Klaus Wintermore

 :: Hahmot :: Muut

Siirry alas

Klaus Wintermore

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty To Heinä 03, 2014 5:20 pm




"You once told me, our fingerprints don’t fade from the lives we touch.
Is that true for everybody, or is it just poetic bullshit?”



Klaus Wintermore
syntynyt 28.3.1937 (29-vuotias)
bi
sinkku


Hänen mutaationsa on hyvin ainutlaatuinen, sillä miehellä ei oikeastaan ole ns. "omaa" kykyä. Hänellä on kyky omaksua muiden mutanttien kykyjä.
Klausin dna on hyvin mukautuvaista ja hän on lapsesta saakka ollut hyvin empaattinen ja asioihin sopeutuva - niinpä hänen dna:nsakin matkii ympäristöään ja kun lähistöllä on mutantti, hänen dna:nsa matkii tuon mutantin niitä geenejä, jotka aiheuttavat kyseisen mutaation.
Kyky toimii vain tietyllä säteellä ja jos lähistöllä ei ole lainkaan mutantteja, hän on käytännössä täysin hyödytön, sillä "omaa" kykyä ei ole.
Ja vastaisesti jos lähettyvillä on useampi mutantti, hänen täytyy keskittää kopioiminen vain tiettyyn mutanttiin kerrallaan, sillä hän ei pysty possessoimaan useampaa kykyä yhtä aikaa.

Kovalla harjoittelulla kyky voisi ehkä edistyä siihen pisteeseen, että hän pystyisi halutessaan kaivamaan dna:nsa muistista jonkun tietyn kyvyn, jota hän haluaisi milloinkin käyttää.

Klausilla on myös telepaattinen linkki kaksoisveljeensä. Heidän mielensä ovat yhteydessä ja he pystyvät aistimaan toistensa mielialoja sekä tunnetiloja, vaikka he olisivat hyvinkin kaukana toisistaan.
He kuulevat myös toistensa ajatuksia.
Alkuun kykyä oli vaikea kontrolloida ja he kuulivat sellaisiakin ajatuksia, joita he eivät olisi halunneet. Ajan kanssa he kuitenkin ovat oppineet blokkaamaan yhteyden niin, ettei se häiritse jokapäiväistä elämää, ja nykyään sitä voisi verrata esimerkiksi puhelimella soittamiseen - toinen voi yrittää ottaa toiseen yhteyttä, mutta toisen ei ole pakko vastata, vaan hän voi blokata omat ajatuksensa.


Asuu tällä hetkellä Kaliforniassa.
Ei ole sen kummemmin tekemisissä niin Brotherhoodin kuin Ryhmä X:nkään kanssa. On kyllä kuullut moisista ohimennen toisilta mutanteilta.

Miehen käsitys mutanteista on myönteinen, onhan hän itsekin sellainen. Hän on kuitenkin siinä mielessä itsekäs, ettei hän jaksa alkaa sotimaan maailmanpelastajan elkein mutanttien  oikeuksien puolesta, mutta toisaalta hän on aivan liian laiska kylvääkseen varsinaista rauhaakaan  mutanttien ja ihmisten välille.
Hän pitää vain huolen itsestään ja that's it - muut voivat tehdä hänen puolestaan ihan mitä tahansa.





t a u s t a a


Miehen syntymästä tai ensiaskeleista ei ole mitään tietoa, varmaa tietoa ei ole edes alkuperäisestä kotimaasta - Toinen Maailmansota vihjaili jo hieman tulostaan, joten vanhemmat ovat saattaneet olla synnytyksen aikaan Führerin hallitsemassa Saksassa, mutta toisaalta on epäilty heidän olleen Puolassa.
Vanhempien kohtalosta ei ole tietoa - heidän on epäilty olleen juutalaisia - mutta synnytyksessä maailmaan putkahti kaksoispojat, jotka kaikessa siinä hullunmyllyssä päätyivät eroon toisistaan.
Ehkä salakuljetuksen tuloksena, kun vanhemmat ovat halunneet lapsensa turvaan natsi-Saksan juutalaisvainolta, mutta siitä ei ole mitään varmuutta.

Alkuvuosistaan Klaus ei tiedä mitään, mutta hän oli jotenkin päätynyt Iso-Britanniaan ja parin vuoden iässä hänet adoptoitiin keskitasoiseen perheeseen, jossa oli hänen lisäkseen muutaman vuoden vanhempi poika, ja hän pääsi asumaan Lontooseen.
Isä paiski viikot läpeensä töitä pienen firmansa hyväksi ja äiti oli poikien kanssa kotona. Johnnysta, hänen uudesta isoveljestään tuli koko Klausin maailma ja hän ihaili tuota, pitäen tätä esikuvanaan.
Veljekset olivat läheisiä, Johnny oli nuoresta asti se perheen riitapukari - hän tuppasi joutua ongelmiin tuon tuosta, mutta hän oli hyvin isovelimäinen ja piti aina Klausin puolia. Hän otti aina muutaman vuoden nuoremman pikkuveljensä mukaan ja vaikka ulkopuolisten silmiin Johnny saattoi olla se kovanaamainen isottelija, niin todellisuudessa tuolla oli myös se filosofisempi ja rauhallisempi puoli, joka haaveili maailmanrauhasta sekä paremmasta huomisesta.
Klaus tiesi tuon kaiken. Ja hän piti isoveljeään suuressa arvossa.

Perheen äiti kuoli isommassa liikenne-onnettomuudessa, kun Klaus oli 14-vuotias ja Johnny oli tuolloin juuri täyttänyt 19 vuotta. Se aiheutti isässä sen, ettei tuota näkynyt sitä vähääkään kotona, mitä hän oli ennen vaimonsa kuolemaa, vaan mies vietti kaiken aikansa firmansa kimpussa, joka alkoi vihdoinkin saada kunnolla tuulta purjeisiinsa.
Pian mies alkoi vaatia vanhempaa poikaansa ottamaan vastuuta hänen yhtiöstään, Johnnysta tulisi muutenkin hänen seuraajansa joskus tulevaisuudessa - tai näin mies ainakin oli suunnitellut.

Johnny olisi helposti voinut vain häipyä ja olla välittämättä isänsä käskyistä, sillä hän oli jo täysi-ikäinen. Ainoa syy, miksei hän voinut lähteä oli se, ettei hän kertakaikkiaan voinut jättää Klausia.
Niinpä hän taipui isänsä tahtoon ja joutui keskelle hirveää ryöpytystä, aivan kuin stressiä ei olisi ollut muutenkin äidin kuoleman jälkeen, mutta sitten vielä isä määräilee hänen tekemisiään ja kenen kanssa hän saa viettää aikaa, käskee ottamaan vastuuta.

Klaus vietti paljon aikaa yksin kotona ja hän alkoi pikkuhiljaa huomata outoja asioita tapahtuvan ympärillään.
Hän oli aikaisemminkin huomannut toisinaan, harvoin kuulevansa ääniä päässään, jotka eivät olleet hänen omia ajatuksiaan. Äänistä ei aina saanut kunnolla selvää, mutta joskus hän oikeasti kuuli puhetta, aivan kuin jonkun muun ajatuksia.

Kerran hän oli jäädä auton alle, lievää ylinopeutta ajava auto kaahasi mutkassa ja Klaus oli omissa maailmoissaan, eikä hän huomannut lähestyvää autoa. Auto tönäisi häntä kuskin yrittäessä äkkikäännöstä, mutta poika satutti kuitenkin itsensä kolahduksessa.
Kuski kaahasi tiensä ja kun silminnäkijät lähestyivät Klausia, hän huomasi haavojen parantuneen naurettavan nopeasti - alkuun kova kipu oli jysähtänyt koko vartaloon tönäisyn ja maahan kaatumisen voimasta, mutta kipu hellitti nopeasti ja ruhjeet paranivat ennen kuin kukaan ehti kysymään hänen vointiaan ja auttamaan häntä pystyyn.
Tapaus jätti hänet aivan ymmälleen, eikä hän ymmärtänyt mistä oli kyse. Myöhemmin kotona hän yritti testata asiaa leikkaamalla veitsellä sormeensa haavan, mutta haava ei parantunutkaan.

Samanlaisia tapauksia on sattunut muitakin, jotka aina jättivät nuoren teini-ikäisen täyteen kysymyksiä, joihin ei ollut vastauksia lähimaillakaan. Kesti pitkään ennen kuin hän tajusi mistä oli kyse, että hän oli mutantti ja se on hänen kykynsä.

Klaus oli 20-vuotias, kun hän oli menossa yllättämään isoveljeään Johnnya, sillä heidän oli tarkoitus juhlia tuon 25-vuotissyntymäpäiviä. Hän saapui Johnnyn asunnolle, löytäen tuon hirttäytyneenä olohuoneensa kattolamppuun.
Johnny oli jättänyt jälkeensä vanhan tumman nahkakantisen muistikirjansa, johon hän oli kirjoittanut muutamalle sivulle elämänviisauksiaan sekä kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi itsekästä tekoaan.
Tapahtunut oli Klausille suuremman luokan shokki, sillä hän ei voinut uskoa, että hänen elämänsä sankari - mies, joka oli ollut koko hänen maailmansa ja esikuvansa - oli kuollut, tappanut itsensä.
Hän kyllä tiesi, että Johnnylla oli ollut todella rankkaa kuluneiden vuosien aikana, isä pakotti vanhemman poikansa paiskimaan töitä aivan liian rankasti. Tapahtuneen jälkeen Klaus on syyttänyt heidän isäänsä Johnnyn kuolemasta ja tämän jälkeen heidän kahden välit viilenivät huomattavasti.

Klaus muuttui tuon tapahtuneen jälkeen.
Hän oli jo nuorempanakin taiteellisesti lahjakas, mutta veljensä kuoleman jälkeen hän alkoi kirjoittamaan ja maalaamaan vielä enemmän, ei hän oikeastaan muuta tehnytkään.
Hän ryyppäsi, poltti tupakkaa sekä pilveä ja saattoi kirjoittaa tai maalata monta päivää putkeen ilman, että hän työnsi nenäänsä lainkaan ulkoilmaan.

Heillä oli todella paha riita hänen isänsä kanssa, kun Klaus oli 23-vuotias työtön, joka tuhlasi kaiken viinaan ja vapaaseen elämään. Isä halusi saada ainoan elossa olevan perheenjäsenensä ryhdistäytymään, haluten että Klaus ottaisi enemmän vastuuta ja kasvaisi aikuiseksi.
Tilanne kärjistyi todella pahaksi ja Klaus syytti isäänsä kovaan ääneen Johnnyn kuolemasta, haukkuen tuon käytännössä murhaajaksi, jolle perhe ei merkitse mitään. Kaikki on aina vain sitä typerää firmaa.
Hän lähti paikalta sen jälkeen ovet paukkuen, pakkasi melko pian tavaransa ja muutti Amerikkaan.

Isä on ilmeisesti tuntenut jonkinlaisia omantunnontuskia ja on pahoillaan tapahtuneesta, kaikesta mitä heidän perheelleen on tapahtunut, sillä riidan jälkeen hän on rahoittanut Klausin elämää, vaikkei hän sitä ole koskaan pyytänyt.
Mies laittaa aina tasaisin väliajoin suuren summan rahaa hänen tililleen, mutta muutoin he eivät oikeastaan ole olleet yhteyksissä toisiinsa.

Amerikassa Klausin päässä kuuluvat äänet voimistuivat ja niitä tuli useammin. 26-vuotiaana hän törmäsi sattumalta mieheen, jonka ajatuksia nuo ylimääräiset äänet hänen päässään olivat.
Hänen kaksoisveljensä.
Klaus oli aina tiennyt olevansa adoptoitu, se ei ollut mikään salaisuus, mutta siitä ei oltu puhuttu heidän perheessään - hänen vanhempansa olivat kasvattaneet häntä kuin omaa poikaa.
Mies kuitenkin oli hänen kaksoisveljensä, ja itse asiassa Klaus saattoi myöntää, ettei hän ollut asiasta yllättynyt. Vaikka hänellä oli ollut nuorempana mukava perhe ja maailman paras isoveli, oli hän aina tuntenut tietynlaisen tyhjyyden sisällään.

Kävi ilmi, että hänen kaksoisveljensä oli myös kuullut vuosien varrella hänen omia ajatuksiaan, samalla tavalla kuin Klaus oli kuullut hänen ajatuksiaan.
He alkoivat pitämään tiiviisti yhteyttä - mikä oli itse asiassa käytännössä katsoen pakollista heidän telepaattisen linkkinsä vuoksi, sillä kumpikaan heistä ei osannut hallita uutta yhteyttä kunnolla, kun se oli vuosien olemassaolon jälkeen päässyt kunnolla puhkeamaan, kun veljekset vihdoinkin tapasivat toisensa.

Klaus on ammatiltaan jonkinlainen taiteilija sekä kirjailija, eikä itse asiassa mikään huono. Ei hän tietenkään yllä niille joka kuukausien topseller - listoille, muttei hän mikään yhden kirjan ihmekään ole.
Maalaaminen on myös yksi hänen intohimoistaan ja hänellä on ollut näyttelyitä monissa taidegallerioissa.





"Gandhi said that whatever you do in life will be insignificant,
but it’s very important that you do it, ‘cause nobody else will."



l u o n n e


Klaus on luonteeltaan boheemi taiteilijasielu. Hän elää vapaasti juuri niin kuin hän itse haluaa, ja häntä voisikin luonnehtia vapaaksi taivaan linnuksi, jota ei voi sulkea pieneen häkkiin. Hän ei pystyisi tuijottamaan taivasta kaltereiden takaa.

Mies ei todellakaan ole se porukan äänekkäin tapaus, eikä hän itse asiassa muutenkaan  ole se lauman mukana kulkeva seuraaja, vaan hän kulkee omia teitään - mieluiten omassa rauhassa tai jakaen tiensä hetkellisen seuran muodossa.
Klaus on ihan mukavaa seuraa ja hänen kanssaan on miellyttävä keskustella asioista, hän on kuitenkin saanut hyvän kasvatuksen ja osaa siis käyttäytyä sen mukaisesti. Syvälliset sekä filosofiset keskustelut yön pimeinä tunteina ovat yksiä parhaista hetkistä, mitä voi olla, Klaus nauttiikin niistä täysin siemauksin.

Yllättävän railakkaasta elämäntyylistä voisi päätellä, että Klaus on menettänyt jo useammankin aivosolunsa, mutta totuus on aivan päinvastainen. Itse asiassa mies on todella  fiksu sekä muutenkin kirjaviisas ja kultturelli persoona. Hän eläytyy syvällisiin keskusteluihin täysin ja miehen kanssa on muutenkin helppo jutella ihan mistä vain, sillä hän on empaattinen ja hyvä kuuntelemaan. Hän ei esitä turhia kysymyksiä väärissä kohtaa, vaan hän kuuntelee kärsivällisesti.
Hän on helposti lähestyttävä, vaikkei Klaus itse välttämättä olekaan käsi ojossa tutustumassa jokaiseen uuteen kohtaamaansa ihmiseen, hän on enemmänkin se, joka häipyy nurkan taakse tai parvekkeelle tupakalle ja juttukaverit liittyvät mieluummin hänen seuraansa.

On kausia, jolloin Klaus sulkeutuu asuntoonsa viskipullojen sekä useiden tupakka-askien kera ja alkaa luomaan taidetta. Hän joko kirjoittaa tai purkaa tunteitaan maalaamalla. Mies kuljeskelee mieluusti alasti omassa asunnossaan, eikä tuo alastomuus muutenkaan ole hänelle mikään ongelma. Se on taidetta.
Noina kausina häneen on vaikea saada yhteyttä eikä hän ole erityisen vastaanottavainen ulkomaailmasta tuleviin häiriötekijöihin, sillä silloin ei ole muuta kuin hän ja hänen taiteelliset askareensa, hänen kirjoituksensa, hänen maalauksensa - hänen elämänsä.

Klaus on tyytyväinen siihen seikkaan, ettei hänen tarvitse tehdä ollenkaan "oikeita" töitä, vaan hänen isänsä rahoittaa hänen elämäänsä sen ohella, mitä hän itse tienaa taiteellisella elämäntyöllään.
Hän ei ainakaan toistaiseksi vielä ole tuntenut huonoa omaatuntoa kiskoessaan isältään rahaa, sillä Johnnyn kuolema oli hänelle aivan liian suuri kolahdus ja hän pitää isäänsä syypäänä siihen. Toisaalta hänellä on varsinkin viime aikoina ollut laskuhumalassa sellaisia hetkiä, jolloin hän on pohtinut itsekseen mitähän hänen isoveljensä mahtaisi ajatella siitä, mihin suuntaan Klaus on oman elämänsä kääntänyt.
Olisiko Johnny pettynyt? Huvittunut? Luultavasti ei ainakaan liian ylpeä, kun pikkuveli ei ole saanut elämässään aikaiseksi käytännössä yhtään mitään.

On useita asioita, jotka saavat miehen ärsyyntymään ja aivan yhtä paljon on asioita, joita hän inhoaa, mutta suurin taitaa olla siivoaminen. Klausin asunto on hyvin usein boheemille taiteilijoille ominaisesti sotkuisessa kunnossa, eikä hän kertakaikkiaan jaksa järjestellä kaikkia papereitaan, taulujaan tai muita maalauksiaan ja taitaapa asunnossa olla niitä viskipullojakin siellä sun täällä sekä likaisia vaatteita lojumassa milloin missäkin.
Yleensä se on aina joku muu, kuka asunnossa siivoaa, kuin Klaus itse.





u l k o n ä k ö


Pituutta mieheltä löytyy vähän vajaat 180cm.

Vartaloltaan mies on hyvässä kunnossa, vaikkei hän mikään varsinainen lihaskimppu olekaan. Klaus on itse asiassa itsekin yllättynyt hyvästä vartalostaan, kun hän kuitenkin on jo melkein kolmikymppinen, sillä sen eteen hän ei ole paljoakaan tehnyt - liekö tuo sitten perinnöllistä hänen biologisilta vanhemmiltaan.
Hänen vartalonsa on joka tapauksessa sitä luokkaa, että ilman paitaa kehtaa kyllä kuljeskella ja kannattaa varata kiikarit matkaan, kun sattuu kulkemaan hänen ikkunoidensa alta, sillä koskaan ei voi tietää mitä sieltä saattaa näkyä - miehellä kun on tapana kuljeskella alasti  kotonaan.

Klausilla on tummanruskeat hiukset, sävy näyttää itse asiassa tietyssä valossa enemmän mustalta. Hiukset ovat melko lyhyet ja yleensä aina sotkuisesti pystyssä. Iho on luonnostaan sopivan päivettynyt ja miehekkäällä tavalla kulmikkaita kasvoja koristaa usein huoleton sänki, joka saattaa toisinaan päästä kasvamaan vähän turhankin pitkäksi.

Klausin ulkomuoto on kaikella tapaa hyvin renttumainen ja huoleton. Samalla linjalla kulkee myös hänen vaatetuksensa. Tietyllä tapaa häntä voisi kuvailla kiinnostavan näköiseksi, kai se johtuu siitä, kun hänen renttumainen ulkonäkönsä erottuu muusta katukuvasta.
Tiettyä pukeutumistyyliä hänellä ei kuitenkaan ole, Klaus ei ole niin kovasti muodin perään, hänelle on muutenkin pääasia, että vaatteet tuntuvat hyvältä päällä.
Ja pukipa hän päälleen mitä tahansa, hänellä oli jokin maaginen kyky saada vaatteet näyttämään vetävällä tavalla renttumaisilta hänen yllään.

Miehellä on pari tatuointia, toinen käsivarressaan ja toinen rintakehässään. Hän on tatuoinut Johnnyn nimen vasemmalle puolelle rintakehäänsä, suoraan sydämensä  kohdalle. Se on hänen kunnianosoituksensa edesmenneelle isoveljelleen, jota hän kaipaa edelleen päivittäin.







"Johnny, if I knew you could hear me, I know what I would say to you;
I love you,
God, I miss you,
and I forgive you."



m u u t a

- on julkaissut nimellään pari kirjaa sekä kolme runokokoelmaa.
Kirjojen nimet on "Kun silmänsä sulkee" ja "Pakkashuurteen peittämä"
Runokokoelmat ovat nimeltään "Punainen kuin veri", "Valkea kuin lumi" ja "Musta kuin eebenpuu"

- kantaa edelleen mukanaan sitä vanhaa nahkakantista muistikirjaa, jonka Johnny jätti jälkeensä ja Klaus on itse kirjoitellut tyhjille sivuille asioita, joita hän haluaisi veljelleen kertoa.
- on seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja seuraksi kelpaa niin naiset kuin miehetkin.
- maalaa mielellään alastonkuvia oikeita malleja apunaan käyttäen.
- puhuu brittiaksentilla, sillä hän asui 23-vuotiaaksi asti Lontoossa.



- kuvissa on Shiloh Fernandez
- runokokoelmien nimet on lainattu Salla Simukan samannimisiltä kirjoilta, pahoittelen

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Klaus Wintermore

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Ti Syys 15, 2015 10:33 am

// Pelit ovat tapahtumajärjestyksessä ylhäältä alaspäin, eli ylin pelin on tapahtunut ensiksi ja alimmaiseksi tulee uusimmat. //





p e l i t


Drag me in the deep ends - Kalifornia
- Mukana Jonah (Maeri)
On uuden taidenäyttelyn avajaispäivä ja Klausin agentti on pitänyt huolen siitä, että mies on myöskin paikalla.

Kesken.




_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 :: Hahmot :: Muut

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa