden mieliin silmälasien takaa. Sen arvioivan katseen alla osaavat muut varautua ja olla varuillaan ja tiedostaa sen, että pienestä koostaan huolimatta tämä olento kyllä osaa pitää huolen itsestään.

Koska Sarahin menneisyys ei ole se rennoin ja mukavin, on hänestä myös huomattavissa muutama selkeä merkki siitä, miten paljon nainen tietääkään elämän pimeästä puolesta. Yleensä vaatteisiin kaulasta varpaisiin itsensä verhoava nainen ei saa peitettyä kahta siistiä arpea kasvoillaan. Niistä molemmat lähtevät identtisesti korvan juurelta ja kulkevat puoleen väliin poskia saakka kohti suupieliä, vaikkeivat sinne asti ulotukaan. Ne eivät kuitenkaan ole se ainoa kauneusvirhe neitokaisen kehossa. Myös hänen kaulansa yli kulkee siisti viilto ja niskasta löytyy lähes huomaamaton pieni merkki, jonka alla piilee syvästi sieluunsa ottanut hermo, jonka oireilu aiheuttaa enemmän päänvaivaa naiselle kuin mikään muu. Muita näyttäviä ihomerkkejä ja nuoruuden hupsis tapahtumien muistoja löytyy myös molemmista käsistä, joissa kyynärpäistä ranteisiin iho on joskus kuorittu pois ja palanut, eikä ole koskaan palannut ennalleen. Selkärankaakin pitkin kulkee pitkä arpi, joka muistuttaa osittain alaspäin olevaa ristiä, sen haarautuessa lanteita kohti alaselästä, mutta ei ole siltikään minkään pieleen menneen kulttikokeilun tuotos. Kerrankos sitä joku naisen meinasi nylkeä elävältä. Sarahilta kaiken tämän hienoiden päälle puuttuu vielä osittain kolme kappaletta sormiakin! Molemmat pikkurillit ovat hylänneet omistajansa jo aikaa sitten ja keskisormen puolikas vasemmassa kädessä hyppelehti niiden perään. Tilalla ovat tarpeeksi hyvin toimivat hopeiset sormireplikat, jotka on naamioitu näyttämään nivelsormuksilta. Ainoana erona se, että näiden valesormien sisään on kuhunkin piilotettu viritetyn jousen varaan petolinnun kynnen lailla kaartuva terä, jolla voi saada aikaan pahaakin tuhoa tarpeen niin vaatiessa.
Nämä arvet ovat suora kirous kantajalleen. Monistakin syistä. Niskassa oleva vaurioitunut hermo yhtenä esimerkkinä oireilee pelkästä kosketuksesta ja voi johtaa joko hetkelliseen halvautumisen kaltaiseen tilaan tai vaihtoehtoisesti lähettää karmivan valheellisen kipusingaalin koko kehon halki ja kääntää hetkessä siten hyvän päivän perseelleen. Kaulan halki kulkeva arpi on se, joka estää naista usein korottamasta liikaa ääntään ja alkamasta raivoamaan sielunsa kyllyydestä, sillä äänen korottaminen koskee ja pahimmassa tapauksessa Sarah päätyy nieleskelemään seuraavaksi tunniksi omaa vertaan vanhan vamman kiukutellessa. Käsivarsien kärsinyt ihon irvikuva taas saattaa kuivua ja repeillä, eikä sekään olisi herttainen lopputulos kesken mukavan kahvituokion. Ainoana positiivisena asiana lienee rutkasti noussut kipukynnys vuosien varrella, joka ei kuitenkaan poista kaikkea sotavammojen tuomia miinuspuolia.

"You turned this girl into a monster
When you turned your back on her
The blood of my victims stained your hands
At the exact moment when you refused your responsibility"

◈ P E R S O O N A ◈
Kylmä ⦁ Tunneköyhä ⦁ Julma ⦁ Määrätietoinen ⦁ Itsetuhoinen

Sarah ei todellakaan ole se helpoin persoona, mitä maa päällään kantaa. Hänen kanssaan toimeen tuleminen on lähes mahdotonta, kuin myös oikeanlainen käsittely saatika sitten mikään ystävystyminen. Hän on menneisyytensä vuoksi hyvin vainoharhainen niin ihmisiä, kuin mutanttejakin kohtaan, eikä luota oikeastaan yhtään kenenkään muuhun kuin itseensä. Ja sen sijaan, että hän tekisi mitään asioiden korjaamiseksi, välttelee nuori nainen kaikin keinoin sosiaalisia tapaamisia ja muiden seurassa oleskelua. Hän on joutunut luopumaan kaikesta elämässään ja ennen pitkään uskoo joutuvansa tekemään niin vielä uudelleenkin, eikä halua siksi kiintyä oikein keneenkään. Näin ollen Sarah esiintyykin hyvin kylmäkiskoisena ja tunteettomana, pelotellen mielummin muut tiehensä kuin päästääkseen ketään lähelleen. Ja sen pelottelunkin hän hoitaa välikäsien kautta, jotka saavat pienen neitosen puolesta hoitaa viestin näyttävästi ja kuuluvasti perille. Hän tekee usein ensitapaamisesta lähtien hyvin selväksi sen, ettei aio olla herttainen, mukava tai ihana eikä todellakaan aio tulla pompotelluksi tai vähätellyksi muiden suunnalta. Hän tekee myös selväksi sen, että ei siedä yhtäkään virhettä tai rikettä itseään kohtaan ja käy vastatoimiin sillä siunaamalla sekunnilla kun sellaisen näkee ja on turvallista olettaa, että hänellä on tarpeeksi mielikuvitusta kostonsa suhteen.

Ulkokuoren kasaaminen ja itsensä kovettaminen on vuosien varressa johtanut sosiaalisen elämän lähes täydelliseen tuhoutumiseen, mutta ei saa olettaa etteikö neiti Mortis liikkuisi aina silloin tällöin ihmisten ilmoilla. Hän haluaa pitää itsensä mahdollisimman tehokkaasti ajan tasalla maailman menosta - muutenkin kuin television ja sanomalehtien pohjalta ja on siksi ikänsä aikana kasannut itselleen toimivan suhdeverkoston, joka koostuu lahjotuista ja manipuloiduista informanteista, jotka ovat tietoisia sukunsa viimeisen elävän jäsenen pahasta tavasta raivata riippakivet kintuistaan palkkamurhaajien tai muiden välikäsien avulla. Siltikään hän ei harrasta kevyitä pikkukeskusteluja, vaan yleensä käy suoraan aiheeseen jos jotain on sanottava.
Sarah ei osaa oikein olla jos hänen täytyy astua ulos kylmäkiskoisesta persoonastaan. Jos häneltä vaaditaan tunteiden näyttöä tai aihe lipuu johonkin, mistä nainen ei pidä hän usein heittäytyy rasittavaksi tai käy uhkailemaan. Se on omalla tavallaan puolustusreaktio, jonka on tarkoitus pitää liian lähelle yrittävät persoonat aisoissa ja minimalisoida puukko selässä, jonka neiti automaattisesti olettaa saavansa. Hän myös helposti ilmoittaa, että saattaa tuhota keskustelukumppaninsa siihen pisteeseen, että pyyhkii tuon pois kokonaan historian kirjoista, mutta arvatenkin suurin osa dramaattisesta kiukuttelusta on tyhjää puhetta.
Ja sitten on niitä, joiden kanssa neiti Mortis haluaa tutustua, mutta ei tiedä miten. Hänen tutustumisensa ja toverustumisyrityksensä ovatkin hyvin kaukana siitä normaalista mittakaavasta ja vaativat vastapuolelta ajatusta tai pitkiä hermoja, sikäli tunne on molemminpuoleinen. Sarah usein ilmoitettuaan miten käy, jos häntä vastaan rikkoo, tekee kaiken mitä kykenee, että saisi nimenomaisen toveri- tai ihastusehdokkaansa rikkomaan itseään vastaan vain selvittääkseen kuinka pitkälle toisen varpaille voi loikkia ilman seurauksia. Sitä voisi kutsua paikkansa hakemiseksi ravintoketjussa, eikä olisi uutta että temppuilu räjähtäisi hänen omille käsilleen. Nainen on itsetuhoisesti näyttänyt henkistä keskisormea - ja fyysistä - itseään isommille ja maksanut seuraukset omalla nahallaan ja silti mitään hän ei ole oppinut. Rasittavaksi hioutuneesta itsetuhoisesta ja ylimielisestä persoonasta voisikin päätellä, että neitokainen saa jonkinlaiset ihastuttavat henkiset potkunsa aina kun joku uhkaa hänen henkeään ja noh... Usein tällaisen väliselkkauksen jälkeen neiti Mortis alkaa vasta nähdä vastapuolta kirkkaammassa valossa.

Joskus tapahtuu sitten niin, että palkkatappajan tai välikäden peräänsä saanut yksittäinen suututtaja ottaa ja palauttaa palveluksen jossain muodossa. Se on mahdollisuus jonka varaan nainen ei oikeastaan koskaan osaa laskea, sillä hän on liian tottunut välikäsiensä tehokkuuteen. Silloin saattaa neiti Mortis jopa hieman suutahtaa ja tituleerata tämän henkilön vihollisekseen, olettaen että löytää tuon useiden vihollisiensa joukosta ylipäätäänkään. Massiivinen tuskalla ja vaivalla hankittu informaatioverkosto, jota nainen ylläpitää onkin hyvä apu sellaisissa tilanteissa. On vain harvoja asioita, joista neiti Mortis ei olisi tietoinen. Hän pyrkii pysyttelemään ajantasalla kaikkien elämässään käyvien henkilöiden yksityisasioistakin, ihan vain varmuuden vuoksi ja käy varsin vaivaantuneeksi jos ei saa mitään tietoa ongittua muista. Ja nainen on tunnettu siitä, että hän käyttää häikäilemättömästi monimuotoista puolellaan maksettua, uhkailtua tai manipuloitua suhdeseittiään hyödyksi saadakseen haluamansa. Oli kyseessä sitten oikeanlainen kahvi tai piinallisen vihulaisen tehokas niittaaminen ja todisteiden hävittäminen.

Sarahilla ei ole varsinaista moraalia. Hän ei kunnioita lähestulkoon ketään ja pitää helposti muita itseään alempina maan matosina, joiden yli on oikeutettua kävellä. Hänen itsetuhoiset leikkinsä muiden persoonien selvittämisiksi ja herkkä henkinen liipasinsormensa takaavat, että näennäisestä huolimatta jännitys ei ole katoamassa hänen elämästään vielä pitkään aikaan.

"And now you have the nerve to laugh at me, your child
Your sin is the weight in your heart
And this sin will turn into a stone
I am that stone. And I will grow until I rip your heart in pieces!"

◈ H I S T O R I A ◈

Sarahin vanhempien liitto oli kaikkea muuta kuin rakkaudentäyteinen aviosuhde, mitä sen olisi ehkä pitänyt olla. Hänen sukunsa oli itsessään erikoinen, sillä siihen ei suostuttu ottamaan ihmisiä, pelkkiä mutantteja ja Mortiseja saattoi kutsua suorastaan ihmisrasisteiksi. He pitivät itseään ylempinä, arvokkaampina ja voimakkaampina, seuraavan sukupolven ollessa aina edellistä uljaampi ja hienompi. Näin odotettiin myös Griffinin ja Adelein liitolta, joka oli lyöty lukkoon kuin keskiaikainen naimakauppa konsanaan vailla minkäänlaisia tunteita. Silti nuo vanhenpainhahmot odottivat paljon tulevalta esikoiseltaan, ehkä jopa jotain tunteenpoikasta kylmään arkeensa sillä tottahan toki voimakkaista vanhemmista olisi pitänyt sietä ties kuinka vahva jälkeläinen!
Vaan Sarah ei ollut vahva. Ei edes syntyessään. Pieni tyttö saapui maailmaan onnettomana pienenä keskosena ja oli kuolla kupsahtaa ensi hetkiinsä. Hänen syntymänsä ei ollut helppo ja vain muutamia päiviä sen jälkeen kun ainoaksi jäävä lapsi oli saapunut maailmaan kuoli hänen äitinsä synnytyksestä seuranneisiin komplikaatioihin. Kuin ihmeen kaupalla pieni kalpea vauva kuitenkin selvisi, mutta hänen isänsä oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen jälkikasvuunsa, joka ei noussut hänen standarteilleen ja epäili että näinköhän tyttärellään edes olisi mitään erikoista verenperinnössään, sen verran heikko tuo kuitenkin oli. Sovinistisesti ajatteleva herra Mortis, joka näki lastenhoidon naisten asiana, järjesti tyttärensä toisaalle hoitoon ja ilmoitti, ettei tuolla olisi asiaa kotiinsa ennen kuin jotain maata mullistavaa tapahtuisi ja niin ollen lapsi sai jäädä ihmiseksi luettavan voimattoman tätinsä, Margharetan, kasvatettavaksi.

Marghareta ei ollut tyytyväinen pieneen ruipeloon lapseen, joka hänelle oli tyrkätty. Ei sen vuoksi, että tyttö oli heikon oloinen syntymästään lähtien, vaan siksi, että hän oli ydinperheen ideologiaa vastaan. Vanha eukko oli kovasti sitä mieltä, että mutantit olivat jokin kirous tai sairaus, syöpä suorastaan ja siksi jo varhaislapsuudessaan alkoi kalpea pieni Sarah kasvamaan henkisesti kieroon. Hän ei saanut mitään rakkaudenosoituksia tädiltään, eikä yhtään sen enempää ehkä kerran vuodessa vierailevalta isältäänkään. Hän tunsi olevansa ensin hylätty väkivaltaisen mutanttivihaisen tätinsä armoille, mutta vähäisetkin toivot jostain paremmasta karsiutuivat hyvin nopeasti pois. Epävakaan kasvualustansa vuoksi tyttö omaksui asemansa ja uskoi todella kuuluvansa pohjasakkiin. Hän puhutteli kasvattajaansa sukunimelle ja teititellen, eikä yhtä tai kahta kertaa useammin käynyt osoittamaan mieltään noita-akalle jota hänen oli siedettävä. Sarah ei osannut edes haaveilla toisenlaisesta elämästä, vaan varttui henkisesti tunneköyhänä vailla kavereita tai kummoisia kontakteja ulkomaailmaan.
Kouluikään varttuessaan Sarahista oli tullut sulkeutunut ja hiljainen persoona. Hän hyväksyi mukisematta sen mitä hänelle tarjottiin ja Marghareta piti huolen siitä, että tyttö jäisi kotiopetukseen. Hänen isälleen idea myytiin yksinkertaisesti sillä, että ulkomaailma oli vaarallinen kun taas todellisuudessa nainen halusi estää varttuvan kasvattityttärensä mahdollisen tajuamisen siitä, että hänen kohtelunsa ei ollut millään tavalla normaalia. Aina vain harvemmin käyvä isä kuitenkin piti huolen siitä, että tyttö tiesi perintönsä ja sen ettei ollut ihminen kuten tätinsä, ikään kuin se tieto olisi mitään enää muuttanut.

Jopa kasvattiäitinsä hämmennykseksi lapsesta varttui tunneköyhä, mutta fiksu yksilö, sillä mikään tunne ei ollut loogisen ajattelun ja järjen tiellä. Kotikoulussa opiskeleva Sarah oppi puolet nopeammin sen mihin normaalit lapset käyttivät kouluvuoden ja opiskelusta, lukemisesta sekä myöhemmin pianon soittamisesta tuli pakokanavia harmaasta arjesta. Teini-ikään kasvanut ilmeetön tyttö alkoi jopa kehittämään jonkinlaista henkistä selkärankaa ja kyseenalaistamaan sen, mitä ulkomaailma piti sisällään ja Marghareta tajusi, että se selkäranka oli katkottava mahdollisimman pian, jotta ongelmilta vältyttäisiin. Siispä tämä täti keksi suunnitelman, jossa luotti kasvattilapsensa sinisilmäisyyteen. Hän päästi tytön luvan kanssa yksin kaupungin syrjäkaduille luvaten, että hakisi valkohiuksisen neidin muutaman tunnin päästä ja intopiukeana, vaikkakin varautuen, Sarah lähti mielellään tutustumaan maailmaan kolkon kodin ulkopuolella.
Koska Sarahille ei koskaan oltu opetettu ihmisten vihaa mutantteja kohtaan ja aihe oli myyty hänelle normaalina asiana, ei tyttö muihin törmätessään tajunnut pitää asiaa edes salaisuutena. Hymyillen hän kertoi muuan nuoren miehen kanssa puhuessaan, mikä oli ja siitäkös riemu repesi. Kasvattiäidin väkivaltaisuus tuntui sen jengin kohtaamisen jäljiltä melkoiselta pumpulilta ja ensimmäistä kertaa sitten syntymänsä meinasi epäonnen lapsi päästä todella hengestään. Pelastaja tuli kuitenkin viimeisillä sekunneilla paikalle isän hahmossa ja pahainen katujengi hajaantui jokaiseen ilmansuuntaan pakoon voimakasta mutanttia.

Väliselkkauksen vuoksi Sarah pääsi viimein oman "perheensä" pariin, eli isänsä luo turvaan asumaan, vaikka jäljet ensimmäisestä kunnollisesta ihmiskontaktista jäivätkin iäksi hänen iholleen. Hänen kasvojaan, kaulaansa ja niskaansa peittivät tuoreet arvet ja Margharetan kasvatustyylistä suivaantunut herra Mortis päätti lähestyä etäistä lastaan eri tavalla kuin sisarensa oli. Griffin selitti tyttärelleen, miten heidän kaltaisensa olivat ylempiä kuin pahaiset maan mudassa möyrivät loiset, jotka kutsuivat itseään ihmisiksi ja painosti Sarahia omaksumaan tämän ajattelutavan, viimeistään siinä vaiheessa kun havaitsi mikä mahtoikaan olla lapsensa mutaatio. Se oli Sarahille itselleen hyödytön, mutta isänsä näki sen ponnistuslautana kohti korkeuksia. Jälleen varttuva lapsi oli jonkun ohjastettavana ja hänen mielensä kasvoi entistä enemmän kieroon. Opiskelujensa ja harvojen harrastustensa ohella herra Mortis otti tavakseen kulkea tiiviisti vaaleaverisen tyttärensä seurassa aina ulkona. Ennen pitkään hän kuljetti Sarahia mukana normaaleista kauppareissuista aina hämärämpiin tapaamisiin alamaailman kanssa, mikä myös valotti tytölle hänen isänsä todellista pidempää puolta ja antoi hänelle mahdollisuuden saada jotain irti isänsä monista mystisistä tuttavista.
Ensimmäistä kertaa eläessään Sarah tunsi jopa kuuluvansa johonkin. Hän kuvitteli, että hänellä oli perhe ja isänsä hämärät rikolliskumppanit olivat hänen tovereitaan. Nuoreksi aikuiseksi selvinnyt tyttö alkoi saamaan ensimmäisiä kertoja kontrollia elämäänsä ja ne vuodet olivat normaaleimmat mihin hän tulisi kai koskaan enää törmäämään. Harmittava takaisku oli, että hänen isänsä ylpistyi hyvää vauhtia, saaden hyvin pian mittavan suhdeverkostonsa jakaantumaan kahtia tyrannimaisen käsittelynsä alla. Vaikka vastustajia olikin vain pienempi joukko, niin silti tuon joukon suunnitelma lynkata mies lapsineen oli lähes aukoton, sillä Griffin ei missään vaiheessa uskonut kenenkään kääntyvän hänen valtaansa vastaan. Näin ollen täysi-ikäisyyteen varttunut nainen sai todistaa, että ihmiset ja mutantit saattoivat tietyissä piireissä tulla toimeen varsinkin jos heillä oli yhteinen vihollinen.
Yksi verinen yö oli kaikki mitä tarvittiin jälleen kerran täysi-ikäiseksi kasvaneen naisen elämän murtamiseen ja siihen, että hänellä ei ollut enää perhettä ja läheltä piti, ettei neiti Mortis kohdannut viikatemiestä jälleen. Kutistuneen elitistisen suvun illanistujaiset ottivat karmaisevan käänteen pienen joukon saapuessa suoranaisesta lahtaamaan koko suvun yhdeltä istumalta ja koska molemmissa joukoissa oli mutantteja ja ihmisiä sai myös Sarah huomata mikä oman kykynsä epäkäytännöllisyys todella oli. Loppupeleissä hän makasi jälleen kerran omassa verilammikossaan henkisesti ja fyysisesti rikkonaisena tietäen, että pelastajaa ei tulisi. Ei enää. Hän vannoi, että jos selviäisi, joutuisivat veritekoon osalliset ja heidän läheisensä kärsimään.

Kyseenalaista on, mikä korkempi voima kuuli nuoren naisen lupauksen, sillä kuin pyynnöstä vain tunnin sisällä veriteosta kuulleita Mortisien puolulaisia saapui paikalle. Ensin he kuvittelivat olleensa liian myöhässä, mutta havaitsivat myös puhdasta itsepäisyyttään hengissä sinnittelevän pienen naisen, joka ei yksinkertaisesti ollut suostunut kuolemaan. Hän pääsi isälleen ja suvulleen uskollisten henkilöiden seuraan, jotka saivat hoitaa jälleen uusia arpia saaneen neidon takaisin kuntoon. Heidän tarkoituksensa oli saada sukunsa viimeinen elävä jäsen jonnekin turvaan ja aloittamaan uusi elämä, mutta katkeruudesta kieroutunut nainen ei heidän yllätyksekseen ollut menossa minnekään. Hän aikoi kostaa, eikä kukaan enää sattuisi hänen tielleen...
Toivuttuaan Sarah aloitti edesmenneelle isälleen uskollisten informanttien ja suhdeverkostoa ylläpitävien tahojen kanssa melkoisen miesjahdin, jota johti armotta. Aiemmin pehmeänä pidetystä persoonasta oli kuoriutunut alamaailmassa varteenotettava johtohahmo, joka viiden vuoden aikana suoritti pitkään ja hartaasti kostoaan. Yksi kerrallaan hän etsi veritekoon osalliset perheineen ja tukijoineen ja piti huolen, että vihollisensa tiesivät mistä heitä rangaistiin ennen kuolemaansa. Ainoat, jotka hänen vihaltaan selvisivät olivat lapset. Sen viiden vuoden aikana nainen nostatti itsensä tietoisuuteen noitavainollaan. Hän hankki vihollisia ja puolulaisia, pääsi leikkimään hengellään ja sai lisää sota-arpia muistoksi koitoksistaan. Ja kun viimeinen häntä vastaan suoraan rikkonut oli kuollut, katosi nainen kuin savuna ilmaan.

Sarahilla ei alkujaankaan ollut aikomusta jäädä ylläpitämään itselleen uskolliseksi muodostunutta ryhmää. Hän hajotti sen mitä joukosta oli jäljellä veristen vainojen jälkeen ja piti yhteyttä enää vain läheisimpiin luottomiehiinsä. Hän palasi asumaan kartanolle, jonka oli perinyt sukulaistensa kaikkien potkaistessa yhdessä tuumin tyhjää ja ajatteli elää ainakin hetken vielä kaikessa hiljaisuudessan. Hän kuitenkin piti itsensä ajantasalla alamaailman kontaktiensa avulla ja pysyi jatkuvasti tietoisena siitä, miten mutantit olivat loikkineet kaapeista ulos ja miten se aiheutti ihmisissä närää. Sarah ei kuitenkaan suoraan tuntenut tarvetta ottaa osaa tähän kiistaan, vaan jäi omiin oloihinsa odottelemaan syytä toimia suuntaan tai toiseen...