Peel off all those eyes and crawl into the dark [KUOLLUT]

// sovittu, päivämäärä; perjantai 5. heinäkuuta 1966, Lontoo //

Remy suuntasi askeleensa Lontoon keskustasta hieman syrjemmälle. Suurin osa ympärillään pörräävistä ihmisistä oli täällä pidemmällä matkalla ja jostain tietystä syystä, joko työmatkalla tai lomalla. Hän puolestaan... Oli lähtenyt, koska oli sattunut voittamaan pokerissa lipun Lontooseen, joku epäonninen oli jäänyt hänen takiaan New Yorkiin, mutta Remy ei tuntenut sääliä miestä kohtaan. Tämä oli ollut surkea vastapeluri ja oli varmasti tiennyt häviämismahdollisuuksistaan lähtiessään humalapäissään pelaamaan hänen kanssaan.
Hänellä ei ollut paikkaa minne mennä, mutta rahaa oli mukana sen verran, että hän saisi jostain edes yhdeksi yöksi huoneen jos viipyisi täällä senkään vertaa. Ensimmäisenä hän kuitenkin tiesi minne tahtoi mennä. Hän oli käynyt Lontoossa viimeksi useampia vuosia sitten, harjoittaessaan varkaan taitojaan ja tiesi kyllä missä suurimmat summat ainakin ennen olivat pyörineet. Eikä nyt puhuttu mistään laillisista kasinoista, jotka huijasivat rahaa surkeilta, tavallisilta maantallaajilta. Nyt puhuttiin ennen kaikkea pimeistä kuppiloista, pimeistä rahoista ja pimeistä huumeista.

Gambit huokaisi helpotuksesta vasta päästessään syrjäisemmille kujille ja suuntasi määrätietoiset askeleensa kohti entisiä vakiopaikkojaan. Perinteisiä, paskaisia englantilaispubeja. Rottia vilisti jo kujillakin ja mikäli muistinsa ei tehnyt tepposia, niitä olisi vielä enemmän itse pubin seinien sisäpuolella.
Tiedä sitten miksi hän viihtyi tällaisissa paikoissa ja luotti hämyisten kapakoiden asiakkaisiin enemmän kuin aiemmin ympärillään vilistäneen ihmismassan yhteenkään yksilöön. Ehkä vuodet olivat nakertaneet hänen uskoaan ihmisiin jo siinä määrin, ettei hän luottanut käytännössä kehenkään. Kaikki tuntuivat olevan häntä vastaan ja jokainen vastaantuleva silmäpari näytti siltä, kuin olisi tuijotuksellaan koettanut polttaa hänet tuhkaksi.

Kiroten vainoharhaisuuttaan hän kiersi pubin eteen kauimmaista mahdollista reittiä, ihan vain eksyttääkseen kannoiltaan mahdolliset vainoajat, jotka eivät välttämättä tunteneet katuja kuten hän. Tosin, jos joku häntä täällä seurasi, tämä todennäköisesti tunsi juuri nämä kadut kuin omat taskunsa ja tiesi tasan tarkkaan, minne hän oli matkalla.
Remy pysähtyi tutun oven eteen. Ovi näytti siltä, kuin olisi seisonut siinä vuosikymmenet ja pysyi pystyssä vain muutaman huonokuntoisen saranan voimin. Hän etsi taskustaan savukelaatikkonsa ja sytytti itselleen yhden käsin käärityn röökin samalla kun vilkuili ympärilleen. Hänestä tuntui tältä aina. Kuin joku olisi tarkkaillut hänen jokaista liikettään, vaikkei taatusti edes Strykerin puristava ote yltänyt näin pitkälle, Lontoon syrjäisimmille kujille.

// Here we are! Ah, Jamien eka peli<3 :D//

Jamie "JJ" Jewell

Lontoossa oli hyvät puolensa, mutta kyseisessä kaupungissa riitti myös huonoja puolia, ja niihin kuului ehdottomasti se valtava rottapopulaatio, jota Lontoon syrjäkujilla kyllä riitti. Pitkät vaaleat ja takkuiset hiukset omaava tyttö nyrpisti avoimesti nenäänsä väistellessään vastaantulevia rottia. Ei hän rottia varsinaisesti vihannut tai inhonnut, mutta ei hän niistä näin suurissa määrin pitänytkään.
Ja miksi ihmeessä hän oikein oli juuri näille likaisille syrjäkaduille edes tullut? Ai niin, se pirun näky, jonka hän oli aikaisemmin sinä päivänä saanut.

Jamie oli näkijä. Hän näki tulevaisuuteen, niin yksittäisten ihmisten kuin suuremmassa mittakaavassakin. Tällä kertaa hän oli saanut näyn hänelle täysin tuntemattomasta mutantista, joka joutuisi tänä iltana pulaan juurikin tällä kadulla.
Ja miksi asia kiinnosti häntä niin paljon? No ei oikeasti kiinnostanut paskan vertaakaan, mutta liikkeellä pysyminen oli parempi vaihtoehto kuin nyhjöttää motellihuoneessa. Ainakaan se pirun agentti ei saisi häntä niin helposti kiinni. Ja juurikin aikaa tappaakseen Jamie oli saapunut tälle nimenomaiselle syrjäkujalle.

"Ah", Jamie tokaisi itsekseen, kun hän huomasi näystään tutun nuoren miehen lähestyvän häntä.
Loistavaa, hän olikin jo kyllästynyt olemaan juoppojen ja muiden iljetysten huomion kohteena olemiseen - Jamie kun pisti ulkonäöllään ja nuorehkolla olemuksellaan vähän silmään. Eikä hän pituudeltaankaan ollut mitenkään päätähuimaava.
Pitkähköt ruskeat hiukset omaava mies pysähtyi jonkin matkan päähän, sytyttäen itselleen tupakan pälyillessään samalla vainoharhaisen näköisenä ympärilleen.

Nuori tyttö asteli toista kohti, pysähtyen miehen vierelle.
"Hei, sinuna mä en menis tänään pelaamaan - jos sä voitat, niin sä joudut ongelmiin", hän töksäytti omalla suoralla tavallaan sen kummempia miettimättä. Se oli aivan Jamien tapaista, töksäyttää asioita välillä vähän turhankin suoraan, välittämättä lainkaan mitä vastapuoli mahtaisi ajatella.
Hän tuijotti miestä kulmiensa alta, vähän viileähkö ilme kasvoillaan.

Remy ehti saada savukkeensa palamaan ennen kuin ensimmäinen ihminen jo lähestyi häntä. Mies oli aikeissa kääntyä ja käskeä tätä häipymään, mutta yllättäen hän kuuli huomattavasti olettamaansa kirkkaamman äänen.
Yllätyksensä tottuneesti peittäen mies käänsi katseensa vierelleen seisahtuneeseen tyttöön, joutuen aikansa palauttamaan tämän lausumia sanoja mieleensä. Tyttö sanoi mitä? Hän ei saisi pelata? Oliko se niin selvää, että hän oli menossa pelaamaan ja mitä tuollainen tiitinen näillä kulmilla edes teki? Hetken mielessään kävi, että tämä oli jonkun lähettämä tai mahdollisesti mutantti, mutta tuntui kaikesta huolimatta todennäköisemmältä, että tämä oli jonkun huumenarkin saama äpäräpenikka, joka oli ollut syntymästään saakka päästään vialla.
"Sun ois parempi lähteä täältä vielä ku pystyt", Remy vastasi kevyesti naurahtaen. Tuollainen tyttö varmasti saisi osakseen enemmän tai vähemmän himokkaita katseita ja vaikka Remy ei sitä näyttänytkään, hän saattoi jopa tuntea pienen huolen vihlaisevan rintaansa. Tytölle voisi käydä huonosti täällä.

Tytön katse olisi ollut sydämiä pysäyttävä, ellei tämän muu olemus olisi ollut kaikkea muuta kuin uhkaava. Gambit tuijotti aikansa tyttöä suoraan silmiin, kuin osoittaakseen pystyvänsä siihen ennen kuin pudotti savukkeensa ja tumppasi sen nahkaisen kenkänsä kärjellä.
"Juoksepa kotiin, aikuset pelaa nyt", Remy vastasi huvittuneesti ja taputti tyttöä päälaelle.

Jamie "JJ" Jewell

Voisi luulla, että hän olisi jo tottunut siihen, että häntä kohdeltiin tällaisissa tilanteissa kuin lasta. Silti se sai Jamien egon joka kerta kokemaan hirmuisen kolahduksen ja ärtymys kohosi mittaviin lukemiin. Ja se jos mikä oli raivostuttavaa, kun hänen kykyjään pärjäämisestä epäiltiin!
Hän oli pärjännyt tähänkin asti varsin loistavasti, joten hän pärjäisi kyllä tulevaisuudessakin.  Yrittäisi ainakin. Jamie oli hyvä juoksemaan karkuun ja pysymään piilossa. Suoranainen tappelu ei ollut oikein hänen heiniään, mutta eipä hän ollut niitä taitoja tähänkään asti tarvinnut.

Varsinkin tuo kevyt taputus päälaelle sai suonen tykyttämään Jamien ohimolla ja hän joutui todenteolla pidättelemään itseään, jottei hän järjestäisi mitään kohtausta. Hän niin haluaisi nähdä kuinka tämä kaveri ottaisi turpaansa.
"Kuule vanhus, mä pärjään ihan hyvin ilman sun huolenpitoa, kiitti vaan", hän tokaisi vastaukseksi miehen huvittuneelle äänensävylle.
Tämä oli kyllä aika yleinen vastaanotto, jonka Jamie sai aikaan, kun hän yritti hyvää hyvyyttään varoittaa toisia tulevista ongelmista - kukaan ei yleensä koskaan kuunnellut häntä saatikka ottanut tosissaan hänen varoituksiaan. Liekö vika sitten Jamien ulkonäössä, nuoressa iässä vai hänen tavassaan töksäytellä asiat.

Loistavaa. Äijä ottaisi niin turpaansa. Jamie tuijotti miehen perään, kun tämä siirtyi edelleen varsin huvittuneen oloisena  sisätiloihin siitä likaiselta kujalta. Ne kuuluisat sisätilat tosin olivat varmasti ihan yhtä likaiset, joten Jamie ei kokenut tarpeelliseksi kiiruhtaa toisen perään.
Sen sijaan hän voisi mennä odottelemaan toiselle puolelle rakennusta, jonne mies hakattaisiin kutakuinkin tunnin parin päästä. Ja sen mies kyllä ansaitsikin, ainakin jos Jamielta kysyttiin.

Remy silmäisi tyttöä. Tämä taisi olla juuri siinä iässä, että tiesi tasan tarkkaan mitä tahtoi ja kuinka toivoi itseään kutsuttavan. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että toinen näytti niin suloisen viattomalta, että tähän oli vaikea suhtautua vakavasti. Etenkään kun tämä astahti tyhjästä hänen viereensä antamaan luentoa uhkapelauksen vaaroista.
Remy iski tytölle silmää ennen kuin lähti sisälle ottamatta tämä aiempia sanoja enää todesta. Kuinka tuollainen osaisi kertoa mitä saattaisi tapahtua?

Gambit vietti kapakassa reippaat pari tuntia. Lontoolaisjuntteja oli naurettavan helppo huijata ja hän oli jo ensimmäisen puolen tunnin aikana onnistunut voittamaan itselleen useampia satoja puntia. Aiemmin seuraansa liittynyt tyttö outoine varoituksineen oli unohtunut jo aikaa sitten eikä Remy tuntenut pelkoa ruokkiessaan surkeaa viinapäätään muutamalla viskisnapsilla ennen kuin palasi takaisin pöytään voittamaan itselleen lisää rahaa.
Ilta olisi sujunut mitä parhaimmin, ellei hän olisi tuntenut tiukkaa otetta olallaan jotain puolen yön jälkeen.

Kapakan takaovi lennähti auki ja nuori, hontelo mies lensi selkä edellä ulos ovesta saastaiselle kujalle. Roskikset kaatuivat ryminällä ja tusina rottaa säntäsi oitis karkuun. Ulos lentäneen miehen perässä astui tähän verrattuna harteikas mies, jonka kasvojen juroja piireitä korostivat useat uupumuksesta ja rankoista elinvuosista kertovat kertovat uurteet.
"Ä-ä- en mä tarkottanu!" Remy huudahti maasta käsin ja koetti paeta maata myöten pakoon häntä lähestyvää miestä. Äänensä kuulosti surkealta, heiveröiseltä ja huulensa kertoivat selkeän valheen, joka ei mennyt todesta vihaiselle, rahansa menettäneelle miehellekään.
"Ihan varmasti, vahingossa vain satuit huijaamaan!?"
Remy tunsi otteen hiuksissaan ja niskavilloissaan ja tuli kiskotuksi ylös maasta. Hän ehti hädin tuskin raottaa huuliaan päästääkseen ilmoille toisen värisevän pahoittelun, kun sai nyrkin vasempaan silmäkulmaansa. Polvensa notkahtivat ja Gambit olisi rysähtänyt takaisin maahan ellei mies olisi ottanut kiinni hänen paidan rintamuksestaan vain saadakseen uuden tilaisuuden lyödä häntä.

Useita lyöntejä ja potkuja myöhemmin, ja paria menetettyä tonnia köyhempänä Remy löysi itsensä verisenä mutaisesta lammikosta kapakan takaa. Hän oli menettänyt tajuntansa jo muutamaan otteeseen, mutta oli nyt päättänyt kävellä lähimpään hotelliin. Se vain oli helpommin sanottu kuin tehty.
Joka paikkaa särki ja toinen silmä oli sokeana sitä peittävästä verestä. Ähisten ja puhisten Remy kömpi ylös maasta ja sylki mutavettä suustaan.
Hetkessä hän muisti aiemmin samana iltana kohtaamansa likan. Mutantti. Olisihan se pitänyt arvata, juuri hänen tuuriaan...

Jamie "JJ" Jewell

Jamie tiesi, että hänen näkynsä toteutuivat aina. Ne tottakai muuttuivat matkalla, koska ihmisten päätökset vaikuttivat tulevaisuuteen, mutta silti ne toteutuivat. Niin kävisi tälläkin kertaa, koska mies ei kuunnellut häntä eikä ottanut hänen varoitustaan tosissaan, vaan suuntasi askeleensa huvittuneen oloisena kapakan sisätiloihin.
Noh, saisipahan opikseen.

Teinityttö oli siirtynyt paria tuntia aikaisemmin rakennuksen taakse, jossa hän tiesi näkynsä toteutuvan. Hänellä ei ollut mikään kiire mihinkään, tuskin se Järjestön agentti juuri tänään hyökkäisi hänen kimppuunsa - eikä hän sitä paitsi ollut saanut miehestä näkyjä pariin päivään, liekö toinen oli enää edes hengissä. Ei, kyllä hän tietäisi, jos tämä olisi kuollut. Mitähän toinen sitten mahtoi puuhata - ilmeisesti jonkinlaista suunnitelmaa ilman suunnittelua tai vastaavaa.
Jamie oli istunut hiljaa jonkin matkan päässä takaovesta muutaman roskalaatikon takana pari rottaa seuranaan, sillä eihän hän nyt haluaisi toisten jalkoihin jäädä, kun alkaisi oikeasti tapahtumaan. Hän oli parannellut uusinta piirrostaan, jonka hän oli tehnyt piirroslehtiöönsä, joka oli täynnä erilaisia piirroksia hänen näyistään.
Jamie oli todella huono piirtämään, joten hänen piirroksensa oli sitä kuuluisaa tikku-ukko - tasoa. Piirros esitti tilannetta, jossa hänen aikaisemmin näkemänsä mies otti aika rankasti turpaansa.

Kauaa tytön ei tarvinnut  enää odotella, kun pian sisältä alkoi kuulua vaimeaa huutoa ja samaa vauhtia tuo pitkä ja varreltaan hontelonomainen nuori mies lensi mojovassa kaaressa selkä edellä lähimpiä roskalaatikoita kohti. Auts, tuon täytyi sattua. Se oli siitä, että mies oli kohdellut häntä kuin pikkulasta.
Jamie sulki silmänsä ja hän pystyi suorastaan näkemään näkynsä uudestaan, tällä kertaa taustalla kuuluvien tehosteäänien kera. Ei mennyt kauaakaan, kun nuori mies makasi täysin hakattuna ja köyhtyneenä mutaisessa lammikossa, juuri siinä asennossa, jossa Jamie oli tämän näyssään nähnyt.
Juuri tämän takia kannatti kuunnella, kun näkijä yritti hyvää hyvyyttään jeesata. Olisi selvitty monista haavereista ja mustelmista. Asiahan ei Jamieta millään tapaa harmittanut, hänen mielestään mies oli ansainnut jokaisen iskun, jonka tämä oli saanut.

Kun takakuja oli hiljentynyt hakkaajien häivyttyä takaisin sisätiloihin, Jamie uskalsi pikkuhiljaa nousta esiin piilostaan. Se huijarikin oli näköjään päässyt kömpimään jaloilleen.
"Ai, katos ihmettä. Sä olet vielä hengissä", Jamie ei voinut olla kommentoimatta hivenen sarkastiseen sävyyn kulmiaan kohottaen, kun hän käveli lähemmäs turpaan ottanutta miestä.
"Mähän sanoin, että tänään ei oo hyvä ilta pelata, että sä joutuisit ongelmiin, jos sä voitat."

Remy huojahteli edes takaisin, maailma keinui ja hän katui pitkään niitä muutamaa aiemmin juomaansa viskiä. Hän vei kätensä hieromaan ohimoitaan ja tiedosti pelikortin toisen kämmenensä puristuksessa. Oliko hän ehtinyt pistää edes hieman vastaan - tai ainakin ehtinyt humalastaan huolimatta aloittamaan tavanomaisen liikeradan, joka normaalisti onnistui häneltä puhumistakin helpommin.
Nyt hän tuijotti korttia kädessään, kuin ei olisi tajunnut mitä tuijotti.

Remy kuuli äänen, joka sai hänen niskavillansa kohoamaan. Hän käännähti nopeasti ympäri ja mulkaisi tuttua ilmestystä. Pirulainen oli ollut oikeassa, mutta hän ei silti aikonut noin vain niellä totuutta.
"Haista, pentu, vittu", hän ärähti ja puristi kortin käteensä ennen kuin hetken mielijohteesta purki vihansa korttiin, joka leimahti ja jonka hän hetken sillä - ja itsemurha-ajatuksilla - leikittelyn jälkeen heitti viereisen rakennuksen takaa kulkevalle kujalle. Hän tuijotti ilmekään rävähtämättä, kuinka katu vain muutamien metrien päästä räjähti ja isku heitteli roskakoreja sisältöineen ilmaan.
Remy irvisti ja kääntyi kannoillaan, suunnaten takaisin pubin toiselle laidalle, josta voisi suunnata seuraavaan kapakkaan, jos vain löytäisi jonkin niistä.
"Okei, olit oikeessa, vitun- äpäränulikka! Oliko muuta!?" Gambit huusi taakseen katsomatta ja askeleensa huokahtelivat, kuljettaen miehen ahtaan kujan puolelta toiselle helposti. Hetken näytti siltä, ettei hän selviäisi edes kujan päähän saakka, mutta Remy tajusi kuitenkin hetken päästä viedä toisen kätensä tukemaan kulkuaan seinän avulla. Toinen kätensä kohosi pyyhkimään verta toisen silmänsä päältä, kipu sai miehen irvistelemään, mutta sentään hänellä oli yhä osa ylpeydestään jäljellä eikä äännähdystäkään kirvonnut huuliltaan.

Jamie "JJ" Jewell

Jos Jamielta kysyttiin, niin miehen reaktio hänen läsnäoloonsa oli vähän turhan liioiteltu. Ai nytkö se oli hänen vikansa, että toinen oli ottanut noinkin railakkaasti turpaan? Hänhän oli hyvää hyvyyttään toista varoittanut tulevista ongelmista, mutta mies oli vain huvittuneen oloisesti käskenyt häntä häipymään.
Jamie oli kuitenkin luonteeltaan sitä sorttia, ettei hän miehen törkeästä kielenkäytöstä loukkaantunut -  hän suorastaan nautti tilanteesta, koska äijä oli tosiaan ollut tämän turpakeikan tarpeessa.
Näin tyttö oli itse säästynyt siltä, ettei hänen tarvinnut itse ruveta tappelemaan. Hän oli edelleenkin katkera siitä, kuinka toinen olialentavasti taputellut hänen päälaekaan.

"Ihan turhaan sä mulle ärhentelet, et sä voi syyttää muita kun ittees", tyttö tokaisi ristien käsivartensa ehkä vähän puolustelevaan sävyyn rintakehälleen.
Jamie seurasi katseellaan mitä mies vähän kauempana puuhasteli selvästi hyvinkin kiukkuisena. Ihan kuin hän olisi ladannut jonkinlaista voimaa kädessään olevaan pelikorttiin, joka sai kadun muutamien metrien päässä räjähtämään, kun mies heitti kortin sinne. Muutama roskakori lensi sisältöineen ilmaan.
Teinityttö ei antanut ilmeensäkään värähtää, vaikka ehkä hänen olisi tehnyt mieli. Okei, miehellä oli siis mutanttikyky, jolla tämä saisi Jamien varmasti alta aikayksikön pois päiviltään. Mutta Jamie oli luottavainen siihen, että tänään tuskin oli se päivä, jolloin hän kuolisi - jos olisi, niin hän oli aika varma, että siitä olisi tullut näky jos toinenkin.

Niinpä tyttö räpäytti muutaman kerran silmiään ja käänsi katseensa takaisin nuoreen mieheen, joka selvästi teki aika kivuliaan näköisesti lähtöä.
"Nimi on JJ", hän vastasi tyynesti, kun mies oli kutsunut häntä vähemmän imartelevalla nimellä.
"Mä olen näkijä", Jatkoi ja otti muutaman askeleen miehen perään, aikeinaan seurata tätä. Eipä hänellä ollut muutakaan tekemistä.

Remy ei yllättynyt siitä, ettei tyttö jättänyt häntä rauhaan. Hän ei tiennyt mistä se johtui, mutta hän joutui usein sietämään itsepäistä ja ärsyttävää seuraa sen sijaan, että olisi saanut osakseen sellaista seuraa kuin olisi toivonut. Kaiketi se olisi ollut aivan liian hyvää ollakseen totta.
Remy murahtti. JJ kuulosti juuri siltä niin kuin brittiläisten lempinimet yleensäkin, ei yhtikäs miltään. Se ei kertonut tytöstä mitään, vain sen, että joku oli vaivautunut antamaan tälle niin pitkän nimen, että se piti lyhentää kahdella J:llä. Eikä sekään välttämättä pitänyt paikkaansa.

Remy mietti aikansa kertoisiko tytölle omaa nimeään, tämä saattoi olla hänen peräänsä lähetetty vakooja, mutta jos olikin, niin eikö hänen jahtaajansa silloin jo tietäisi hänen nimensä.
Tyttö kertoi olevansa näkijä, niin kuin hän ei olisi tähän mennessä jo tajunnut sitä. Remy pyöräytti turhautuneena silmiään eilä vaivautunut pysähtymään, vaikka olisikin siten kyennyt paremmin tarkentamaan katseensa tähän.
"Hei, olen Gambit ja olen normaalisti saatanan hyvä uhkapeluri?" Mies lausui kysyvällä, ivallisella äänensävyllä ja mulkaisi kintereillään pysyttelevää tyttöä ennen kuin vastentahtoisesti pysähtyi korttelin päähän kapakasta, josta tämä kaikki oli saanut alkunsa.
"No kun nyt seuraat perässä niin missä täällä on lähin hotelli?" Remy kysyi, vaikka kuulostikin nöyryytetyltä joutuessaan kysymään apua tytöltä, JJ:ltä. Nöyryytys sen paremmin kuin mikään muukaan ei näkynyt ilmeettöminä säilyvillä kasvoillaan, mutta sen saattoi selkeästi erottaa hänen äänestään.
Jos jossain oli Jumala, tällä mahtoi olla helvetin hauskaa leikkiessään hänen kustannuksellaan.

Jamie "JJ" Jewell

Mies ei vaikuttanut juurikaan tyytyväiseltä siihen seikkaan, että Jamie päätti seurata tätä, mikä nyt ei sinällään tullut tytölle yllätyksenä. Olisi tämä silti voinut vähän käyttäytyä, sillä Jamie oli kuitenkin tyttö. Ja lapsi. Jälkimmäistä hän ei tosin itse myöntänyt edes itselleen.
"Edelleenkin, ihan turha osoittaa mieltä mulle, mä en ole tehnyt sulle mitään pahaa", Jamien oli pakko kommentoida, kun mies näytti jotenkin raivostuttavan turhautuneelta.
Aivan kuin se olisi oikeasti ollut hänen vikansa, ettei mies ollut kuunnellut häntä ja siitä syystä hän oli sitten saanut turpaansa. Sitä paitsi huijaamisessa nyt oli muutenkin aina se vaara, että saattoi jäädä kiinni, joten jo ihan lähtökohtaisesti mies ei voinut syyttää muita kuin itseään.

"Joo, aivan varmasti olet", nyt oli Jamien vuoro kuulostaa huvittuneelta, kun mies esitteli itsensä Gambitiksi ja kertoi olevansa yleensä hyvä uhkapeleissä. Ja tänään vain sattui olemaan poikkeus?

Jamie pysähtyi miehen vierelle, joka jäi seisomaan suunnilleen korttelin päähän kapakasta, jonka takakujalla he olivat vielä äsken seisoskelleet. Tyttö hymähti itsekseen, kun hän erotti Gambitin äänestä jonkinsorttista nöyryytystä - oliko se niin kamalaa, pyytää häneltä apua?
"Lähin on muutaman korttelin päässä tuohon suuntaan - ", vaaleatukkainen tyttö neuvoi avuliaasti ja osoitti suoraan eteenpäin, mutta kääntyi sitten katsomaan miestä, " - mutta turvallisin on se, jossa mä itse majailen."
Totta, mikäpä sen turvallisempi paikka, kun oli saatavilla näkijä, joka yleensä näki ennalta, jos jotain ongelmallista oli tapahtumassa. Varsinkin, kun se Järjestön agentti oli jo useamman viikon ajan yritänyt jäljittää Jamieta, siinä kuitenkaan toistaiseksi onnistumatta. Yllättävän hyvin se oli kuitenkin perässä pysynyt, sitä ei käynyt kieltäminen.
Jamien kasvoilla käväisi iloton hymynkare, kun hän vain ajattelikin Järjestöä ja omaa pakoaan sen kynsistä. Miksi helvetissä sellainen piti edes olla olemassa?

Remy mulkaisi tyttöä. Tämä ei ehkä ollut syypää mihinkään, mutta tämä ei ollut myöskään onnistunut estämään mitään, siinä missä hän olisi ollut todennäköisesti huomattavasti vähemmän vittuuntunut, jos JJ ei olisi ollut ulkona vittuilemassa hänelle oitis, kun hän oli herännyt.
Tyttö oli siis tahtomattaan pahentanut asioita, joten kaikki tämä sysäytyi väistämättä nuoren, viattoman neidon niskaab. Normaalisti Gambit ei olisi moista sallinut, mutta nyt häntä ei oikeastaan paskan vertaa kiinnostanut.

Gambit jätti kommentoimatta uhkapelituurinsa, joka olisi tänäänkin ollut hyvä ilman sitä sekopäätä. Ehkä tyttö oli kutsunut sen sekopään kapakkaan ihan vain päästäkseen vittuilemaan hänelle. Ehkä tällä oli aivan liikaa vapaa-aikaa.

Remy vilkaisi tytön osoittamaan suuntaan, mutta kuunteli tämän sanat loppuun.
"Ja millä perustein? Koska sinä saattaisit tulla kertomaan, jos jotain tapahtuu?" Mies ehdotti huvittuneesti naurahtaen. Toistaiseksi tytön läsnäolosta oli ollut vaib harmia.
Remy kaipasi vain vuoteen ja katon päänsä päälle, JJ:n läsnäolo saattaisi olla vain miinus ja rajoittaa hänen uniaan. Hän ei tahtoisi toista huoneeseensa kirkumaan vaaraa keskellä yötä. Toisaalta...
"Paljonko yö siellä maksaa? Minulla on vain...", Remy aloitti ja kaivoi hätävarasäästönsä kengistään, aina kannatti varautua, "50 puntaa."

Jamie "JJ" Jewell

Mies ei näyttänyt ottavan liian tosissaan hänen sanoessaan, että se motelli, jossa Jamie itse majaili, olisi se kaikista turvallisin. Itse asiassa tämän äänensävy oli vähän turhankin huvittunut, jos Jamielta kysyttiin.
Tosin, miksi ihmeessä hän välitti - ihan sama minne tuo menisi majailemaan! Mitä hittoa se hänelle kuului, eikä tyttö edes tiennyt miksi oli ottanut asian puheeksi.
"Joo, sä voit nauraa asialle ihan niin paljon kuin haluat, mut ei se poista sitä tosiseikkaa, että mä näen tulevaisuuteen ja sä et", tytön oli pakko tokaista ristien käsivartensa rintakehälleen, katsoen miestä kulmiensa alta.
"Ja kun kaupungissa vielä sattuu olemaan Järjestön agentteja, niin laskepa yhteen yksi plus yksi."

Miksi ihmeessä hän puolusteli itseään toiselle? Tai no, vastaus siihen oli helppo - hän inhosi sitä, kun häntä vähäteltiin. Mutta ei hänen silti olisi tarvinnut näin kärkkäästi puhua omasta puolestaan.
Mitä se häntä liikuttaisi, jos yksi hänelle tuntematon mutantti joutuisi Järjestön kynsiin? Ja vaikka mies nyt menisikin ei motelliin yöksi, niin ei se nyt sitä tarkoittanut, että tämä jäisi automaattisesti kiinni - varsinkaan, kun agentit eivät ehkä edes tienneet miehen olemassaolosta.
Äh, hänen pitäisi lopettaa tämä muista huolehtiminen, siitä ei ollut koskaan koitunut hänelle mitään hyvää. Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty.

Jamie kohotti kevyesti toista kulmaansa, kun Gambit lopulta kuitenkin kysyi mitä yö siellä hänen motellissaan mahtoi maksaa, ja toinenkin kulma kohosi ylöspäin, kun hän näki miehen kaivavan ilmeisesti hätävarojaan kengistään. Kengistään. Itse asiassa aika nerokasta.
"Ai nytkö se sit kelpaakin?" hän hymähti kevyesti.
"Se on halpa, tolla määrällä sä voisit yöpyä siellä useammankin yön", hän kuitenkin jatkoi, jättäen ovelasti sanomatta lopullista summaa. Kyseessä oli kuitenkin yksi syrjäisimmistä motelleista, joten sen taso oli tasan juuri sen mukaista - mutta hintataso oli suorastaan naurettavan pieni. Mutta se oli Jamielle hyvä, ne olivat turvallisia ja edullisia.

Takkuiset hiukset omaava tyttö asetti olkalaukkuaan paremmin toiselle sivulle ja hän otti muutaman askeleen kohti sivukujaa, jolle katu haarautui siinä kohtaa. Hän kääntyi vilkaisemaan Gambitin suuntaan.
"Tuutko sä?"

Gambit pyöräytti silmiään. Kuinkahan usein tyttö leuhki sillä, että saattoi nähdä tulevaisuuteen. Tämän taka-ajatuksena oli taatusti ollut vain päästä nauramaan hänelle, kun hän sai turpiinsa ensin käännytettyään 'apua tarjoavan, viatoman nulikan' luotaan.
"Ja minä saattaisin muuttaa sinut tuhkaksi suhteellisen vaivattomasti, tai vähintäänkin räjäyttää tuon omahyväisen pääsi irti."
Totta kai hänen piti päätä sanomaan jotain yhtälailla omahyväistä väliin, ihan vain, ettei joutuisi tuppisuuna seuraamaan toista ja alistumaan tämän 'mahtavien voimien' alla.
Tietysti tytön kyvystä oli hyötyä, siinä missä tällaisessa tilanteessa hänen omansa oli yhtä hyödytön kuin majakan valo keskellä kirkasta päivää, mutta tulisi tilanteita, joissa tulevaisuuteen näkeminen ei hyödyttäisi sitäkään vähää.

Remy olisi tahtonut vain hyökätä penikan kimppuun ja taittaa tämän niskat, mutta se olisi ollut jo niin epäinhimillistä, ettei hänkään siihen olisi pystynyt. Kaikesta huolimatta häntä suututti oma asemansa tilanteessa, jossa toinen tunsi kaupungin häntä paremmin ja saattaisi koska vain hylätä hänet tähän ja hän joutuisi kerjäämään tiensä takaisin.
Vastausta kysymykseensä Remy ei saanut, mutta hänelle kelpasi mokoma vastaus aivan tarpeeksi hyvin. Hän ei ryhtyisi tarkentamaan ja nöyristelemään toisen edessä yhtään sen enempää kuin jo nyt joutui.
Olisikohan elämänsä ollut vähemmän vittumaista, jos hän olisi suhtautunut uusiin ihmisiin - ja eritoten muihin mutantteihin - alusta alkaen hieman...Ystävällisemmin? Tuskin maksoi vaivaa...

Gambit jäi hetkeksi aloilleen, kuin pohtien vielä viimeisen kerran, josko selviäisi täältä yksinkin jonnekin, mutta päätyi lopulta innottomana seuraamaan tenavaa, joka saattaisi aivan yhtä hyvin johdattaa hänet ansaan. Toisaalta, päivänsä oli ollut jo tähän mennessäkin sellaista helvettiä, että siinä saisi kuka tahansa pistää parastaan koettaessaan pistää pahemmaksi.

Jamie "JJ" Jewell

Jamie ei voinut olla tuhahtamatta sarkastisesti toisen muka-niin nokkelalle kommentille siitä, että toinenhan saattaisi vaikka muuttaa hänet tuhkaksi tai jotain muuta yhtä mukavaa, mitä tämän kyvyllä nyt pystyikään  tekemään.
"Muuten hyvä, Mr. Genius, mutta jos sä yrittäisit tappaa mut, niin mä olisin kyllä nähnyt sen jo ajat sitten."
Ja se oli totta - jos Jamie jossain luotti hänen kykyynsä, niin siinä, että hän taatusti tulisi näkemään oman kuolemansa. Eikä se todellakaan tapahtunut tänään, eikä se tapahtunut täällä.
Ehkä hän oli vähän turhan luottavainen tulevaisuuteen ja omaan kykyynsä; mutta pakkohan hänen oli, kun ei hänellä ollut muutakaan. Aina oli sekin mahdollisuus, että Gambit päättäisi nyt, että hän haluaisi tappaa hänet ja silloin se onnistuisi - mutta jostain syystä Jamie oli sillä hetkellä aika luottavaisin mielin.

Mies päätti kuitenkin lähteä hänen mukaansa, vaikka tuo varsin innottomalta näyttikin - tämä oli taatusti miettinyt mielessään kaikki mahdolliset vaihtoehdot, mutta lopulta tullut siihen tulokseen, että oli ehkä parasta vain seurata Jamieta.
Se oli hyvä, sillä vaikka tyttö ei sitä ikinä olisi suostunut myöntämään kenellekään, niin oli mukava saada välillä juttuseuraa - olkoonkin, että näin alkuun he olivat vain piikitelleet ja haukkuneet toisiaan. Ja Jamie kyllä viihtyi hyvin yksinkin, hän oli jo niin tottunut siihen, mutta välillä - ihan vain välillä - tuntui turvalliselta olla jonkun muun seurassa.

Tunnelma kaksikon välillä oli suorastaan naurettavankin hiljainen, oikein hyytävän hiljainen. Kaduilta ja kujilta kantautui erinäisiä ääniä ja huudahduksia, mutta se sivukuja, jota pitkin Jamie heitä johdatteli eteenpäin, oli aikalailla autiona.
Tyttö oli sovittanut askeleensa samaan vauhtiin toisen kanssa ja hän vilkuili sivusilmällä  pidempää miestä ja tämän hakattua olemusta. Pitäisikö hänen yrittää olla toiselle vähän ystävällisempi ja ehkä tarjota apuaan? Jamie ei kyllä ollut hyvä sellaisessa.
Hän sujautti toisen kätensä eläinkuosiseen olkalaukkuun ja hetken pengottuaan hänen käteensä tarttui juurikin se, mitä hän oli etsinytkin. Vesipullo ja väriltään sininen ruutukuvioinen kangasliina.
"...jos sä haluat kohta putsata noita sun haavoja", hän sanoi ehkä vähän awkwardin oloisena ojentaessaan tavaroita vierellään kävelevää Gambitia kohti.
Nuoremman silmissä oli hivenen uhmakas katse, joka kieli siitä, että toisen olisi parempi ottaa ne vastaan, kun hän kerran oli näinkin ystävälliseksi päättänyt heittäytyä.

Gambit pyöräytti silmiään. Mokomakin nulikka, kuvitteli olevansa niin fiksu, vaikka todellisuudessa- No, itse asiassa tämä oli suhteellisen viisas, mutta sitä hän ei koskaan myöntäisi edes vahingossa itselleenkään, saati sitten toiselle.
Remy oli toisen tavoin tottunut olemaan yksin - paitsi pelatessaan, jolloin seura oli aika oleellista, jotta hän saattoi voittaa. Mutta, vaikka hän ei todellakaan mieltänyt toista ystäväkseen, oli välistä mukava saada seuraa, joka ei havitellut hänen rahojaan tai seurannut silmä tarkkana bluffasiko hän korttipelissä.
Kenties juuri siitä syystä hän tunsi pitkästä aikaa olonsa normaalia rennommaksi, vaikka tiesikin pitäytyä varuillaan muualta tulevien vaarojen suhteen.

Gambit käänsi katseensa tyttöön nähdessään sivusilmällään tämän ojentavan jotain häntä kohden. Hetkeen vesipullo ja kangasliina eivät kertoneet hänelle mitään siitä, mitä toinen oletti hänen tekevän, mutta tämän sanat selvensivät tilannetta tarpeeksi - siinä missä tämän ilme kertoi kyllä tarpeeksi ja mies otti suhteellisen kiltisti pullon toiseen käteensä ja liinan toiseen.
Hän ei ollut tullut ulkonäköään ajatelleeksikaan eikä edes tiennyt mistä aloittaa, mutta kaatoi hieman vettä liinalle ja tunnusteli kankaan kautta samalla kasvojaan, koettaen selvittää minne ja millaisia vaurioita oli saanut typeryydellään aikaiseksi.
Gambit ojensi vesipullon takaisin tytölle, keskittyen pyyhkimään kasvojaan. Verensä värjäsi liinan hieman aiempaa punaisemmaksi. Mies käänsi kasvonsa tyttöä kohden ja kohotti varovasti kulmaansa.
"Parempi?"