Amanda Miles

Amanda Miles

Ikä: 21-vuotias (1.8.1945)
Sukupuoli: Nainen
Seksuaalinen suuntautuminen: panseksuaali
Siviilisääty: sinkku

Amanda ei ole melkein ollenkaan miettinyt sitä mitä mieltä on mutanttien asemasta maailmassa eikä hän tiedä melkein mitään X-meneistä tai Brotherhoodista. Hän on saattanut sivukorvalla kuulla jotain siihen liittyen, mutta ei ole sen kummemmin jäänyt pohtimaan asiaa. Puolia hän ei ole valinnut tai sen tarkemmin miettinyt mitä mieltä hän on mutanteista ja ihmisistä. Siitä on täysin varma ettei hän tahdo luottaa kehenkään ja keskittyy selviytymään päivästä toiseen.





Kyky/Mutaatio
Ensinäkemältä Amandan kyky muistuttaa paljon telekineesiä, mutta sitä se ei ole. Hänellä on kyky manipuloida sekä hallita ilmamolekyykejä ja aiheuttaa paineaaltoja, joilla hän saa isommatkin esineet ja asiat lentämään monen kymmenen metrin päähän valtavalla voimalla.
Kyvyn hallinta vaatii keskittymistä ja Amanda hallitsee voimansa parhaiten heiluttelemalla käsiään siihen suuntaan, johon hän tahtoo paineaallot suunnata. Jos hänen tarvitsee käyttää voimaansa kerralla paljon, niin se vaatii mielenlujuutta. Kumminkin voimakkaat tunnereaktiot voivat saada aikaan ihan tahtomattaankin pahaa jälkeä. Silloin hän voi satuttaa niitäkin joita hänen ei ole tarkoitus satuttaa.
Kyky on kuitenkin fyysisesti uuvuttava ja mitä enemmän sitä joutuu käyttämään niin se alkaa pikkuhiljaa menettämään tehoaan kun vartalo väsyy.
Vahingossa Amanda on kerran onnistunut imemään happimolekyylejä itseensä ja vapauttanut voimakkaan paineaallon, joka on tehnyt valtavaa tuhoa ympärilleen.





Luonne
Ennen petetyksi tulemista Amanda oli lempeä ja rakasti lukea kirjoja ja haaveili siitä oikeasta. Hän oli aina ystävällinen ja kohtelias, tarjoten apuaan jopa tuntemattomille. Hän ei tuottanut vanhemmilleen pettymystä ja hän nautti elämästä täysin siemauksin, mutta hän muuttui todella paljon, kun hänen vanhemmat pettivät hänet vain sen takia ettei hän ollutkaan normaali. Vanhempien kuuluu tuoda turvaa lapsilleen ja olla heidän tukenaan, mutta niin ei käynyt.
Kaikki se viha, joka myllertää Amandan sisällä muutti hänet ja kasvatti itselleen kovan ulkokuoren, ettei ikinä joutuisi kokemaan uudestaan petetyksi tulemista. Enää hän ei kykene luottamaan kehenkään – eikä hän tahdo luottaa kehenkään muuhun kuin siskoonsa. Kohteliaat käytöstavat ovat jääneet unholaan ja hän ei ole kovin lempeä muita kohtaan kuin Amya. Hän osaa olla myös ylisuojeleva siskoaan kohtaan, jota hän suojelee kuin naaraseläin pentujaan. Ei tarvitse tehdä kuin yksikin väärä liike, niin Amanda on samantien valmis puolustautumaan. Hän saattaa jotenkin etäisesti muistuttaa jonkinlaista villieläintä käytökseltään.
Amanda osaa olla pelottava, kun suuttuu ja siihen ei paljoa tarvita loppujen lopuksi. Pienikin väärä liike tai sana ja Amanda on samantien valmis puolustautumaan. Se kaikki viha, joka muhii hänen sisällään on saanut hänet muuttumaan niin paljon että on vaikea uskoa minkälainen hän oli ennen tätä kaikkea.

Ehkä osittain hän pelkää itseään, koska hänestä on tullut tavallaan sellainen jota ei meinaa tunnistaa itsekseen. Amanda on tehnyt asioita, joita ei ikinä olisi uskonut tekevänsä, jonka seurauksena alussa hän tunsi jopa jonkinlaista itseinhoa, mutta on aina työntänyt ne mielestään, koska niille ajatuksille hänellä ei ole aikaa. Amandalle on tullut pakkomielle sen kanssa, että hänen täytyy pysyä vahvana Amyn kanssa, jonka seurauksena sitten hän ottaa todella paljon vastuuta ja tekee Amyn puolesta todella paljon.
Aina välillä Amandalla on niitä hetkiä, kun hän on murtumaisillaan ja ajatukset karkaavat siihen mitä hän on tehnyt ja hän saattaa purskahtaa itkuun sen takia, mutta ikinä hän ei ole näyttänyt tätä puolta Amylle. Nimittäin hän ei halua huolestuttaa pikkusiskoaan, jolla muutenkin on vaikeaa.

Hänen kovan ulkokuoren alla löytyy lämpöä ja lempeyttä, mutta unohtanut tämän muutaman vuoden aikana kokonaan. Oikeastaan hän ei halua tiedostaa sitä puolta itsestään, kun hänen on pysyttävä vahvana. Vaikka sitä on vaikea uskoa, niin hän osaa puhua lempeästi ja osoittaa rakkautta, mutta tällä hetkellä hän ei osoita sitä kenellekään muulle kuin siskolleen.
Todellisuudessa Amanda on vain pelokas nuorukainen, joka ei uskalla turvautua muihin. Hän yrittää nauttia elämästä, mutta se on aina välillä vaikeaa ja ihme ettei Amanda ole menettänyt järkeään vielä.
Uskon muihin hän on menettänyt, mutta syvällä sisimmässään hän toivoo kaiken kääntyvän parempaan päin, mutta ajan mittaan hän on alkanut unohtaa sen.





Ulkonäkö
Amanda saattaa näyttää ensiksi herkältä nuorelta naiselta, mutta katsoessaan tarkemmin, niin saattaa huomata kuinka tämä on koko ajan varuillaan. Hän seuraa jokaista liikettä tarkkaan ja kykenee olla räpyttämättä silmiään aika pitkään. Tuntemattomien seurassa hän ei osaa oikein rentoutua.
Vaikka hän on ruumiinrakenteeltaan hoikka, niin ei kannata Amandaa aliarvioida. Hän ei välttämättä osaa tapella itse, koska hän ei ole ikinä harjoitellut tappelemista, mutta on oppinut turvautumaan kykyynsä.

Amandan vaaleat hiukset ovat pitkät ja latvoista ne kaartuvan vähän kiharalle. Otsahiuksia hänellä ei ole, vaan keskijakaus menee keskellä, mutta joskus keskijakaus saattaa olla joko vasemmalla tai oikealla puolella. Yleisin hän pitää niitä vapaana ja muutenkaan hän ei niin paljoa huolehdi omasta ulkonäöstä. Totta kai Amanda pitää huolen siitä ettei hiukset ole aivan sekaisin ja ei ole likaisen näköinen.
Silmien väri on sinivihreä, valaistuksesta riippuen ne voivat näyttää enemmän vihreiltä tai sinisiltä. Amandan katse on usein kova ja hänen silmistä näkee sen että hän on kokenut kovia. Ennen hän on saattanut katsoa lempeästi, mutta nykyään hänen katseensa on kylmä ja epäilevä. Joskus niissä saattaa loistaa se pelko ja viha, joka myllertää hänen sisällään.
Ainoastaan Amyn kanssa ollessaan Amanda hymyilee ja haikeasti muistuttaa sitä Amandaa, joka oli tuntenut olevansa turvassa kotona ja pystyi luottamaan muihin ihmisiin. Mutta muiden seurassa hän tuskin ilmehtii yhtään. Kurtistaa kulmiaan ja tarkkailee muiden tekemisiä valppaana.

Pituutta Amandalta löytyy 170cm ja painoltaan hän on vähän normaalipainon alapuolella, mutta ei hälyyttävästi. Fyysisesti nuorukainen ei ole kovinkaan vahva, mutta yrittäessään selviytyä, niin on onnistunut harjoittamaan lihaksiaan ja kuntoaan vielä parempaan kuntoon, että kykenee juoksemaan pitkiä matkoja jopa, mutta hän saattaa välillä kompuroida.



Kuvissa: Amanda Seyfried


Menneisyys
Amandan ja hänen pikkusiskonsa Amyn varhaislapsuus oli normaali ja onnellinen.
Perhe on aina ollut vähän tavallisten ihmisten yläpuolella tulojen mukaan mitattuna ja melko rahakkaiden töiden vuoksi molemmat vanhemmat ovat aina matkustelleet paljon, jonka takia lasten elämä on toisinaan ollut melko yksinäistäkin. Se ei kuitenkaan ollut koskaan tytöille ongelma, sillä heillä on aina ollut toisensa ja heillä on aina ollut lupa mennä lähistöllä asuvien isovanhempien luokse kylään.
Päällisin puolin lapset olivat normaaleja, eikä heissä näkynyt mitään outoa, suvussa ei tiedettävästi ole ollut mutantteja – tosin koko suku on aina suhtautunut vähänkin normista poikeeaviin asioihin nyrpeästi sekä kielteisesti, joten vaikka suvussa olisikin näitä mustia lampaita ollut, niin heistä ei puhuttu. Tämän seurauksena sisarukset eivät ole koskaan kuulleet sellaisista asioista.

Amandan ollessa 10-vuotias alkoi tytön kyky alkanut kehittyä, mutta alkuun se oli ollut harvinaista ja tyttö ei osannut yhdistää sitä itseensä. Joskus saattoi joku astia pudota lattialle ja näytti aivan siltä että se oli heilahtanut alas. Amandan täytettyä 13 vuotta, alkoi huomata jotakin outoa tapahtuvan aina välillä. Joskus hän onnistui työntämään esinettä ilman että hän koski siihen, mutta ei oikein osannut ymmärtää sitä miten hän onnistui siinä.
Totta kai Amanda oli peloissaan tästä, mutta päätti olla kertomatta siitä kenellekään ja samalla toivoi sen olevan vain väliaikaista. Sitä ei kumminkaan ollut helppo unohtaa ja tyttö oli todella varovainen.

Myöhemmin Amanda huolestui siskostaan, Amysta, jonka mieltä näytti painavan jokin. Hän oli tunkeutunut ilman lupaa kylpyhuoneeseen missä tiesi Amyn olevan ja näki tämän, joka sillä hetkellä muistutti ihmisen ja jonkinlaisen kalamaisen olennon sekoitusta. Amanda ei säikähtänyt toista, koska hän itsekään ei tainnut olla normaali. Ehkä hän oli osittain huojentunut siitä ettei ollut ainoa, joka oli erilainen.

Amanda oli 18-vuotias, kun hänen ja Amyn elämässä alkoi jonkinlainen alamäki. Aivan vahingossa heidän vanhemmat saivat tietää siitä, että heidän lapset olivat mutantteja, epänormaaleja, friikkejä. Shokki oli aivan valtava ja tietenkin tällaista tietoa heidän oli vaikea uskoa sitä että heidän kauniiden lastensa olevan tuollaisia luonnonoikkuja, muuta kuin täydellisiä. He ttivat yhteyttä heidän perhetuttuunsa, joka oli jonkinlainen lääkäri sekä tutkija. Hän oli kuulemma erikoistunut outoihin ilmiöihin sekä sairauksiin ja hän tottakai kiinnostui heti heidän tapauksestaan.

Eräänä päivänä heidän kotiin ilmestyi useammasta henkilöstä koostuva ryhmä, jossa oli myös tämä vanhempien perhetuttu, joka vakuutti voivansa parantaa Amandan ja Amyn, tyttöjen tila oli hänen mielestään todella kiehtova ja se vaatisi paljon kokeita ja erilaisia hoitojaksoja. Tämän takia heidän täytyisi lähteä ryhmän mukana osastolle. Vanhemmille vakuutettiin lasten saavan hyvää kohtelua ja heidät oli mahdollista parantaa, mutta noiden ihmisten eleissä ja ilmeissä oli jotain, mikä sai Amandan aavistelemaan pahaa. Amy ja Amanda olivat erittäin pettyneitä vanhempiinsa, jotka eivät voineet edes katsoa lapsiaan silmiin, kun he kiljuivat ja huusivat, rukoilivat näiden apua, kun ryhmä vei tytöt väkipakolla isoon kuljetusautoon.

Ryhmän jäsenten käyttäytyminen muuttui kertaheitolla, kun he olivat ajaneet tarpeeksi kauas. Enää ei kohdeltu tyttöjä lapsina, ei edes ihmisinä. Otteista tuli kovakouraisempia ja he pistivät molempiin huumausainetta, jolloin vastustelu oli turhaa. Amandalla ei ollut mitään tietoa missä he olivat tai minne heitä oli viemässä, mutta se oli varmaa ettei he olleet turvassa. Eivätkä he tulisi olemaan turvassa siellä minne heitä vietiin. Huumausaineen vaikutuksen alkaessa pikku hiljaa katoamaan, Amanda alkoi pikkuhiljaa tulla tajuihinsa, mutta ei kyennyt hetkeen ajattelemaan mitään. Hetken aikaa hän oli aivan pihalla kaikesta, mutta kun alkoi virkoa lisää, alkoi hän myös tajuamaan tilanteen jotenkin. Amanda ei ollenkaan tiennyt mitä tekisi, vaan vaistomaisesti pysytteli paikoillaan yrittäen keksiä jotain. Huomatessaan tokkuraisen Amyn, hän tiesi sen että oli jotain tehtävä. Vanhempi siskoksista alkoi olla epätoivoinen ja ei ollenkaan tiennyt mitä teki seuraavaksi, se vain tapahtui. Nimittäin hän oli imenyt ilman painetta itseensä ja onnistunut saamaan aikamoisen paineaallon aikaan, jonka ansiosta oli jonkinlainen räjähdys tapahtunut siellä. Amanda oli mätkähtänyt maahan ja hän oli aivan pihalla tapahtuneesta, mutta ei jäänyt miettimään tapahtumia siihen, vaan kompuroi Amyn luokse alkaen kiskomaan tätä ylös maasta.

Amanda oli aivan vahingossa aiheuttanut sen räjähdyksen, mutta se oli heidän mahdollisuutensa paeta. Se oli heidän ensikohtaamisensa Järjestön kanssa, oli ollut vähällä etteivät he olleet joutuneet Järjestön uusiksi leikkikaluiksi ja kokeiden kohteiksi. He eivät edes tienneet missä he olivat, he olivat onnettomuuden jälkeen juosseet henkensä edestä eteenpäin, metsää oli joka puolella ja välillä näkyi asumuksia. Ihmisten ilmoille he eivät heti uskaltaneet mennä, sillä varsinkin Amanda oli muuttunut välikohtauksen jälkeen todella vauhkoksi ja epäluuloiseksi, jonka seurauksena hän ei uskaltanut luottaa kehenkään ja sisaruksille jäi traumoja tästä tapahtumasta. Amandan täytyi huolehtia Amysta itsensä lisäksi ja ei uskaltanut päästää Amya pois silmistään hetkeksikään peläten menettävänsä tämän myös.

Viimeisen kolmen vuoden aikana he ovat kulkeneet eteenpäin jalkaisin, salamatkustaneet junien tavaravaunuissa, majailleet milloin missäkin. Ongelmia on tullut vastaan, mutta toistaiseksi he ovat yhdessä selvinneet kaikesta pitämällä suht matalaa profiilia ja vaihtamalla tasaisin väliajoin kaupunkia. Ja varsinkin viimeisen reilun puolen vuoden aikana kaksikko on ottanut enemmän kontaktia muihin, mutanteille suunnatut turvakodit ovat tulleet jossakin määrin tutuiksi.