Amy Miles

 :: Hahmot :: Muut

Siirry alas

Amy Miles

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty La Kesä 21, 2014 11:46 am



Amy Miles
syntynyt 26.9.1949 (17-vuotias)
bi (aseksuaalisuuteen kallistuva)
sinkku


Mutaatio on melko moniulotteinen, sillä se vaikuttaa ulkonäköön ja aisteihin. Amylla on kyky hengittää veden alla ja vedessä hän on muutenkin kuin kala - hän pystyy uimaan ällistyttävän nopeasti.
Mutaatio vaikuttaa myös hänen ulkonäköönsä; Amylla on sormissaan ja varpaissaan räpylämäiset ihoalueet, jotka eivät kuivalla maalla ole niin silmiinpistävät, mutta vedessä ne tulevat paremmin esiin. Hänellä on myös kaulassaan lähempänä niskaa siinä korvien alla/takana kidukset; vedessä hän hengittää niiden kautta - muutoin ne ovat kiinni kiduskannen avulla, jotka kuitenkin on näkyvissä.
Vedessä oleminen vaikuttaa myös Amyn silmiin; hänen silmiinsä muodostuu kaloille ominainen kalvo, jonka ansiosta hänen ei tarvitse räpytellä silmiään. Myös iho muuuttuu suomumaiseksi ja hivenen vihertäväksi - vihertäviä suomuja on myös pienissä määrin näkyvissä hänen selkärankansa tienoilla melkein niskasta takapuoleen saakka, eivätkä ne häviä kuivalla maalla ollessaan.

Amy ei hallitse mutaatiotaan vielä kunnolla ja siihen kuuluu se, että hänellä on tietty aikaraja, jonka hän voi viettää veden syvyyksissä kiduksillaan hengittäen ja se aikaraja on tällä hetkellä tunti. Tunnin kuluttua hän tuntee tukehtuvansa ja hänen on pakko päästä pinnalle.
Mutaation huono puoli on myös se, ettei hän kestä kuivaa ja liian aurinkoista sekä lämmintä säätä. Se saa hänen ihonsa kuivumaan ja halkeilemaan inhottavasti, hän saa myös lämpöhalvaukselle ominaisia oireita. Tästä syystä hän viihtyy paljon mieluummin vähän viileämmässä sekä kosteammassa ilmastossa.


X-Meneistä tai Brotherhoodista hän ei toistaiseksi tiedä mitään sen kummempaa, mutta mutantteja auttava Tukiverkosto on Amylle tuttu.
Eikä hän ole sen suuremmin miettinyt mutanttien asemaa yhteiskunnassa, tottakai hän hyväksyy mutantit kun on itsekin sellainen, mutta päällimmäisenä hänellä on oma selviytyminen mielessä ja jaksaminen eteenpäin.

Amylla ja hänen isosiskollaan ei ole varsinaista asuinsijaa, se majailevat milloin missäkin, varsinkin viimeisen puolen vuoden sisällä erilaiset mutanteille tarkoitetut turvakodit ovat tulleet tutuiksi.





"Maybe your sister won't be so lucky - I mean, you're the only one that got away alive."
Amanda: "Don't you dare to touch Amy. I'll kill you with my bare hands if you do something to her."



t a u s t a a


Amyn ja hänen isosiskonsa Amandan varhaislapsuus oli normaali ja heidän mittapuullaan onnellinen.

Heidän perheensä on aina ollut vähän tavallisten ihmisten yläpuolella tulojen mukaan mitattuna ja melko rahakkaiden töiden vuoksi molemmat vanhemmat ovat aina matkustelleet paljon, mistä syystä lasten elämä on toisinaan ollut melko yksinäistäkin.
Yksinäisyys ei kuitenkaan ollut koskaan tytöille ongelma, sillä heillä on aina ollut toisensa ja heillä on aina ollut lupa mennä lähellä asuvien isovanhempien luokse kylään.

Lapset olivat päällisin puolin normaaleja, eikä heissä näkynyt mitään outoa, suvussa ei tiedettävästi ole ollut mutantteja - tosin koko suku on aina suhtautunut vähänkin normista poikkeaviin asioihin nyrpeästi sekä kielteisesti, joten vaikka suvussa olisikin näitä mustia lampaita ollut, niin ei heistä puhuttu, eikä sisarukset siis näin ollen olisi heistä koskaan kuullut.

Amyn mutaatio oireili ensimmäisen kerran, kun hän oli täyttänyt 9 vuotta. Sormissa ja varpaissa alkoi näkymään ylimääräistä ihoa, jotka kasvoivat ihan huomattaviksi räpylöiksi aina kylvyssä käydessään ja pikkuhiljaa hän huomasi kauhukseen myös suomuja sekä kaulassaan kasvamaan alkaneet kidukset.
Tyttö suhtautui muutokseen pelokkaasti, eikä hän tiennyt mistä oikein oli kyse. Hän ei kuitenkaan uskaltanut kertoa asiasta kenellekään, vaan hän piti kehonsa muutokset täysin omana tietonaan parhaansa mukaan.

Pitkään hän kuitenkaan pystynyt asiaa salaamaan, kun hänen isosiskonsa yllätti hänet kylvystä ja sai tietää asiasta.
Amanda oli jo jonkin aikaa ollut huolissaan pikkusiskostaan ja tuo oli ilman lupaa tunkeutunut kylpyhuoneeseen, mistä hän löysi Amyn, joka sillä hetkellä kylpyammeessa maatessaan muistutti etäisesti ihmisen ja jonkinlaisen kalamaisen olennon sekoitusta.
Kävi ilmi, että Amy oli ollut ihan turhaan peloissaan asian kertomisesta Amandalle, sillä hänen isosiskonsa oli kamppaillut samoihin aikoihin omien kykyjensä kanssa, jotka olivat hiljalleen alkaneet oireilemaan.
Tytöt päättivät yhteistuumin pitää asian salassa vanhemmiltaan.

Amyn ollessa 14-vuotias, alkoi sisarusten elämässä jonkinlainen alamäki. Amanda oli tuolloin 18-vuotias.
Vanhemmat saivat vahingossa tietää lastensa olevan mutantteja, friikkejä, epänormaaleja, luonnonoikkuja. Shokki oli valtava, eivätkä vanhemmat voineet sulattaa kauniiden lastensa olevan jotain muuta kuin täydellisiä.
Vanhemmat ottivat yhteistuumin yhteyttä heidän perhetuttuunsa, joka oli jonkinlainen lääkäri sekä tutkija. Hän oli kuulemma erikoistunut outoihin ilmiöihin sekä sairauksiin ja hän tottakai kiinnostui heti heidän tapauksestaan.

Eräänä päivänä heidän kotiinsa ilmestyi useammasta henkilöstä koostuva ryhmä, jossa oli myös tämä vanhempien perhetuttu. Hän vakuutti voivansa parantaa Amandan ja Amyn, tyttöjen tila oli hänen mielestään todella kiehtova ja se vaatisi paljon kokeita ja erilaisia hoitojaksoja, mistä syystä heidän täytyisi lähteä ryhmän mukana osastolle.
Vanhemmille he vakuuttivat lasten saavan hyvää hoitoa ja että heidät olisi mahdollista parantaa, mutta noiden ihmisten eleissä ja ilmeissä oli jotain, mikä sai varsinkin Amandan aavistelemaan pahaa.
Amy ja Amanda olivat erittäin pettyneitä vanhempiinsa, jotka eivät voineet edes katsoa lapsiaan silmiin, kun he kiljuivat ja huusivat, rukoilivat näiden apua, kun ryhmä vei tytöt väkipakolla isoon kuljetusautoon.

Ryhmän jäsenten käyttäytyminen muuttui kertaheitolla, kun he olivat ajaneet tarpeeksi kauas. He eivät enää kohdelleet tyttöjä lapsina eivätkä edes ihmisinä. Otteet olivat kovakouraisia ja he pistivät molempiin huumausainetta, jolloin vastustelu oli turhaa.
Amy ei edes tiennyt missä he olivat, kun hän viimeinkin tuli pikkuhiljaa tajuihinsa, maailma tuntui pyörivän silmissä ja kaikki oli sumeaa, mutta hän kuitenkin tiedosti makaavansa sen saman kuljetusauton lattialla.
Hän oli huomannut Amandan, isosiskon näkeminen oli jossakin tokkuraisen mielen sopukoissa antanut turvallisuuden tunteen, eikä Amy ollut ollut enää niin huolissaan.
Amy ei edes muista mitä sitten oli tapahtunut, oli vain tuntunut kova räjähdys ja paiskautuminen maahan, seuraavassa hetkessä häntä jo kiskottiin pystyyn ja revittiin mukana, käskettiin juoksemaan, vaikka korvissa soi ja silmissä sumeni.

Amanda oli aiheuttanut räjähdyksen vahingossa ja sen turvin he olivat päässeet pakoon. Se oli ollut heidän ensikohtaamisensa Järjestön kanssa, oli ollut vähällä etteivät he olleet joutuneet Järjestön uusiksi leikkikaluiksi ja kokeiden kohteiksi.
He eivät edes tienneet missä he olivat, he olivat onnettomuuden jälkeen juosseet henkensä edestä eteenpäin, metsää oli jokapuolella ja välillä näkyi asumuksiakin.
Ihmisten ilmoille he eivät heti uskaltaneet mennä, sillä varsinkin Amanda oli muuttunut välikohtauksen jälkeen todella vauhkoksi ja epäluuloiseksi, tuo oli ainakin hetkellisesti menettänyt luottamuksensa kaikkia muita kohtaan.
Tapahtuma jätti molempiin traumoja.

Viimeisen kolmen vuoden aikana he ovat kulkeneet eteenpäin jalkaisin, salamatkustaneet junien tavaravaunuissa, majailleet milloin missäkin. Ongelmia on tullut vastaan, mutta toistaiseksi he ovat yhdessä selvinneet kaikesta pitämällä suht matalaa profiilia ja vaihtamalla tasaisin väliajoin kaupunkia.
Ja varsinkin viimeisen reilun puolen vuoden aikana kaksikko on ottanut enemmän kontaktia muihin, mutanteille suunnatut turvakodit ovat tulleet jossakin määrin tutuiksi.







"Every bridge that you keep on burning
every leaf that you keep on turning
every road that you find uncertain"




l u o n n e


Neitokaisen luonnetta on vaikea lähteä selittämään, mutta pääasiassa Amy on ujohko ja astetta hiljaisempi tyttö. Tai näin ulkopuoliset ja vähän tuntemattomammat henkilöt häntä kuvailisivat.

Nuorempana Amy oli iloisempi ja aurinkoisempi persoona, joka haaveili satukirjojen seikkailuista, joka rakasti laulamista ja luontoa sekä pianon soittamista. Hän suhtautui asioihin lapsellisella innokkuudella.
Kun hänen mutaationsa alkoi oireilla ja näkyä ensimmäisiä kertoja, se sai tytön luonteen muuttumaan radikaalisti ja tuntuu kuin mutaation myötä hänen mielessään olisi avautunut lukittuja ovia, joiden takaa on paljastunut erilaisia persoonia.

Amy muuttui sulkeentuneemmaksi ja hän vetäytyi mielellään syrjään. Tai ei niinkään mielellään, mutta hän koki sen pakolliseksi, sillä hän ei pystynyt itsekään hyväksymään muutoksia omassa kehossaan, eikä hän todellakaan halunnut kenenkään saavan tietää.
Hän pelkäsi hylätyksi tulemista ja koulussa häntä itse asiassa kiusattiinkin hänen käsiensä vuoksi.
Suloisesta neitokaisesta tuli tasapainottomampi ja varsinkin Amanda huomasi muutoksen pikkusiskossaan, kun tuon mielialat saattoivat ailahdella suunnasta toiseen yllättävän nopeaankin tahtiin. Yhdessä hetkessä kaikki saattoi olla maailman ihaninta ja elämä tuntui hymyilevän, kun taas seuraavassa hetkessä mieli oli matala ja itku herkässä, kaikki tuntui musertuvan päälle.
Vanhemmat eivät ottaneet Amandan huolestuneita kommentteja kuuleviin korviinsa, sillä eihän heidän tyttärissään voinut olla mitään vikaa.
Vaikka Amy ei ole varsinaista diagnoosia koskaan saanut, on tuossa havaittavissa selkeitä merkkejä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sekä jonkin asteisesta masennuksesta.

Neitokainen vierastaa sosiaalisia tilanteita, hän ei ole oikein hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka halua kyllä löytyisi. Hän tuppaa olemaan vähän sosiaalisesti awkward ja kömpelön oloinen, joka saattaa vahingossa sanoa jotakin todella typerää.
Amylla on myös todella huono itsetunto, vaikka hän on oikein viehättävä ja kaunis nuori neitokainen, ei hän itse näe itseään kauniina. Hän näkee itsessään vain räpylät ja kidukset, ja kuka niitä muka pitäisi kauniina?
Hänellä on vaikeuksia hyväksyä itseään, mistä syystä hänen on ehkä vaikea saada muiltakaan hyväksyntää.

Amy on aina ollut melko riippuvainen isosiskostaan Amandasta, kun heidän elämässään tapahtui tämä pakkolasku rankkaan todellisuuteen, Amanda oli se joka koki pikaisen kasvamisen aikuiseksi ja hän on ollut siitä lähtien se, joka on pitänyt pikkusiskostaan huolta.
Amy ei ole oikein päässyt koskaan itsenäistymään, mistä syystä isosisko on hänelle erittäin tärkeä tukipilari elämässä. Mikäli hän jossain vaiheessa saisi tasapainoisen elämänrytmin takaisin, ehkä hän saisi palasen omaa vanhaa itseään takaisin sekä pääsisi kokeilemaan pikkuhiljaa omia siipiään itsenäistymisen merkeissä.





"Every hope and dream thats dying
every time that I see you crying
every step that you keep on climbing"



u l k o n ä k ö


Pituutta neitokaiselta löytyy noin 167cm.

Amy on vartaloltaan hennon ja siron oloinen, toisinaan tuntuu, että hän voisi mennä rikki pienemmästäkin kolahduksesta. Hän on aina ollut hieman alipainoinen ja siitä syystä hänen naiselliset muotonsakin ovat jääneet vähän pienemmiksi. Hän ei ole fyysisesti erityisen voimakas, mutta vedessä hän on aivan omaa luokkaansa.
Iho on vaalean kuulas ja virheetön - paitsi niiltä osin, joissa näkyy hänen mutanttiutensa virheitä. Sekin riippuu, että kuka niitä luokittelee virheiksi, mutta Amy itse ei osaa pitää räpylöitään, vihertäviä suomujaan tai kiduksiaan kauniina.

Amy on kasvattanut punertavan ruskeat hiuksensa pitkiksi juuri siitä syystä, että hän pystyy peittämään kaulassaan olevat kiduskannet niiden avulla. Hiukset ovat luonnostaan laineikkaat. Neitokaisen silmät ovat suuret ja väriltään vihreät. Vihreän sävy muuttuu valaistuksen mukaan, mutta pääasiassa ne tuovat mieleen metsänvihreän.
Vedessä silmien väri ikään kuin kirkastuu kaloille ominaisten kalvojen myötä, kun hänen ei tarvitse räpytellä silmiään.
Amyn kasvot ovat muodoltaan hyvin kapeat ja niissä on jotain siroa keijumaisuutta. Leuka on hieman terävähkö, nenä astetta suurempi kuin mitä hän itse tykkäisi ja huulet ovat täyteläiset.

Amylla ei ole minkäänlaista varsinaista tyyliä, vaikka hänellä on lapsuudessaan ollut varaa valita juuri sellaisia vaatteita kuin hän itse haluaisi pitää - raha ei ole ollut ongelma. Neitokaisen ujo luonne ja huonompi itsetunto vain ovat aina olleet iso este oman tyylin löytämiselle, eikä mutaation oireilu ja lopulta näkyviin kasvaminen ole juuri asiaa auttanut.
Hän pitää sellaisia vaatteita kuin milloinkin haluaa, yhdistelee erilaisia vaatekappaleita keskenään, mutta kaikilla vaatteilla on aina jotain yhteistä; hän haluaa peittää mutaationsa näkyvät kohdat.
Tästä syystä korkeat kaulukset, kaulahuivit ja erilaiset hansikkaat ovat varsinkin kovassa käytössä. Kenkiään ja sukkiaankaan hän ei halua mielellään riisua kenenkään nähden.





m u u t a

- Amyssa on pientä luonto-/eläinaktivistin vikaa ja voisipa tuota jonkinlaiseksi ekohippimaailmanparantajaksikin luonnehtia. Hän viihtyy ulkona luonnon läheisyydessä, siellä hän kokee olevansa turvassa.
- rakastaa melodista musiikkia ja kotoa lähtemisen jälkeen hän on kovasti kaivannut pianon soittamista ja omien melodioiden säveltämistä.
- teen suurkuluttaja, voisi juoda teetä vaikka kuinka paljon hunajalla maustettuna.


- kuvissa Susan Coffey

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Amy Miles

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Ma Kesä 23, 2014 7:37 am

// Pelit ovat tapahtumajärjestyksessä ylhäältä alaspäin, eli ylin pelin on tapahtunut ensiksi ja alimmaiseksi tulee uusimmat. //





p e l i t


Searching for a sweet surrender - Florida, Miami
- Mukana Amanda (Rixu) & Jonah (Maeri)
Amanda ja Amy ovat saapuneet muutama päivä sitten Miamiin ja he asustavat erään mukavan perheen luona, joka majoittaa kodittomia sekä turvaa tarvitsevia mutantteja luokseen. He päättävät lähteä aikaiseen aamuun tutkimaan kaupunkia.

Kuollut.


_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 :: Hahmot :: Muut

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa