Alex Summers - Havok

Alexander Summers
Alex
Havok

6. toukokuuta 1941, 25-vuotias
Härkä

Hetero?
Sinkku

Asuu nykyään Westchesterissä, Charles Xavierin lapsuudenkodissa

X-Men, sen yksi ensimmäisistä jäsenistä

Alex ei pidä mutantteja ihmisiä parempana, koska tietää, kuinka vaarallisia mutantit myös kykenee olemaan. Hän uskoo siihen, että on olemassa sekä hyviä ihmisiä kuin on olemassa pahoja mutantteja. Hänellä on yhteiset sävelet Charles Xavierin kanssa rauhasta ja siitä miten se pitäisi saavuttaa. Välillä toki Alexin kärsivällisyys ei aina riitä siihen rauhaisaan ratkaisuun. Hän on kuitenkin täysin sydämeltään mukana X-Menien kannan kanssa, eikä hänen päätään saa käännettyä.



Havokilla on mutanttikyky imeä jonkinlaista kosmista energiaa kehoonsa ja vapauttaa sitä sitten voima-aaltoina. Ikävä kyllä nämä voima-aallot leviävät hänen kehostaan kaikkiin suuntiin renkaina eikä hän ole siis oppinut vielä täysin hallitsemaan sitä suuntaa mihin niitten pitäisi mennä.  Muutaman vuoden harjoittelemisen ansiosta hän kykenee välillä oikein keskittyessä kohdistamaan energiaa esim. käsiensä kautta, mutta usein vieläkin tulee harhahuteja. Hänellä on kuitenkin onnekseen Hankin tekemä puku, jossa on kohdistin joka on varta vasten hänelle rakennettu.
Näiden ns. shokkiaaltojen teho vastaa vähimmillään muutamaa ja enimmillään sataa TNT-kiloa ja voi tuhota kokonaisen korttelinkin. Eli Havokilla on todella vaarallinen mutanttikyky, varsinkin sen takia koska ei osaa sitä täysin vielä hallita.







Alexilla on nuorempi pikkuveli Scott, jonka kanssa tiet erosivat näiden vanhempien kuoltua. Molemmat olivat hetken aikaa kyseisen tapahtuman jälkeen samassa orpokodissa, mutta päätyivät lopulta eri perheisiin.

Alex eli suhteellisen normaalia elämää sijaisperheessä - ainoa haittapuoli oli ehkä se, että hänet otettiin perheen biologisen pojan kuoleman jälkeen ns. paikkaamaan tuo pojan jättämä aukko. Kyseisen asian takia Alex ei oikein koskaan saanut olla oma itsensä ja häntä verrattiin usein tuohon kuolleeseen perheenjäseneen. Hänellä oli sijaisäiti sekä sijaisisä ja myös 7-vuotta nuorempi pikkusisko. Hän oli kuitenkin aina hiukan se ylisuojelevainen isoveli (vaikka ei biologinen ollutkaan), joka hiljaa sivusta seurasi siskonsa tekemisiä, jotta tämä ei joutuisi ongelmiin. Hänen mutanttikykynsäkin ilmeni vasta hänen ollessa teini-iässä. Se onkin sitten hieman surullisempi tapaus, koska hänen kykynsä vaikuttikin hänen elämäänsä monta vuotta.

Havokin ollessa n. 17-vuotias, hän ja hänen pikkusiskonsa olivat asioilla kaupungilla. Päivä vaikutti ihan normaalilta, kunnes pankista juoksi aseistautuneita miehiä. Hän ja hänen pikkusiskonsa olivat väärässä paikaan väärään aikaan. Eräs aseistautuneista miehistä nappasi siskon mukaansa, eikä Alex tietystikään suostunut päästämään irti siskostaan, joten hän raahautui mukana jonkin matkaa, yrittäen pyristellä vastaan. Ei aikaakaan kun kidnappaaja mies oli vienyt aseensa siskon ohimolle, uhaten tappaa tämän jos he eivät rauhassa lähtisi hänen mukaansa.
Omien sanojensa mukaan Alex ei täysin muista mitä tapahtui sitten. Hän muistaa vain kuumuuden ja punaisen välähdyksen ja sen, että mies makasi maassa. Miehestä ei ollut paljoa mitään jäljellä. Hyväksi lykyksi sisko oli välttynyt Alexin ensimmäisestä plasma iskusta kun hänen kykynsä kehittyi, mutta kyseisen kyvyn käytön seuraukset olivat surkeat.

Paikalle saapuneet poliisit pidättivät hänet, koska paikalla olleet ohikulkijat olivat nähneet tapahtuman. Alexin kykyä pidettiin arvaamattomana ja pelko siitä, että Alex tekisi jollekin viattomallekin ihmiselle pahaa oli suuri. Joten vaikka hän toimikin itsepuolustuksen alaisena, todettiin Alexin olevan liian suuri uhka yhteiskunnalle jotta hänen voitaisiin antaa olla ihmisten ilmoilla. Hänet tuomittiin nuorisorikollisena, mutta joka sai kuitenkin yhtä karun tuomion kuin aikuinenkin olisi saanut.

Sinä päivänä kun Alex pistettiin vankilaan, hän menetti yhteyden sijaisperheensä. Sijaisvanhemmat eivät halunneet olla missään tekemisissä pojan kanssa, koska he pelkäsivät tätä. Siskon mielipidettä asiaan ei kuunneltu, vaan häneltä kiellettiin Alexin näkeminen kokonaan.

Siitä alkoi Alexin vankilaputki, joka kesti niin pitkään, kunnes hän oli 22-vuotias. Erik ja Charles auttoivat hänet pois vankilasta, kun he löysivät hänet Cerebron avulla. Silloinen vanginvartija varoitti kaksikkoa siitä, että Alex oli arvaamaton ja ensimmäinen joka oikeasti nautti ja halusi eristysselliin yksinään.

Havokille oli hieman outo kokemus päästä vapauteen, ja hän olikin aluksi hieman tyly kaikille. Kunnes alkoi pikkuhiljaa lämmitä Erikille ja Charlesille, sekä muille mutanteille jotka he olivat rekrytoineet. Läheisimmäksi hän ehkä tuli Hankin ja Seanin kanssa. Hän omalla tavallaan mielsi nuo kaikki perheekseen, jota oli valmis suojelemaan henkensäkin uhalla. Tämä tuli todistettua siinä, kun yritti Darwinin avulla päihittää Shawn. Hänelle oli kova paikka kun Darwin kuoli, eikä ole oikeastaan vieläkään antanut sitä itselleen anteeksi.

Seuraava kova paikka tapahtuikin sitten rannalla, jossa käytiin taistelu Shawia vastaan. Hän ei voi vieläkään ymmärtää sitä, että kuinka Erik jätti heidät vain rannalle ja lähti juuri niiden mutanttien plus Ravenin kanssa, jotka olivat auttaneet Shawia. Alex joutui katsomaan kuinka toinen yksi hänen elämänsä tärkeimmistä ihmisistä makasi vain maassa eikä tuntenut jalkojaan. Havokista tuli erittäin katkera Erikiä kohtaan, ja onkin sen takia ottanut jonkinlaisen todella suojelevaisen asenteen Charlesia kohtaan. Hän on myös Hankin ja Seanin kanssa pitänyt huolta Charlesista ja yhdessä he päättivät perustaa Charlesin kanssa turvapaikan/koulun tämän lapsuudenkodista mutanteille, jonka yksi pyörittäjistä Alex nykyään on.





Alexissa on sitä perus naapuripoika meininkiä ulkonäöllisesti. Hän on juuri sen näköinen, että hänet voisi ylpeänä viedä perheelle näytille. Hänellä on siniharmaat, ehkä hiukan enemmän siniseen menevät silmät, vaalea lyhyt tukka sekä klassisen muotoiset kasvot. Hän on aito blondi, jonka huomaa kulmakarvojen vaaleudesta. Kasvoista hänellä muutenkin näkee suhteellisen hyvin tunteet ja Alexin ilme oikein kirkastuu välillä, kun hymy nousee tämän kasvoille.

Pituudeltaan Alex on 180cm. Vartaloltaan hän on sopusuhtainen ja omistaa jonkin verran lihaksia. Varsinkin käsilihakset hänellä on hyvin kehittyneet painojen nostelemisen ansiosta. Ja kyllä häneltä sieltä paidan alta löytyy oikein mukavat vatsalihakset. Hän nimittäin on ollut koulun rakentamisessa yksi niistä raskaan sarjan ahertajia, koska ei hän mitään laboratorion tiede jutuista mitään ymmärrä, joten hänen lihaksensa on sitten rakentamisen ohella kehittyneet.

Alex tykkää käyttää rentoja vaatteita: lyhythihaisia paitoja, yksinkertaisia housuja ym. Värit ovat usein myös erittäin yksinkertaisia. Hän ei kauheasti mieti mitä päälleen pistään, eikä muutenkaan mieti kauheasti ulkonäköään. Vaaleapehko saattaa usein olla hyvinkin sekaisin ja vaatteet rypyssä. Sen verran muotitietoinen hän kuitenkin on, että mietti hetken ennenkuin pisti X-Men puvun ensimmäistä kertaa päällensä.





Ja miten kuvailisi tätä herraa? No, hänen kuvaileminen ja luonteen kertominen on helppoa. Hän on hieman yksinkertainen, sekä välillä hiukan hidas huomaamaan suurempia kokonaisuuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi hidasälyinen tai tyhmä, ehei. Hänessä on vain sitä kliseistä miesmäisyyttä, joka ei kauhean hyvin ilmaise tunteitaan.

Neljä vuotta sitten hän oli erittäin epävarma itsestään ja kyvyistään – hän mielellään oli vankilassa eristyssellissä, jotta ei varmasti vahingoittaisi kyvyllään ketään toista. Hän on edelleen neljän vuoden jälkeenkin hieman epävarma, koska se on suhteellisen vaikeasti hallittavissa. Ilman Charles Xavierita hän ei olisi koskaan kuitenkaan mitenkään luottanut kykyynsä ja siihen, että osaisi edes hiukan hallita sitä. Alexille oli muutenkin erittäin suuri kehitysaskel se, että hän sai emotionaalisesti yhteyden ryhmään ja varsinkin tämän johtajiin, Charlesiin ja Erikiin. Se oli hänelle iso juttu, kun joku tuntui täydellisesti luottavan jotenkin häneen. Luottamusta hänelle nimittäin ei oltu pitkään aikaan luovutettu.
Siksi olikin erittäin suuri isku päin kasvoja se, että Erik jätti heidät rannalle kuin nallit kalliolle Kuuban kriisin jälkeen. Hän ei voi vieläkään uskoa sitä ja ei ole edes käynyt sitä mielessään läpi, koska hänelle Charlesin ja koulun hyvinvointi on mennyt viime aikoina kaiken muun edelle.

Hänellä on patoutuneita vihan tunteita Erikiä kohtaan, ja muutenkin ei ole täysin näyttänyt ja ilmaissut todellisia tunteitaan pitkään aikaan. Joten jonkinlainen tulivuori odottaa purkautumistaan.

Alexissa piilee myös sitä jonkinlaista kiusaajan meininkiä, koska saattaa helposti keksiä toisten ulkoisista olemuksista tai muuten vain luonteista jonkinlaisia kutsumanimiä, jotka eivät välttämättä aina miellytä toisia. Täytyy kuitenkin muistaa, että Kuuban kriisin jälkeen, eli neljän vuoden aikana Alex on henkisesti kasvanut todella paljon, vaikka toisaalta hän taitaa olla yksi niistä harvoista jotka on yrittänyt tietyllä tapaa pysyä samanlaisena kuin aikaisemminkin. Ja ihan vain sen takia, että hänen ystävillään olisi edes hiukan sitä tunnetta ilmassa, että kaikki asiat eivät muutu välttämättä täysin huonompaan suuntaan.

Älyllisesti Alex ei ole ehkä juuri sitä Charlesin, tai Hankin tai edes Erikin luokkaa. Hän ei ole matemaattisesti kauhean nero, mutta tyhmä hän ei kuitenkaan ole. Alex on aina pärjännyt tietynlaisella maalaisjärjellä. Välillä hän saattaa tuntea jonkinlaista alemmuuden tunnetta siitä, että ei ole kirjaviisas. Häntä ei kauhean paljon kiinnosta lukeminen, vaan viettää mieluummin aikaa lenkillä tai painoja nostellen. Hän on aina ollut enemmän käsillä tekevä ihminen, kuin että keskustelisi henkeviä ja viisauksia muiden ihmisten kanssa.

Alex on luonteeltaan hiukan rujo, kenties hieman karukin. Hän ei osaa siis kauhean hyvin ilmaista tunteitaan ääneen ja hänen on vaikea perääntyä jostain tietystä mielipiteestään. Vaikka hän ei ole tunteiden asiantuntija, tämä ei tarkoita sitä, että hän olisi täysin tunteeton itse – päinvastoin. Hän vain tuntee olonsa hiukan vaivaantuneeksi kun kyse menee syvällisempiin asioihin. Silloin hän saattaa alkaa raapia päätä ja välttää katsekontaktia. Ihastua hän toki voi muihin, mutta ei kauheasti tuo sitä mitenkään esille. Ja jos joku häneen ihastuu, niin ei hän sitä tule huomaamaan. Hänen edessään täytyy melkeinpä huutaa rakkauden tunnustus, jotta hän siihen reagoisi jotenkin muuten.



Kuvissa: Lucas Till