Haarautuva tie [VALMIS]

 :: Arkisto :: Peliarkisto

Sivu 1 / 2 1, 2  Seuraava

Siirry alas

Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Mikkos lähetetty Pe Kesä 27, 2014 1:19 pm

Clarkin alkaa olla aika valinta suunta ja oma ryhmänsä. Mukaan saa liittyä kuka tahansa, mutta pelin ideana kuitenkin selvittää, tuleeko Clarkista Brotherhoodin, Ryhmä X:n vai Muiden jäsen. Tervetuloa siis kaikille! :)

---

National Mallin puistossa aamu oli valkenemassa. Clark Evans istui yksinään penkillä, joka oli vielä hieman kostea aamukasteesta. Aurinko oli noussut pari tuntia sitten ja koko kaupunki tuntui olevan juuri heräämäisillään. Melkein jo vuoden päivät oli Clark yrittänyt etsiä lisätietoa Brotherhoodista ja Ryhmä X:stä - tuloksetta, jos muutamia satunnaisia lehtiartikkeleita ei laskettu, jotka hän yhdisti mutantteihin. Jo tottuneesti hän alkoi laajentaa mieltään tutkimaan ympäröivää puistoa sen toivossa, että kohtaisi edes jonkun mutantin, joka osaisi ohjata häntä. Kerran hän oli tavannut erään matalan luokan mutantin, mutta tämä oli vain pelokkaasti kieltäytynyt auttamasta Clarkia kumpaankaan suuntaan. Tällöin Clark vain tyytyi hymähtämään eikä edes yrittänyt löytää vastausta toisen mielestä. Viimeisinä sanoinaan mutantti oli todennut vain, ettei Xavierin koulua kannattanut lähestyä, tai joutuisi vain ongelmiin. Koulua?

Siitä lähtien, kun Clark oli päättänyt alkaa etsiä Brotherhoodia määrätietoisemmin, hän oli vaihtanut olinpaikkaansa parikin kertaa viikossa. Hän oli tullut siihen tulokseen, että samassa kaupungissa kykkimällä hän ei ainakaan tulisi löytämään etsimiään, joten yöt motelleissa ja hostelleissa tulivat hyvin pian tutuiksi.
"Anteeksi, luetteko tätä vielä?"
Clark hätkähti. Hänen ajatuksensa olivat harhailleet paljon kauempana kuin viereisellä puiston polulla, jolta saapunut vanha mies oli häntä puhutellut. Clark nielaisi yllätyksensä ja ojensi pitelemänsä lehden miehelle. "En toki, olkaa hyvä vain."
Mies nyökkäsi kiitokseksi ja poistui lehtineen paikalta. Pettyneenä itseensä Clark tuhahti. 'Minun on pakko olla tarkempi... En voi päästää ajatuksiani harhailemaan noin paljon.' Turhautuneena jälleen etsinnän tuloksettomuuteen hän nousi ylös ja alkoi kävellä kohti puiston toista puolta. Ympäröivät muistomerkit olisivat ennen kiinnostaneet häntä, mutta nyt hän vain vilkaisi niitä kohauttaen olkiaan.

Kesken kävelymatkan Clark kohotti kätensä ja osoitti maassa lojuvaa sormenpäänkokoista kiveä, mikä nytkähti ja nousi kyynärän verran ilmaan. Kivi lennähti Clarkin käteen ja tämä alkoi heitellä sitä mietiskellen. Mistä hän edes tietäisi, kumpaa ryhmää hänen kannattaisi tukea? Ainoat ajatukset porukoista hän oli saanut siltä mieheltä, joka oli hänelle Magnetosta ja Profeessori Xavierista kertonut. Tämä mies oli selvästi samoilla linjoilla Brotherhoodin kanssa, sillä hän käytti Ryhmä X:stä nimitystä "ihmisten lemmikit" ja "arkkiviholliset". Clark uskoi miehen kärjistelleen asioita, mutta hänen oli pakko myöntää olevansa Magneton kanssa hieman samoilla linjoilla. Tappamiseen hän ei kuitenkaan ryhtyisi. Ellei olisi pakko... ei, toivottavasti ei silloinkaan.

Saavuttuaan puiston toiselle laidalle Clark kävi makaamaan löytämälleen penkille. Penkki ei ollut enää aamun kastelema, mistä Clark päätteli auringon olevan jo sen verran korkealla, että se oli kuivattanut kosteuden. Kellon oli siis jo oltava lähemmäs puolta päivää, mikä näkyi myös lisääntyneessä ruuhkassa. Kaikki näyttivät niin kiireisiltä. Ehkä hänenkin joskus pitäisi tämän lorvimisen sijaan löytää jokin syy kiirehtiä. Tuloksettoman puolituntisen etsinnän jälkeen hän vetäytyi takaisin omaan mieleensä ja huokaisi syvään. Ehkä hänen oli pian lähdettävä lounaalle. Mitähän ruokaa tuolta museon kahvilasta saisi?
avatar
Mikkos

Viestien lukumäärä : 21
Join date : 27.06.2014
Ikä : 23
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Pe Kesä 27, 2014 2:20 pm

// Täälläpä ollaan! :D Itse ajattelin, että tähän voisi tosiaan tulla Rixu Thanen kanssa ja Destie Havokin kanssa, saataisiin mitä jännittävin peli aikaiseksi. //


Erik Lehnsherr

National Mall. Tuo erittäin muistoja herättävä paikka oli siihen aikaan aamun taituttua alkupäivään melko rauhallinen alue. Mikäli Erik olisi ollut vähän enemmän tunteilevaa tyyppiä, olisi Lincolnin muistomerkki sekä muut tutut paikat saaneet hänet pysähtymään hetkeksi, sekä muistelemaan niitä yli neljän vuoden takaisia tapahtumia ja hetkiä, joita he olivat täällä Charlesin kanssa jakaneet.
Mutta teräväpiirteinen mies ei edes hidastanut vauhtiaan, kun hän ohitti heidän entisen vakiopaikkansa, jossa he olivat niin monesti pelanneet yhdessä shakkia ja vain jutelleet henkeviä.

Sitä sopikin ihmetellä, että miksi ihmeessä tuo Brotherhoodin yksinvaltias oli astunut jalallaan pitkästä aikaa näille tutuille kulmille, joissa hän ei ollut käynyt sen jälkeen, kun he olivat siellä viimeksi käyneet Charlesin kanssa.
Emma, Raven ja Thane olivat tahoillaan kuulleet mielenkiintoisia juttuja telepaatikosta, joka harhaili näillä kulmilla. Pienen kaivelun jälkeen huhut olivat itse asiassa paljastuneet ihan oikeiksi tiedonjyviksi, mikä oli johtanut siihen, että Brotherhoodin johtaja oli henkilökohtaisesti halunnut jututtaa tuota telepaatikkoa, pyytää tätä liittymään heihin - mikäli tuo olisi kiinnostunut heidän aatteistaan.
Olihan hänellä jo Emma, mutta tuon vaaleatukkaisen kaunottaren kyvyt olivat rajalliset, vaikka hän erittäin hyödyllinen olikin, niin Emman kyvyt eivät vetäneet vertoja Charlesille. Erik kurtisti ärtyneenä kulmiaan, miksi hän edes ajatteli nyt niin paljon tuota Ryhmä X:n esikuvaa, professori Xavieria? National Mall ei todellakaan tehnyt hänelle hyvää.
Emman kyvyt olivat rajalliset, mistä syystä hän oli enemmän kuin mielissään mikäli hän saisi seurueensa toisen telepaatikon.

Sohpia oli alkuun suhtautunut kielteisesti, kun Erik oli päättänyt käyttää tuon telepaatikon jäljittämiseen Mollya, heidän suloista pientä tyttöään, heidän iltatähteään. Nuori blondi oli väittänyt, että se olisi Mollyn kyvyn hyväksikäyttöä, jos he turvautuisivat siihen aina, kun piti jäljittää joku mutantti jostain  päin maailmaa.
Siihen Erik oli vain kertonut X-Meneiden omista keinoista ja heidän Cerebrostaan, jolla nuo puhtoiset rauhanvaalijat itsekin jäljittivät mutantteja - mikseivät he siis voisi omalla tahollaan toimia samoin, kun sellainen mahdollisuus oli? Eikä Mollyyn sattuisi ollenkaan, hän pitäisi siitä korkeimman omakätisesti huolta - heidän perheensä nuorimmaiselle ei koskaan tapahtuisi mitään.
Sophia oli taipunut hänen tahtoonsa, ja he olivat löytäneet Mollyn avulla tälle telepaatikolle sijainnin; Washington, tarkemmin sanottuna National Mall.

Brotherhood oli tehnyt tarvittavat valmistelunsa, Erik oli päättänyt ottaa mukaansa Thanen lähinnä muodollisuuden vuoksi - hän pärjäisi hyvin yksikseenkin, mutta oli hyvä varautua ihan varmuuden vuoksi. Thanen lisäksi myös Emma, Raven ja Azazel olivat mukana, joskin kolmikko saisi jäädä kauemmas pitämään vahtia, ei nyt kannattanut pelotella uutta mahdollista tulokasta liioitellulla vastaanotttokomitealla.
Ja siellä he nyt olivat.

Teräväpiirteisellä Brotherhoodin johtajalla oli yllään tummanpuhuvat vaatteet, yksinkertaisesti mustaa, eikä mitään liian silmiinpistävää. Se huomattavin ja näkyvin osuus hänen varustuksestaan oli hänen metallikypäränsä, joka esti jokaista telepaatikkoa pääsemästä hänen päänsä sisään, hänen mieleensä. Hänen ajatuksensa olivat hänen omiaan, hän ei mielellään päästäisi ketään päänsä sisään.
Teräksenharmaiden silmien katse kierteli ihmisissä, kun hän tutkaili ympärilleen tutusa ympäristössä, yrittäen löytää sitä ketä he olivat etsimässä.

Mies vilkaisi sivusilmällään lähellään kulkevaa Thanea, jonka hän oli valinnut mukaansa hoitamaan tätä tehtävää.

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty La Kesä 28, 2014 3:00 am

//Haha, oli kyllä mahtavaa, kun Maya vaan kertoi mulle, että täällä on aloitettu peli ja on mun vuoro vielä kaiken lisäksi X'D//

Lucian 'Thane' Hayne

Aluksi Thane oli aivan sattumoisin kuullut mielenkiintoisia huhuja, joita oli myös Emma ja Raven kuulleet ja pienen kaivelun jälkeen huhut olivat muuttuneet tiedonjyviksi, jotka oli herättänyt Erikin huomion ja sen takia tummiin pukeutunut Thane asteli Erikin lähellä antaen katseensa harhailla ympäristössä tarkkaillen kaikkien liikkeitä. Siniharmaat silmät tarkkailivat kuinka ne harvat ihmiset jotka olivat keskittyneitä siihen että ehtivät ajoissa töihin tai muuten vain näyttivät keskittyvän omiin asioihinsa.

Thane kävi mielessään läpi tehtäväänsä. Erik ja hän menisivät tapaamaan erästä telepaatikkoa, josta Brotherhoodin johtaja oli kiinnostunut. Vanhempi mies osaa pitää huolen itsestään, mutta Thane pitää huolen siitä ettei toinen joutuisi hengenvaaraan. Hän ei pitänyt itseään parhaana siihen hommaan, mutta mieluiten halusi olla itse mukana turvaamassa Erikiä. Totta kai oli muita tarkkailemassa tilannetta kauempaa ja he olivat valmiita tulemaan paikalle jos tilanne sitä vaatii.

Tummiin pukeutunut nuorukainen huomasi jonkun vilkaisevan hänen ja Erikin suuntaan, jonka seurauksena Thane tuijotti tätä sivusilmällä tarkkaillen jokaikistä pienintäkin liikettä jonka toinen teki. Mitään epäilyttävää liikettä ihminen ei tehnyt, mutta tämän huomio oli varmasti kiinnittynyt Erikin metallikypärään. Thane itse ei välittänyt siitä ollenkaan ja muutenkaan hän ei oikein ole kiinnostunut mistään muodista tai sellaisesta, mutta Erikin metallikypärä osasi olla huomiota herättävä.
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Mikkos lähetetty La Kesä 28, 2014 8:40 am

// Oujee, tervetuloa molemmat! Toivottavasti ei jää nyt tämä kirjoitus liian lyhyeksi, mutta kyllä tämä tästä dialogin kehittyessä. Smile //

---

Clark Evans

Clark sulki silmänsä ja kuunteli liikenteen melua. Huomenna olisi jälleen aika vaihtaa osavaltiota, tuntui tämä Washington ja New York olevan aika kaluttuja.
'Floridaanko sitä sitten seuraavaksi lähtisi...' hän tuumi itsekseen ja alkoi kopeloida taskustaan muistikirjaansa, johon oli raapustettu ranskalaisin viivoin kaikki paikat, joissa hän oli käynyt etsimässä Brotherhoodia ja Ryhmä X:ää. Raapustettuaan National Mallin ylös Clark tunki vihon taskuunsa ja veti povitaskustaan esiin taitellun 1:1 000 000 kartan Yhdysvalloista. Hän vieritti sormeaan kohti maan eteläisempää osaa ja pysäytti sormensa sitten Floridan kohdalle. Hän arvioi etäisyyden olevan melko pitkä ja huokaisi. Junamatkat kutsuisivat taas.

Tungettuaan kartan takaisin taskuunsa hän nousi istumaan vain huomatakseen vähän matkan päästä lähestyvän tummiinpukeutuneen kaksikon. Kaksikon vaatetus ihmetytti häntä, sillä hän luuli olevansa ainut tarpeeksi outo pitämään tummia vaatteita suht lämpimällä ilmalla - minkä lisäksi toisella heistä oli omituinen... kypärä päässään. Kaksikon lähestyessä Clarkia hän kurtisti kulmiaan hieman, muttei tehnyt mitään elettä kommunikoidakseen heidän kanssaan. Tovin kuluttua kaksikon tullessa vain parin kymmenen metrin päähän hänestä, Clark lähetti mielensä kohti tuota kypäräpäistä miestä vain tunteakseen jotain, mitä ei ollut koskaan tuntenut - tyhjyyden. Clarkin suu avautui hieman hämmästyksestä: oli hänen telepaattiset kykynsä ennenkin joskus torjuttu, mutta tällöin vastapuolen päässä oli voinut tuntea edes jonkinlaista, sekavaa elämää. Yritettyään muutaman kerran uudelleen Clark siirsi voimansa kohti tuota vieressä olevaa miestä, muttei edes yrittänyt pyrkiä tämän pään sisälle kokonaan. Vain pintapuolinen kosketus riitti hänelle - ainakin jälkimmäinen mies tiesi jotain Brotherhoodista, ja mikä oudompaa, Clarkista itsestään.

Clark räpäytti silmiään pari kertaa hämmästyksestä, suoristi selkänsä, nousi ylös ja pyyhkäisi bleiserinsä reunusta hieman. Mieskaksikko pysähtyi Clarkista muutamien metrien päähän ja Clark tunsi heidän katseensa kohdistuvan häneen odottavasti. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän yskäisi hiljaa ja avasi suunsa: "Hm, hei." Tuntui oudolta vain töksäyttää miehille mitään Brotherhoodista, joten Clark päätti pitää liiemmät mölyt mahassaan. "Olen Clark, Clark Evans. Olisin.. kiinnostunut tietämään, mikähän tuo kypärä sinun päässäsi on?" Puhuessaan Clark keräsi ääneensä kaiken määrätietoisuutensa ja uskottavuutensa kuulostamatta kuitenkaan liiemmin töykeältä.
avatar
Mikkos

Viestien lukumäärä : 21
Join date : 27.06.2014
Ikä : 23
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty La Kesä 28, 2014 2:03 pm

// deadlinet on hyvä asia, saan jopa jotain aikaseks! :D //


Erik Lehnsherr

Metallikypärän päässään omaava mies ei ollut huolissaan tämän kertaisesta tehtävästä. Ei kuulunut hänen tapoihinsa olla huolestunut. Sen sijaan hänen ympärillään leijaili tietynlainen itsevarmuutta huokuva aura, sitä huokui hänen katseestaan, ilmeistään ja eleistään, hänen koko olemuksestaan.
Hän kaikenkaikkiaan luotti siihen, että he saisivat tuon telepaatikon lähtemään heidän mukaansa, koska vaikka hän oli erittäin omistautunut omalle aatteelleen ja hän tiesi kaikkien mutanttien toivovan samaa asiaa syvällä sisimmässään - myönsivät he sitä tai eivät (jopa Charles tulisi varmasti aikanaan tajuamaan kuinka väärässä hän itse oli oman tekopyhyytensä kanssa). Hän oli myös hyvä puhumaan. Mikäli tuolla telepaatikolla olisi  epäilyksiä asian suhteen, hän puhuisi tuon puolelleen.
Voisivathan he tietysti kolkata tuon ja viedä väkipakolla heidän päämajaansa Los Angelesiin, mutta se nyt ei tehnyt tulokkaaseen yhtään sen parempaa ensivaikutelmaa kuin se yli lyöty vastaanottokomitea, jota he eivät onneksi olleet järjestäneet.

Heidän kävellessä suht rauhalliseen tahtiin eteenpäin, Erik kiinnitti teräksenharmaiden silmiensä katseen erääseen tummiin pukeutuneeseen nuorehkoon mieheen, joka istui puistonpenkillä, katse heihin päin suunnattuna.
Huomaamattomasti hän kohotti toista kulmaansa, sillä hän oli huomannut tuon olemuksessa jotain samaa kuin mitä Charles ja Emma tekivät silloin, kun he antoivat mielensä lähteä vaeltamaan, etsimään kohdettaan. Siinä siis oli heidän telepaatikkonsa. Olematon hymähdys käväisi miehen kasvoilla, sillä hän tiesi telepaatikon juuri yrittävän lukea hänen mieltään, siinä onnistumatta - kiitos hänen täydellisen suojavarustuksensa. Tuo siirtyisi aivan varmasti Thaneen ja silloin hän tietäisi keitä he olivat ja miksi he olivat siellä  juuri nyt.

He olivat päässeet muutaman metrin päähän puistonpenkin vieressä seisovasta telepaatikosta, kun Erik viittoili mukanaan kulkevaa Thanea pysähtymään. Siihen he jäivät seisomaan, katseet kohdistettuina tuohon kolmanteen osapuoleen, kuin odottaen että tuo liittyisi heidän seuraansa.
Ja niinhän siinä kävi.

Erikin huulille kohosi jokin hymähdyksen kaltainen, joka tosin ei ulottunut aivan silmiin saakka, kun hän tarkasteli miestä edessään, joka oli esitellyt itsensä Clarkiksi. Tottakai telepaatikko oli kiinnostunut hänen kypärästään, kuinkas muutenkaan? Mahtoi tuntua melko alastomalta, kun seurassa oli henkilö, jonka ajatuksia ei pystyisi kuulemaan, vaikka kuinka haluaisi.
"Hmm... Minä olen Erik", hän vastasi lopulta pienen hiljaisuuden jälkeen, kohottaen katseensa toisen miehen kasvoihin, "mutta pidän enemmän Magnetosta."
"Tässä on Thane." Pieni nyökkäys hänen vierellään olevaa nuorukaista kohti, joka tuntui silmäilevän tarkkaavaisena ympäristöä, eikä niinkään kiinnittävän itse tilanteeseen mitään huomiota.

"Ja tämä kypärä... No sanottakoon, että se suojaa minua sinunlaisiltasi", hän vastasi Clarkin esittämään kysymykseen, vaikka jossain toisessa tilanteessa hän olisi pitänyt toisen kysymystä epäsoveliaana, eikä asia todellakaan olisi hänelle kuulunut.
"Ja kun sanon 'sinunlaisiltasi', tarkoitan tietysti sinun... kykyjäsi."
Ilme Erikin kasvoilla oli melko mitäänsanomaton ja neutraali, äänensävyn hän piti hyvin asiallisena, yrittämättä olla liian töykeä. Olihan se tietysti sinänsä jo töykeää tulla tapaamaan telepaatikkoa kypärä päässä, mutta vähät hän siitä välitti - yksi telepaatikko oli jo saanut tilaisuuden sorkkia hänen mieltään, toiselle hän ei antaisi siihen mahdollisuutta.

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty Su Kesä 29, 2014 2:58 am

Lucian 'Thane' Hayne

Thane huomasi sen kuinka Erik viittoili häntä pysähtymään ja pysähtyi paikoilleen vilkaisten Brotherhoodin johtajaa hetkeksi huomaten kuinka toisen katse oli kohdistunut johonkin ja nuorempi siirsi katseensa myös tummiin pukeutuneeseen mieheen, jonka huomio näytti kiinnittyneen heihin. Thane kurtisti kulmiaan hivenen verran katsellessaan tuota miestä, mutta hän kyllä osasi laskea yksi plus yksi. Erikin huomio ei helposti kiinnittyisi aivan tavalliseen tallaajaan ellei siihen olisi jokin hyvä syy. Tällä kertaa syy oli varmasti se että tuo mies oli se telepaatikko, jota he olivat hakemassa. Oikeastaan voisi ennemmin sanoa tapaamassa.

Thane ei osannut kertoa sitä yritettiinkö hänen mieltään lukea, mutta siinä oli yksi syy miksi hän ei niin paljoa viihtynyt esimerkiksi Emman seurassa, koska hän ei pitänyt siitä ollenkaan jos joku yrittää lukea hänen mieltä. Pojan kasvoilla pysyi neutraali ilme ja katseellaan seurasi kuinka tuo kolmasosapuoli, telepaatikko, lähti astelemaan heitä kohti.
Kumminkin nuorukainen ei antanut huomionsa herppaantua liikaa, koska tilanne voisi muuttua hetkessä erittäin ongelmaiseksi. Tarkkaavaisena silmäili ympäristöä samalla kun kuuli telepaatikon esittelevän itsensä ja kysyvän Erikin kypärästä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuuli Erikin esittelevän heidät molemmat, mutta Thane ei luonut silmäystäkään Clarkiin, vaan piti silmällä ympäristöä ja muita ihmisiä, jotka liikkuivat siellä. Jokaisen pienenkin liikkeen hän näki ja teki nopean päätöksen siitä oliko se epäilyttävä vai ei. Epäilyttävää toimintaa ei kumminkaan ollut siellä.

Kolmikon nuorimmainen ei kiinnittänyt kahden muun miehen keskusteluun sen enempää huomiota. Hän kuunteli kyllä, mutta ei aikonut osallistua keskusteluun. Thane ei ollut se paras vaihtoehto sellaisissa sosiaalisissa kanssa käymisissä, joten antoi Erikin hoitaa sen homman.
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Mikkos lähetetty Su Kesä 29, 2014 3:22 am

Clark Evans

Clark haroi hetken hiuksiaan kuultuaan selityksen kypärästä. Ilman telepaattisia kykyjäänkin hän oli jotenkin arvannut, että nyt tärppäisi. Eniten häntä ihmetytti kuitenkin se, miten nuo kaksi olivat vain kävelleet hänen syliinsä näin yhtäkkiä kaiken sen vuotuisen etsinnän jälkeen. Tämä Erik - tai no, Magneto - oli ehkä karismaattisin ilmestys, jonka hän oli eläissään kohdannut, eikä tähän edes tarvittu mitään mutaatioita.

"Olen etsinyt teitä jo vuoden päivät", Clark töksäytti kuin jollekin vanhalle tutulleen, "tai siis. Kuulin teistä, Brotherhoodista, eräältä vanhalta katkeroituneelta mieheltä. Hän puhui myös Ryhmä X:stä ja heidän päämiehestään Xavierista." Tuolle kaksikolle oli jotenkin normaalia hankalampi avata keskustelua, tiedä johtuiko sitten jännityksestä, helpotuksesta vai mistä. "Hänen mukaansa teilläkin", Clark loi silmäyksen kaksikkoon, "on välinne selvittämättä Järjestön kanssa."

Odottaessaan Brotherhoodin edustajien vastausta Clarkia alkoi mietityttää, lähtiköhän Brotherhood oikeasti matkalle vain kahden miehen voimin. "Jos sallitte", Clark totesi nyökäten ja laski sormensa ohimolleen tehdäkseen selväksi, että aikoo käyttää telepatiaansa. Hän antoi mielensä kaikuluodata National Mallin ympäristöä, ja huomasikin muutaman mielen seuraavan heitä etäämmältä. Mies vetäytyi takaisin omaan päähänsä ja hymähti hieman huvittuneesti. "Ratsujoukot jäivät taaemmas?"

Clark silmäili nuorempaa Thaneksi kutsuttua miestä nopeasti päästä varpaisiin. Mutantti tuo nyt melko varmasti ainakin oli, mutta muu oli Clarkille vielä aika arvoitus. Pintapuolin nuori mies näytti ainakin normaalilta, mutta oli varmasti arvaamattoman vaarallinen. Ei kai Magneto muuten olisi valinnut juuri häntä seurakseen noiden muiden sijaan. Clark ei halunnut olla töykeä, joten kysyi tältä kohteliaan kiinnostuneesti:
"Hei vain, Thane. Mikä sinun kykysi on?"
avatar
Mikkos

Viestien lukumäärä : 21
Join date : 27.06.2014
Ikä : 23
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Su Kesä 29, 2014 5:48 am

Erik Lehnsherr

Ilmeisesti telepaatikko ei ainakaan noussut takajaloilleen kuullessaan selityksen hänen kypärästään, mikä oli hyvä alku. Vaikkei mies sen suuremmin sillä hetkellä ajatellut menneitä saatikka mitä hänen enneisyytensä haamut nykyään ajattelivat, ei hän voinut olla sivulauseessa itselleen toteamatta, että Charlesin reaktio olisi ollut aivan toisenlainen.

Nähtävästi tällä Clarkilla oli kuitenkin aivan muut asiat mielessä, eikä niinkään hänen kypäränsä ja miksi hän oli pukenut sen ylleen tullessaan tapaamaan tätä. Erik ei voinut olla kohottamatta hieman toista kulmaansa, kun tuo kertoi etsineensä heitä jo vuoden päivät, tuloksetta. Ehkä tuon saaminen heidän mukaansa ei olisikaan niin vaikeaa, kuin mitä hän oli etukäteen ehtinyt jo ajatella.
Ryhmä X:n ja Charlesin mainitseminen saivat ehkä huomaamattomasti hänen leukaperänsä hivenen kiristymään, hän ei kuluttaisi energiaansa miettimällä mitä joku vanha elämäänsä katkeroitunut mies oli mahtanut puhua.
"Järjestö... Brotherhood tulee pitämään huolta siitä, että kyseinen laitos ja kaikki siinä mukana olevat tulevat saamaan ansionsa mukaan", Erikin leuka kohosi hieman hänen puhuessaan ja äänensävy sai jotain aivan uudenlaista teräksistä sävyä, josta kuka tahansa kuulija saattoi päätellä hänen olevan tosissaan. Kuolemanvakavissaan. Että asia oli hänelle tärkeä ja jossain määrin jopa arka.
"Me kitkemme heidät yksi kerrallaan ja pidämme huolen, etteivät he enää ikinä koske meidänlaisiimme."

Brotherhoodin johtaja kohotti hivenen toista kulmaansa, kun Clark otti sen saman asennon, jota Charleskin oli aina käyttänyt. Tarkistaakseen ympäristön, varmistaakseen olivatko he muka todella siellä kahdestaan. Se olisi melkein voinut saada Erikin tuhahtamaan itsekseen,  muttei hän viitsinyt.
Hän pärjäsi mitä loistavimmin joka yksinään, ei hän tarvinnut tukijoukkoja mukaansa, hänen tämäkertaiset tukijoukkonsa olivat paikalla ihan toisesta syystä.
"Voi kai sen niinkin sanoa", hän kuitenkin sanoi ja hänen suupielensä kohosivat hieman, mitä saattoi etäisesti sanoa hymyntapaiseksi.
Ainut syy miksei hän ollut yksinään liikenteessä oli se, että tämä sattui olemaan Ryhmä X:n niinkutsuttua "reviiriä"  ja koska hän ei kokenut varsinaista tarvetta törmätä heihin, ei hän ollut viime vuosina näillä kulmilla juuri itse pyörinyt. Asialla oli aina ollut joku muu Brotherhoodin jäsen.

Erik vilkaisi nuorempansa suuntaan, kun telepaatikko esitti tälle kysymyksen. Mies tiesi jo valmiiksi, ettei Thane vastaisi mitään, nuorukainen oli niin epäluuloinen ja vähäpuheinen kaikkia kohtaan, vaikkei tuo sitä pahalla varsinaisesti tarkoittanutkaan. Elämä vain oli koulinut siihen suuntaan.
"Sanotaan vaikka niin, että Thane on enemmän kuin tarpeeksi turvaamaan kenen tahansa selusta ihan omin voimin", hetken hiljaisuuden jälkeen Erik vastasi avuliaasti Thanen puolesta.
"Kaikki tosin selviää sinulle, mikäli haluat ottaa tarjoukseni vastaan ja liittyä meihin."
Vihdoinkin hän pääsi itse asiaan, siihen minkä vuoksi he olivat tänne asti tulleet. Pyytämään tuota telepaatikkoa liittymään heidän riveihinsä.

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty Su Kesä 29, 2014 7:21 am

Lucian 'Thane' Hayne

Pojan katse oli muualla kahdesta vanhemmasta miehestä, mutta hän kuuli heidän puhuvan Järjestöstä, mutta ei edelleenkään ottanut osaa keskusteluun, vaan katseli ympäristöä valppaana ja vaivihkaa, ettei herättäisi huomiota sillä että liikuttaisi päätään nopeasti puolelta toiselle.

Myöhemmin Thane kuuli Clarkin esittävän kysymyksen ja vilkaisi sivusilmällä telepaatikkoa eikä tehnyt elettäkään vastatakseen toisen kysymykseen. Huulet pysyivät tiiviisti kiinni ja siirsi katseensa pois päin Clarkista. Hän ei nähnyt mitään syytä vastata kysymykseen ja muutenkin piti tärkeämpänä pitää silmällä heidän ympäristöään.

Harmaansininen katse pysähtyi kiinnittyen erääseen henkilöön jääden seuraamaan tämän liikkeitä samalla kun kuuli Erikin vastaavan hänen puolestaan Clarkille, mutta ei keskittynyt kuuntelemaan mitä Brotherhoodin johtaja kertoi.
”Joku on tulossa tänne päin”, Thane avasi suunsa ensimmäisen kerran Clarkin seurassa ja siirtyi sen verran että olisi Erikin ja lähestyvän henkilön välissä valmiina puolustautumaan. Thane saattoi muistuttaa jonkin verran jonkinlaista vahtikoiraa, joka oli valmis puolustamaan isäntäänsä. Poika oli kylmänrauhallinen koko ajan, mutta hänen katseensa pysyi heitä lähestyvässä miehessä.
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty Su Kesä 29, 2014 9:17 am

// täältä tulee Alex! Tähän väliin ajattelin tunkea. :)) //

Alex Summers

Mutantti nimeltä Alex Summers – Havok - istui National Mallin puiston penkillä, haroen hiuksiaan ja huokaisten syvään. Hän oli koko aamun aikaisemmin juossut kaupungilla etsien jotain ihme osia Hankin johonkin uuteen projektiin – ja koska tiedenörtti itse oli liian nenä kiinni kirjassa, oli hän kirjoittanut Alexille listan (aivan liian pitkän sellaisen) ja lähettänyt juoksupojan matkaan. Ja löytyikö nuo kyseiset asiat koulun läheisestä kaupasta? Ei. Vaan hänen piti matkustaa hieman pidempi matka noiden asioiden takia, vaikka hän ei mielellään poistunut kauas koulunalueelta – asiat olivat hieman herkkiä sielläpäin nykyään.

Hän istui yhden puunvarjossa, nojaten käsiinsä joiden kyynärpäät ottivat tukea polvista ja mietti, että mistä ihmeestä hän löytäisi yhden esineen tuosta listasta – esineen jonka nimikin oli jo vaikea lausua. Joskus hän tunsi olonsa hiukan tyhmäksi Hankin kaltaisten älyköiden seurassa, koska koulu ei ollut aikoinaan hänelle se projekti johon keskittyi täysin sieluin. Ehkä hän voisi käydä yliopistolla kysymässä asiasta?

Se oli Alexin suunnitelma ja hän aikoi jo nousta ja ottaa suunnan kohti kyseistä paikkaa, kunnes hänen korvansa kuulivat pelottavan tutun äänen esittelevän itseään.  Erik. Alex jähmettyi, kunnes hän lopulta käänsi katsettaan ympäriinsä, paikantaen tuon äänen. Siinä, ei kauhean kaukana, juuri sillä etäisyydellä että hän pystyi kuulemaan jos oikein keskittyi mitä nuo sanoivat, seisoi Erik (Ei, Magneto seisoi.. Erik niminen mies kuoli hänelle Kuuban kriisin aikana) kahden muun miespuolisen kanssa, se tyhmännäköinen kypärä päässään. Alexin käsi puristui nyrkkiin ja hän veti syvään henkeä. Hän pystyi tuntemaan kuinka kosminen energia pulppuili hänen ihonsa alla. Kaikki ne tunteet hylätyksi tulemisesta ja tuskasta ja kaikesta mitä oli rantatapahtumien jälkeen kokenut meinasi nousta pintaan. Alex kuitenkin sai jotenkin pidettyä itsensä kurissa ja keskittyi kuuntelemaan noiden keskustelua.

Siinä kuunnellessa hän ei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Olla reagoimatta mihinkään ja lähteä, vai puuttua keskustelun kulkuun. Pystyisikö hän  keskustelemaan järkevästi? Todennäköisesti ei. Siinä istuessa ja kuunnellessa, häneltä meni hetki tajuta, että tuon yhden miehen oli pakko olla jonkinlainen telepatikko ja kun nuorehko mies tajusi tuon pian tarkistavan ympäristön – pienenmoinen paniikki nousi Alexin kurkkuun. Mitä jos tuo huomaisi hänet? Mitä Charles oli opettanutkaan siitä, miten telepatikon voisi jotenkin harhauttaa omilla ajatuksillaan?

Alex kaivoi pikaisesti ostoslistansa taskustaan, alkaen lukea sitä tiiviisti – yrittämättä olla kiinnittämättä huomiota tuohon kolmikkoon lähellä. Ja vaikka vaikeaa se olikin, hän onnistui siinä. Tai ainakaan tuo mies ei ollut huomannut häntä – ehkä. Alexin kädet tärisivät hiukan, kun hän työnsi tuon ostoslistan takaisin farkkujensa taskuun ja hän mietti jo lähtemistä, kun kuuli Magneton puhuvan liittymisestä. Pieni muistojenryöppy kävi Alexin mielessä – muistot siitä kuinka Erik oli aikoinaan Charlesin kanssa ilmestynyt hänen sellinsä ovien taakse ja.. vaaleahiuksinen nuori mies pudisti päätänsä ja nousi seisomaan, työntäen kätensä avonaisen mustan nahkatakkinsa taskuihin, joka peitti valkoisen t-paidan, puristaen kätensä nyrkkiin hillitäkseen itseään.

Sen tehtyään asteli hän ’piilostaan’ näkyville, ottaen reippaita mutta suhteellisen varmoja askelia tuota kolmikkoa kohti. Ja kun pääsi sopivalla etäisyydelle, pysähtyi ja vilkaisi ensimmäisenä tuota nuorinta joka oli hänet huomannut, sitten mieltenlukijaa ja lopulta hänen katseensa löysi Magneton. Kuinka tuo kehtasi edes tulla näinkin lähelle heidän kotiaan? Kaiken sen jälkeen miten tuo oli pettänyt heidät.
”Kaikkien näiden vuosien jälkeen, oletko ottanut tuota helvetin rumaa kypärää kertaakaan pois?” Alex inhosi tuota kypärää yli kaiken. Kaikkea mitä se edusti. Kuuban jälkeen hän ei ollut kertaakaan yrittänyt edes sulkea mieltään Charlesilta, koska hän oli oppinut, että se oli osa Charlesia ja no.. Mutantti ja ylpeä siitä – lause oli jäänyt hänen päähänsä. Lause, jota kukaan ei koskaan jostain syystä toteuttanut Charlesin kohdalla.

”Pitkästä aikaa.. Magneto”, hän totesi myös lopulta viileäsi, edelleen miettien mitä tekisi. Juuri sillä hetkellä nyrkit olivat taskuissa piilossa, koska ei luottanut itsensä kontrollointiin täysin. Muuten kohta huitaisisi toista – ainakin yrittäisi.

Ja ai niin, kävikö jo selväksi että tämä oli heidän ensimmäinen kohtaamisensa kasvotusten sitten Kuuban jälkeen?

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Mikkos lähetetty Su Kesä 29, 2014 9:56 am

// Wuhuu jee, vihdoin kaikki koossa! Very Happy Tosin kyllähän tänne vielä sekaan mahtuu, jos joku haluaa ruuhkauttaa National Mallia vielä lisää. Destie, sun pelityyli on kyllä tosi hauska, melkein nauroin tota ekaa kappaletta lukiessa! //

Clark Evans

Nuori telepaatikko kuunteli Magneton selitystä Järjestöstä ja tunsi sisällään voitonriemua. Hetken hän oli jo valmis lyömään kypäränpään kanssa kättä päälle, mutta kuullesaan lauseen lopun Järjestön jäsenten kitkemisestä lopullisesti, hänen mieleensä nousi myös hieman epäilystä. Vaikka Celinen kohtalo oli kuohauttanut häntä niin paljon, että oli valmis tekemään melkein mitä tahansa Järjestön suhteen, niin jotenkin tuo... kitkeminen herätti hänessä silti pientä vastahakoisuutta. Hänestä oli eri asia pysäyttää Järjestön toiminta kuin kitkeä jäsenet yksitellen. Clark ei kuitenkaan antanut tämän epäkohdan häiritä häntä nyt, kun oli vihdoin löytänyt etsimänsä - tai no, tullut löydetyksi. Tuskinpa häntä kukaan pakottaisi mihinkään, ja olisi hänestä apua taustajoukoissakin. Varsinkin siellä.

Odottava katse Thanea kohti ei tuonut haluttua lopputulosta. Hänestä oli outoa, että Magneto vastasi, vaikka kysymys oli suoraan osoitettu nuorimmaiselle. Tuntui todella, että Thane oli tuotu vain vahdiksi paikalle. Clarkia huvitti, muttei antanut sen näkyä päälle. Hän nyökkäsi hyväksyen Magneton vastaukselle.
"No", Clark aloitti olkiaan kohauttaen, "en kai minä ainakaan mitään tässä menetä, jos lähden mukaanne. On tässä itse kullakin kana kynimättä Järjestön kanssa." Lisäksi häntä kiinnosti suunnattomasti tietää, millainen taustaporukka Brotherhoodissa vaikutti. Puhumattakaan siitä, että saisi kuulla enemmän Ryhmä X:n ja Brotherhoodin vastakkainasettelusta.

Clarkin ajatukset keskeytti kuitenkin Thane, joka puhui ensimmäisen kerran. Meni muutama sekunti, ennen kuin Clark edes tajusi, mitä Thane tarkoitti, niin hämmästynyt telepaatikko oli ylipäätään siitä, että tuo nuori mies edes puhui jotain. Alkujärkytyksestä toivuttuaan hän kääntyi katsomaan, mihin Thane viittasi. Heitä lähestyi toinen nuori mies, Clark arvioi tämän olevan noin parinkymmenen, jonka ilme kertoi, että tällä oli jotain sanottavaa. Nyrkkiinpuristetut kädet saivat Clarkin kurtistamaan kulmiaan hivenen, ja hän huomasi Thanen ottaneen puolustavan asennon. Joku ei niin mieluisa tuttu luultavasti... Tämä nuori mies tuli suunnasta, jota Clark ei ollut kaikuluodannut hirveän perusteellisesti, sillä oli löytänyt Magneton taustajoukot aivan eri suunnasta, eikä hän siis kokenut tarvetta etsinnän jatkumiselle.

Heitä lähestyvä nuori mies pysähtyi ja sanoi Magnetolle osoitetut sanansa. Tämän äänensävy ei ollut kovinkaan ystävällinen. Clark ei tiennyt mitä ajatella, vaan haroi taas vaistomaisesti hiuksiaan.
avatar
Mikkos

Viestien lukumäärä : 21
Join date : 27.06.2014
Ikä : 23
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Ma Kesä 30, 2014 5:02 am

Erik Lehnsherr

Tilanne oli kaikenkaikkiaan mennyt huomattavasti paljon paremmin, kuin mitä Brotherhoodin johtaja olisi koskaan voinut olettaa. Tosin karma varmasti iskisi jossain vaiheessa ja jotain ikävää tapahtuisi, mikään ei voinut koskaan sujua näin helposti - tässä oli taatusti jokin koira haudattuna.
Raven olisi varmasti käskenyt häntä ajattelemaan positiivisemmin ja olemaan manailematta, mutta se ei varsinaisesti ollut Erikin heiniä. Se ei ollut realistista ajattelemista - ja mies oli sitä paitsi tottunut siihen, että aina jossain vaiheessa suunnitelmaa tapahtui ainakin kerran jotain kusista, josta täytyi selvitä improvisoimalla.

Clarkille oli varmasti hämmentävää tämä heidän yhtäkkinen kohtaamisensa, varsinkin kun telepaatikko oli heitä yrittänyt omien sanojensa mukaan jo vuoden päivät etsiä. Se oli totta, että Brotherhoodia ei voinut ihan tuosta noin vain löytää, elleivät he itse halunneet tulla löydetyksi - yleensä se meni juurikin niin päin, että he lähestyivät itse, mikäli tilanne tilanne sitä vaati tai jos se muuten vain tuntui sopivalta.
Jos heidän löytämisensä olisi ollut niin helppoa, niin miten helvetissä he olisivat muka muuten selvinneet näin pitkään kaukana Järjestön ulottumattomissa? Aivan, eivät mitenkään.
Shawista oli kuolemansa jälkeen enemmän hyötyä kuin mitä hänestä oli koskaan eläissään ollut - tuo oli varoillaan rakennuttanut täydellisen järjestelmän päämajoilleen, kaikessa rauhassa vuosien varrella. Ja nyt se kaikki oli Brotherhoodin.

Telepaatikon vastaus miellytti Erikiä ja hän oli juuri ehdottamassa lähtöä, kun Thane  reagoi odottamattomaan uhkaan, varoittaen siitä ja siirtymällä tapojensa mukaan Brotherhoodin johtajan eteen, valmiina suojelemaan häntä mikäli tarve sitä vaatisi.
Thanen vaistomainen reaktio tuntui toisinaan Erikistä itsestäänkin jossain määrin huvittavalta, toisen pakonomainen tarve pitää hänet turvassa - varsinkin, kun nuorempi tiesi paremmin kuin hyvin kumpi heistä oikein olikaan se vahvempi osapuoli. Kai se sitten oli vain sitä sotilaiden tarvetta suojella kuningastaan loppuun saakka, pitää huoli siitä, että heidän aatteensa jatkui johtajan mukana kaikesta huolimatta, tapahtui mitä tapahtui.
Ei tarvinnut kauan miettiä miksi hän oikeasti luotti Thaneen.
Erik käänsi harmaiden silmiensä katseen siihen suuntaan, josta tuo odottamaton uhka lähestyi. Ja sanottakoon, että tuo "uhka" oli ehkä vähän muuta kuin mitä hän oli ehtinyt luulla - tosin mitä muuta saattoi odottaa, kun he kerran olivat näille maille uskaltautuneet vähän isommalla porukalla?

Ja kun tuo "uhka" nyt paljastui ei niin suureksi uhaksi, ei Erik voinut estää pientä, lähes olematonta hymähdystä karkaamasta huuliltaan.
"Ei hätää, me olemme.... vanhoja tuttuja", Erik totesi kylmän neutraalilla äänensävyllä, ojentaen kätensä Thanen suuntaan ja tarttuen tuota olkapäästä, siirtäen nuoremman päättäväisesti pois tieltään - joskaan ei liian kovakouraisesti, vain pikemminkin ohjaten nuorukaista vähän syrjemmälle.
Alexin näkeminen oli tottakai yllätys, ja ohimennen hänen mielessään käväisi kuva Kuuban kriisin ajoilta, jolloin he olivat päätyneet lähtemään eri suuntiin ja alkuperäinen ryhmä oli hajonnut. Tuskaa, syytöksiä, epätoivoa, epäuskoa... sitä heidän katseensa olivat välittäneet, kun Erik oli viimeisen kerran vilkaissut rantahiekalle jäävää nelikkoa, ennen kuin he olivat teleportanneet pois.
Se ei kuitenkaan herättänyt sillä hetkellä kylmän kuoren omaavassa miehessä mitään erityisiä tunteita, tuntui aivan kuin hän olisi katsellut jonkun toisen muistoja. Aivan kuin kaikki hänen silloiset tunteensa sitä porukkaa, niitä henkilöitä kohtaan olisivat kuolleet Shawin kohtaamiseen.

Siihen kun hän oli saanut vihdoinkin tappaa luojansa, miehen joka oli tehnyt hänestä sellaisen.

Tämä siis oli se tämän suunnitelman kusinen puoli, olisihan se pitänyt arvata, että kun Erik itse näiden vuosien jälkeen näyttäisi naamaansa näillä kulmilla, joku tuttu tulisi taatusti vastaan. Helvetti, he eivät ehtineet olla paikalla kuin hetken!
Ei kun improvisoimaan.
Alexin reaktio hänen näkemiseensä ei oikeastaan tullut yllätyksenä - itse asiassa nuori mies oli kaikessa äkkipikaisuudessaan ja temperamenttisyydessään juurikin niin ennalta arvattava kuin ajatella saattoi. Juurikin niin... lapsellinen, kuin mitä tuo oli heidän yhteisessä menneisyydessäänkin ollut.
Vaikka teräväpiirteinen mies keksi hetkessä ainakin tusinan samantasoisia kommentteja Alexin typeryydestä ja puhtoisista Ryhmä X:n jäsenistä, jotka vain ryömivät koloissaan, eivät ne jääneet kuin ajatuksen tasolle. Niin alas vajoaminen ei ollut hänen tapaistaan, ei sitten lainkaan.

Niinpä hän vain tyytyi kohottamaan toista kulmaansa, ehkä hivenen alentavaan sävyyn, eikä ilmekään miehen kasvoilla värähtänyt.
"Kuin myös... Havok", hän vastasi aivan yhtä viileästi.

Ensikohtaaminen kasvotusten Kuuban jälkeen oli suorastaan ratkiriemukas ja tuota iloisten jälleennäkemisen tunteiden määrää olisi voinut suorastaan leikata veitsellä.

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty Ma Kesä 30, 2014 9:53 am

Lucian 'Thane' Hayne

Pitkän matkan päästä hän pystyi näkemään kuinka heitä lähestyvä nuorehko mies ei selvästikään näyttänyt iloiselta, jonka takia Thane valmistautui estämään tätä tekemästä mitään mikä voisi uhata Brotherhoodin johtajaa ja hän suojelisi telepaatikkoa myös, jos siihen on tarvetta. Nimittäin he olivat tulleet rekrytoimaan tämän Brotherhoodiin.

Kumminkin kohta hän tunsi jonkun laskevan kätensä hänen olkapäälle ja kuuli tutun äänen, kun Erik totesi ettei ollut mitään hätää, jonka takia tummahiuksinen vilkaisi johtajaa, mutta siirtyi syrjemmälle ilman vastaväitteitä. Se ei kumminkaan tarkoittanut että nuorimmainen olisi rentoutunut sillä hetkellä. Siniharmaan värinen katse pysyi miehessä, joka oli saapunut heidän luokseen ja avasi jo suunsa, jonka seurauksena Thane mulkaisi pahasti paikalle saapunutta miestä ja kurtisti kulmiaan samalla. Hän oli koko ajan valmiina estämään jos toinen yrittäisi tehdä jotain, mutta ei kumminkaan liittynyt keskusteluun eikä liikahtanut yhtään pysyen paikoillaan kuin jonkinlainen patsas.

//Haha, miksi Thane on tässä mukana? Mun vuorot on tälläisiä minimaalisia rusinoita verrattuna teidän muiden noihin metrimakkaroihin :''DD//
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty Ti Heinä 01, 2014 11:04 am

Alex Summers

Kohtalon ironiaa selvästi tämä oli. Kuinka muutenkaan juuri hän, Alex Summers, henkilö joka ei tiennyt miten toimia tällaisissa tilanteissa tahdillisesti, sattui törmäämään henkilöön joka oli pistänyt hänen elämänsä uuteen uskoon – kahdesti. Ensin hieman valoisa tulevaisuus oli näkyvissä, kunnes matto vedettiin taas jalkojen alta. Hän oli vihainen Charlesin puolesta, Hankin, Seanin sekä totta kai myös itsensä puolesta. Kuka sitä nyt kieltäisikään? Ja kenties hän oli juuri silläkin hetkellä hieman loukkaantunut siitä, että ei saanut tuosta kypäräpäisestä miehestä tuon suurempaa reaktiota aikaan saapumisellaan. Kyseinen asia muistutti hänelle vain siitä, mitä oli alun perin merkinnyt toiselle – nollaa, räsynukkea jonka pystyi heittämään pois katsomatta sen kummemmin taakseen.

”No, mikäs sinut tänne kulmille oikein tuo?” Hän kysäisi aivan kuin ohimennen, vilkaisten sivusilmällä noita kahta Magneton seurassa, pitäen kiinni samalla vielä järjenrippeistään jotka pitivät hänen itsehillintänsä vielä koossa. Vaikkakin se isompi mörkö päässä teki koko ajan enemmän tilaa mielenporukoilla – pelottava mörkö joka halusi räjäyttää Erikin kosmisilla säteillä kappaleiksi. Oi että, olisi niin kaunis näky nähdä Erikin – ei, anteeksi pieni korjaus – Magneton ruumis puolestaan makaavan avuttomana maassa ilman mitään kunnollista pakotietä.

”Ikkunashoppailua? Lounastaukoa? Pahojen juonien suunnittelua? Tai kenties ajattelit tänään taas puukottaa, tai siis, anteeksi, sinun tapauksessasi ampua, kenties jotakuta selkään?” Alex jatkoi, kiinnittämättä sen suuremmin huomiota noihin kahteen muuhun. Kyllä hän tiesi, tai ainakin arveli tietävänsä, miksi tuo oli täällä. Sen verran hienon palopuheen oli äsken pitänyt heidän suunnitelmistaan tuolle mielenlukijalle, että jonkinlaisesta rekrytoimisesta oli kysymys. Mutta oliko se juuri pääpointti Alexille? Ei. Hän näki ainoastaan Magneton edessään. Ja tiesi, että kun kertoisi tästä tapauksesta Hankille kotiin päästyään, saisi kuulla jonkinlaisen saarnan omasta tahdittomuudestaan – taas kerran – halleluja, sitä odotellessa.

”Vai oletko kenties hankkimassa uusia leluja? Heititkö edelliset jo tarpeettomina syrjään, kun et enää jaksanutkaan leikkiä niillä?” Alex kysyi vielä viimeisen kerran ironiseen sävyyn, vilkaisten tällä kertaa pidemmän aikaan noita kahta muita seurassa olevia henkilöitä.

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Mikkos lähetetty Ti Heinä 01, 2014 11:54 am

Clark Evans

Clarkin katse kääntyili Magnetosta Havokiin, eikä hän tiennyt mitä ajatella. Hän ihaili Magneton kylmäpäisyyttä, sillä kyllä tämäkin nyt selvästi jotain tunsi toisen saapumiseen liittyen. Clark tunsi olevansa hieman naiivi näin ajatellessan, mutta hänelle tuli ihan sellainen olo, että olisi nyt hyvisten puolella. Eikö pahikset yleensä kaikissa leffoissakin tulleet raivoamaan? No, tiedä häntä. Hän silmäili Havokia päästä varpaisiin, muttei huomannut tässä ulkoisesti mitään hirveän erikoista. Mutta kuten Thanenkin tapauksessa, Clark arveli ei-näkyvän mutaation olevan kaikkein vaarallisin. Miksi muuten tuo nuori mies olisi uskaltanut tulla äksyilemään kolmen mutantin eteen? Varsinkin, kun yksi heistä oli Magneto. Tyhmyyttään? 'En usko.'

Kuunnellen tarkkaan Havokin sanat Clark kurtisti jälleen kulmiaan. Pahojen juonien suunnittelua... Olisiko tämä nyt Ryhmä X:stä? Clarkin mieleen tuli sen vanhan miehen sanat ryhmien vastakkainasettelusta. Olisivatkohan muutkin X-menit näin raivokkaita Brotherhoodia kohtaan, ja jos olivat, niin miksi? Vai oliko tuo raivo osoitettu vain Magnetolle? Pitäisiköhän Clarkin vielä kartoittaa tilannetta uudelleen ennen päätöstä ryhmän valinnasta... mitä, jos Brotherhoodin takana olisikin jotain muuta. Toisaalta taas tuntui todella tyhmältä edes ajatella, että perääntyisi tässä vaiheessa, kun oli lyömässä juuri sopimusta lukkoon. Se ei pelaa, joka pelkää.

Clark silmäisi Magnetoa ja Thanea odottaen näiden tekevän jotain. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ja Havok tuntui kiehuvan pian yli, hän päätti yrittää rauhoittaa tilannetta perinteisin keinoin. Ainakin näin aluksi.
"Hei", telepaatikko alotti ja otti pari teennäisen hidasta askelta kohti Havokia, "nimeni on Clark Evans." Hän ojensi kätensä kättelyn merkiksi odottaen, josko Havok myös ottaisi tarvittavat askeleet ja yhtyisi eleeseen. Samalla hän kuitenkin varovaisesti vilkaisi taakseen nähdäkseen Thanen ja erityisesti Magneton reaktion tekemäänsä. Jos näillä olisi jotain suurempiakin vanhoja kaunoja, hänen ei paranisi puuttua asiaan näin helpolla.
avatar
Mikkos

Viestien lukumäärä : 21
Join date : 27.06.2014
Ikä : 23
Paikkakunta : Turku

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Haarautuva tie [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 1 / 2 1, 2  Seuraava

Takaisin alkuun


 :: Arkisto :: Peliarkisto

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa