Lucian 'Thane' Hayne

Lucian 'Thane' Hayne

Ikä: 18 (2.12.1947)
Sukupuoli: Mies
Seksuaalinen suuntautuminen: Aseksuaali
Ryhmä: Brotherhood
Thanella on huonoja kokemuksia ihmisistä, jonka takia hän ei pidä niistä ollenkaan ja ei todellakaan suostu alistumaan niille. Hän uskoo Erikin aatteisiin ja haluaa auttaa sitä saavuttamaan tavoitteensa.

Kyky/mutaatio
Thanen reaktiokyky on paljon nopeampi kuin tavallisen ihmisen ja kykenee liikkumaan sekä äänettömästi että nopeasti. Kykenee reagoimaan pieninpääkin liikkeeseen niin nopeasti, ettei tavallinen ihminen ehdi tajuta mitä on tapahtunut. Nopean reaktion ansiosta hän on myös nopea ajattelemaan.
Haittapuolena on se, että hän on vielä aika nuori ja suhtkokematon, että liika käyttö voi olla fyysisesti liian raskasta. Saattaa hengästyä liian nopeasti vielä.

Luonne

Thane on aina ollut hiljainen ja viihtyy enemmän itsekseen kuin isossa porukassa. Joskus tiimityöskentely osaa olla hänelle vaikeaa, etenkin silloin kun hänen on vaikea luottaa niihin joiden kanssa hänen olisi tehtävä yhteistyötä. Tästä päästäänkin siihen asiaan, että Thane ei helposti luota uusiin tuttavuuksiin. Sen eteen saa tehdä töitä. Poika on suurimman osan elämästään selviytynyt yksin ja muutenkin hänellä on aina se pelko, että tulee hylätyksi taas. Tämän takia siis Thane ei sokeasti luota jokaiseen vastaan tulevaan henkilöön, vaan hänen luottamus on ansaittava. Tietenkään poika ei ikinä halua myöntää sitä, että hän pelkää tulevansa hylätyksi.

Ajatella hän osaa ja näkee pienimmätkin yksityiskohdat, joiden ansiosta kykenee seuraamaan tilannetta etäältä. Thane muutenkin pysyttelee varjoisimmissa paikoissa ja etäällä, mistä hän pystyy turvaamaan selustan.
Tummahiuskinen nuorukainen ei ole se porukan äännekkäin tyyppi, vaan hän on se hiljainen ja kylmän rauhallinen. Kykenee pitämään päänsä kylmänä, mutta kaikilla on joskus se huono päivä ja silloin poika voi mulkaista pahasti tai pahimmassa tapauksessa pelotella vähän, jotta toinen tajuaisi tukkia suunsa ajoissa.
Nykyään harvemmin kukaan on niin paljoa ärsyttänyt häntä.

Poika on muuttunut niistä ajoista, kun hän eli kujilla yksin, koska hänellä on paikka jonne tuntee kuuluvansa. Brotherhoodista on tullut hänelle jonkinlainen perhe, johon on ehtinyt kiintyä ajanmyötä. Kumminkaan hän ei välttämättä suostu kertomaan omasta menneisyydestään ja niistä henkilöistä, joiden kuuluisi olla hänen vanhempansa. Vaikka hän ei sitä myöntäisi ääneen, niin hänen menneisyyteensä liittyy kärsimystä, jota hän ei halua muistella kovin mielellään. Muutenkin Thane helposti pitää murheensa itsellään, koska ei pidä niitä niin tärkeinä asioina ja muutenkin ne eivät kuulu muille. Erikille hän on puhunut niistä asioista joskus ja muutenkin mies on ainoa henkilö, jolle Thane on todella avautunut. 'Lucian' nimeä Thane ei ikinä lausu ja muutenkin hän oli päättänyt silloin kun oli karannut kotoa, ettei käyttäisi sitä nimeä, vaan jätti sen taakseen samalla tavalla kuin koko lapsuutensa.

Thane ei ole koskaan ollut ihastunut ja jos totta puhutaan, niin ei hän niin paljoa ymmärrä sellaista asiaa kuin rakkaus. Totta kai hän tietää mitä se tarkoittaa, mutta sen ymmärtäminen on eri juttu. Hän ei ole ikinä tuntenut mitään seksuaalista vetovoimaa, eikä mikään sellainen ole pahemmin kiinnostanut nuorukaista. Eipä pojalta löydy kiinnostusta mihinkään seurusteluun tai sellaiseen, mutta ei ole mahdottomuus sille että hän ihastuisi johonkuhun.





Ulkonäkö
Thane saattaa näyttää sellaiselta heiveröiseltä emopojalta, mutta hänellä on sellainen kylmän viileä aura. Hän saattaa vaikuttaa pelottavalta joidenkin mielestä, koska hän ei ilmehdi paljoa.
Pojan ruumiinrakenne on hoikka ja hän todellakin saattaa näyttää ruipelolta, joka on helppo hakata maahan, mutta ulkonäkö voi hämätä todella pahasti. Voimaa pojalta löytyy, vaikka ulkonäkö antaa ymmärtää toisin.

Iho on maidonvaalea ja silmät ovat väriltään siniharmaat. Hiukset puolestaan ovat mustan väriset ja ovat aika pitkät, mutta eivät kumminkaan yltä olkapäihin.
Pituutta löytyy 173cm ja paino on hivenen normaalipainon alapuolella. Thane ei kumminkaan ole anorektikon näköinen, vaan pitää itseään kevyempänä, ksoka silloin on helpompi liikkua mahdollisimman nopeasti.

Thane käyttää enimmäkseen tummia vaatteita, jotka edesauttavat sulautua varjoihin ja helpompi olla huomaamaton. Vaatteiden muutenkin täytyy olla sellaiset, joissa hänen on helppo liikkua.
Hän ei kumminkaan panosta ulkonäköönsä mitenkään.



Kuvissa
Alex Mckee


Menneisyys ja perhesuhteet
Poika syntyi vuoden 1947 loppu puolella aika köyhään perheeseen ja hänet nimettiin Lucianiksi, mutta myöhemmin hän nimesi itsensä Thaneksi. Toinen maailmansota oli loppunut jo, mutta varallisuutta useimmilla oli todella vähän. Sodan pommituksen takia Haynesien koti oli tuhoutunut melkein kokonaan. Joten heidän täytyi lähteä evakkoon. Muutenkin perhe ei ollut ennen sotaa kovinkaan varakkaita, joten nykyinen kotikaan ei ollut kovin hääppöinen ja oli muutenkin todella pieni. Perhe oli vain kolmihenkinen, joten se ei sillein haitannut.
Thanen lapsuus ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, koska hänen isänsä oli kova alkoholisti. Vaikka kuinka rahat tuntuivat olevan vähissä, niin aina jostain sitä sai repäistyä rahaa alkoholiin. Alkoholisoituneena mies uskalsi käyttää sekä voimasanoja että nyrkkejään, ettei tuo niiden kanssa ollenkaan ujostellut. Perheen äitikään ei olisi päässyt edes vuoden äiti -tittelin ehdokkaaksi. Thanen viiden ensimmäisen vuoden aikana tuo oli kyllä rakastava äiti, mutta kun alkoi tulla selville se seikka, että heidän poikansa on mutantti, niin siinä kyllä kellon ääni muuttui aika nopeasti. Aluksi ei kiinnitetty siihen huomiota, mutta kun he alkoivat huomata kuinka poika pystyi nopein liikkein väistämään jotain ihan vain vahingossa, niin silloin alkoi vanhempien hälytyskellot soimaan. Perheen äiti alkoi epäillä sitä, että nyt on tapahtunut jokin sekaannus, koska hänen poikansa ei voi olla mikään outo kummajainen, luonnonoikku.
Thane oppi vanhempiensa reaktiosta, ettei hänen kykynsä näyttäminen muille ollut kovinkaan fiksua ja aluksi hän vihasi itseään, mutta vähän vanhempana alkoi vihata vanhempiaan.

Vuonna 1960 pojan vanhemmat olivat kuulleet Järjestöstä, joka keräsi tällaisia kummajaisia ja siitähän kaksikko keksivät, että he voisivat saada aikamoisen summan pojastaan, joka voisikin olla heille hyödyksi. Heidän epäonnekseen Thane ei ollutkaan tyhmä, vaan osasi aavistaa tällaista. Poika salakuuntelikin vanhempiensa keskustelua ja siitä poika raivostui todella paljon. Nimittäin hänen vanhempansa olivat valmiita myymään hänet jollekin Järjestölle rahan takia. No, poika ei ole koskaan pitänyt vanhempiaan kovinkaan hyvinä ihmisinä. Oikeastaan hän oli oppinut ettei luottaisi kehenkään. Pari päivää poika odottelikin sitä, että hänen vanhempansa tekisivät jotain asian eteen ja kun tilaisuus tuli, niin Thane karkasi kotoaan. Pojalla ei ollut mitään muuta kuin vaatteet päällään, koska ei pitänyt vanhempiensa tavaroita pöllimisen arvoisina edes.
Parin päivän ajan poika yritti pärjätä itsekseen, mutta ei oikein osannut näpistellä, vaikka hän olikin näppärä sormistaan. Kumminkin hän tarvitsi opetusta siihen vielä. Pariin otteeseen hän joutuikin juoksemaan virkavaltaa pakoon ja piiloutua kujien varjoihin. Kolmantena päivänä poika tapasi erään vanhemman nuorukaisen, joka oli nähnyt tummahiuksisen aika huonon yrityksen näpistääkseen ruokaa, jossa oli epäonnistunut. Aluksi Thane oli hyvin epäleväinen vanhempaa poikaa kohtaan, mutta pikku hiljaa heistä tuli todella hyviä ystävyksiä. Vanhempi poika oli aina ollut orpo ja karannut vuosia sitten orpokodista, koska siellä oli ollut todella kamalaa. Pojista tuli todella läheisiä ja tuo olikin tummahiuksisen mutantin ensimmäinen ystävä. Vanhempi poika opetti Thanea näpistelemään paljon paremmin. Heillä oli kultainen sääntö, että vain rikkailta varastettiin. Kesti pari kuukautta ennen kuin Thane uskalsi kertoa kyvystään ystävälleen, joka puolestaan oli aivan innoissaan siitä. Nimittäin se oli tosi hyödyllinen kyky heille. Thane oli ollut todella huojentunut siitä, ettei hänen ystävänsä hylännyt häntä, vaikka olikin luonnonoikku.
Thane sai ystävältään tikarin, jolla pystyisi puolustautumaan, jos joskus joutuisi sellaiseen tilanteeseen.

Puolitoista vuotta pojat elivät kujilla ja näpistelivät selviytyäkseen hengissä päivästä toiseen. Silloin Thane oli oikeasti onnellinen ja uskalsi nauttia elämästä, mutta mikään ei kestä ikuisesti. Nimittäin eräänä päivänä Thane oli erehdyksissä varastanut isomman luokan rikolliselta, joka ei kovin iloinen ollut siitä. Illemmalla pojat kokoontuivat heidän 'päämajaan', joka oli vanha ja hylätty asunnon raunio tuolla syrjäkujien varrella. Se mitä Thane ei tiennyt oli se, että häntä oli seurattu. Pojat olivat innoissaan siitä, että olivat onnistuneet vohkimaan vähän arvokkaampaa tavaraa, joten heitä odotti kissanpäivät. Eivät kumminkaan ehtineet kauaa ilakoida asiasta, kun paikalle tuli isomman luokan rikollisia, jonka joukossa oli se eräs herra, jolta Thane oli varastanut aikaisemmin. Iloisilta herrat eivät näyttäneet - tai no pieni virne kohosi miehen kasvoille, kun oli löytänyt sen pikku paskiaisen, joka oli uskaltanut häneltä näpistää. Totta kai hän oli vähän vaikuttunut siitä, että noinkin nuori poika oli noin etevä näpistelijä. Ei kumminkaan aikonut päästää poikaa niin helpolla siitä, kun oli ollut pokkaa käydä näpistelemässä häneltä. Pojilla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta paeta paikalta, koska kaikki pakotiet oli tukittu. Ainakin miehet luulivat, mutta pojat olivat eläneet niillä kujilla, joten he tunsivat ne todella hyvin. Muutenkin he olivat keksineet varasuunnitelmia tällaisia tilanteita varten. Joten pojat onnistuivat karkaamaan paikalta, mutta miehet eivät suostuneet luovuttamaan.
Juostuaan hetken aikaa Thane oli mennyt eri reittiä kuin ystävänsä ja kuvitteli eksyttäneensä miehet perästään, mutta toisin asiat oli. Nimittäin se pääjehu, jolta Thane oli onnistunut varastamaan, oli myös näillä kujilla kasvanut nuorempana, joten hän löysi aika nopeasti Thanen, joka oli käyttänyt kykyään liikkua nopeasti ja sen takia oli aivan uupunut. Tämähän oli täydellinen hetki hoitaa poika päiviltä. Mies ehti kaivaa pistoolin esille ja pian laukaus kaikui ilmassa. Thane oli sulkenut silmänsä ja odottanut valtavan kivun polttavan häntä ja jopa valmistautui kuolemaan sillä sekunnilla, mutta laukauksen jälkeen hän ei tuntenut kipua ollenkaan. Itseasiassa tuntui siltä, kuin joku olisi kietonut kätensä hänen ympärilleen. Pian poika huomasikin ystävänsä ilmestyneen ja suojellut häntä luodilta. Aluksi nuorempi poika oli aivan hämmentynyt, mutta sitten huomasi kuinka pahasti toinen oli loukkaantunut. Se hetki oli ollut kaikkein kamalin pojan elämässä. Tuo ei ole koskaan itkenyt niin paljon kuin tuolloin. Totta kai Thane alkoi syyttämään itseään siitä. Hänen ensimmäinen ystävä ja ihminen, joka ei hyljiksynyt sen takia oli kummajainen, eikä edes suunnitellut myyvän häntä jollekin Järjestölle, oli kuollut. Silloin poika vihasi kaikkea, vihasi sitä maailmaa, koska oli vienyt hänen ainoan ystävän häneltä. Sillä hetkellä tuo päätti vaihtaa nimensä ystävänsä kunniaksi. Siitä hetkestä lähtien hän oli Thane. Ei mitään sukunimeä, koska hän ei halunnut sellaista. Haynen tuo oli jättänyt pois aikoja sitten, mutta tänä päivänä Lucian oli kuollut ja hän oli vain Thane.

Ystävänsä kuoleman jälkeen poika oli pitkän aikaa hyvin allapäin ja silloin hän päätti, ettei päästäisi ketään lähelleen. Ihan vain senkin takia, kun ei halunnut uudestaan kokea sitä menetystä, jonka oli juuri kokenut. Niinpä Thane lähti muualle näistä tutuista kujista ja valtasi itselleen hylätyn talon, joka oli mukavan viileä jopa kuumina päivinä. Se oli hänen reviiriään ja hääti kaikki jotka yrittivät tulla sinne. Thane kantoi ystävältään saamaa tikaria mukanaan ja tarpeen vaatiessa jopa tappoi tunkeutujat, jotka eivät suostuneet kiltisti lähtemään hänen reviiriltään. Tuo alkoi kehittyä lähitaistelussa ja harjoitteli sitä joka päivä. Kyvyn harjoittaminen vaati todella paljon työtä ja käytti sitä muuten vain jos tilanne sitä vaati. Nimittäin poika tiesi liiankin hyvin sen asian, että liika käyttö ottaisi voimille liikaa.

Vuoden 1962 joulukuussa Thane huomasi jonkun ylimääräisen henkilön ilmestyneen hänen reviirille ja totta kai poika yritti puolustaa reviiriään, mutta kun hän yritti hyökätä, niin olento muuttui hänen peilikuvakseen, jonka takia poika oli aivan hämmentynyt tuijottaessaan siniharmaita silmiä ja vaaleita kasvoja. Aivan kuin olisi katsonut itseään peilisitä. Olento kertoi olevansa samanlainen kuin hän ja kertoi voivansa viedä hänet paikkaan, minne Thane voisi tuntea kuuluvansa. Ettei hän ollut yksin. Poika epäilevänä sormeili tikariaan, joka roikkui hänen hyvin vanhalla nahkavyöllä. Hän ei luottanut toiseen, mutta suostui kumminkin lähteä toisen mukaan. Koko matkan tuo olikin varuillaan, jos vaikka se olisi ollut jonkinlainen ansa. Kumminkin Thane saapui Brotherhoodin päämajaan, missä hän tapasi Erikin. Kesti pitkän aikaa ennen kuin hän lämpeni Erikille, josta pikku hiljaa tuli hänelle jonkinlainen isän/isoveljen korvike. Thane on siis ollut Brotherhoodissa sen alkuajoista asti.

Muuta
- Thane osaa lähitaistelua ja kykenee käyttämään käsiasetta kuten myös teräaseita.
- Ensimmäisen ystävänsä jälkeen ei ole luottanut kehenkään, mutta Erikiin hän nykyään luottaa täysin ja sen kautta on oppinut luottamaan muihin Brotherhoodin jäseniin. Brotherhoodista on tullut perhe hänelle.
- Thane kantaa aina vanhaa tikaria mukanaan ja nukkuu aina siten, että se on käden ulottuvilla.

- Pelit -

It's hard to get high when you're living on the bottom torstai 27. kesäkuuta 1966, Houston
- Mukana Erik (Maya), Molly (Maya), Sophia (Destie)
Erik ja Brotherhood tekivät pienen yllätysoperaation Järjestön sivukonttoriin hankkimaan tietoa tuolta, mutta suunnitelmat nuuttuivat vähän, kun he pelastivat kaksi tyttöä - Sophian ja Mollyn.

So, we are going to be one big weird family perjantai 28. kesäkuuta 1966
- Mukana Erik (Maya), Molly (Maya), Sophia (Destie)

Things are never quite as scary when you've got a best friend Maanantai 15. heinäkuuta 1966
- Mukana Molly (Maya)

It's not gambling if you know you're going to win Tiistai 2. heinäkuuta 1966
- Mukana Remy (Ramsu)