Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

 :: Arkisto :: Peliarkisto

Sivu 1 / 2 1, 2  Seuraava

Siirry alas

Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty To Heinä 04, 2013 11:37 am

// Maya tuo Erikin tänne nääääin!!!! ♥ ///

Charles Xavier

8.9.1962, illalla

Charles Xavier oli yleensä kärsivällinen mies. Hän ei loukkaantunut kauhean helposti tai menettänyt hermojaan. Hän osoitti helposti luottamusta jopa hiukan vieraita ihmisiä kohtaan ja oli valmis antamaan usein toisen mahdollisuuden kaikille. Menneisyys ei hänestä kertonut kaikkea henkilöistä eikä menneisyys määritellyt sitä, mitä kyseinen ihminen oli. Mutta nyt Charlesin oli vaikea niellä katkeruuttaan maailmaa kohtaan – tai pikemminkin yhtä Erik Lehnsherriä kohtaan. Kuinka tuo kehtasi! Ja mitä ihmeen peliä tuo tuntui pelaavan?

Charles ei ollut nähnyt Erikiä sen jälkeen kun oli törmännyt siskoonsa – joka oli vielä alastomana – keittiössä. Tämä oli puhunut Charlesille kuin hän olisi hävennyt siskonsa mutaatiota, mutta eihän asia ollut niin! Ei hän halunnut nähdä siskoaan tai edes ketään muutakaan alasti keittiössään. Joten, hän oli ihan huomaamattaan lukenut siskonsa ajatukset ja siellä hän oli nähnyt jotakin sellaista, joka sai hänen verensä kuohumaan. Raven tunsi fyysistä vetoa Erikiin ja mikä pahinta, Erik oli suudellut Ravenia tämän ollessa alasti tuon sängyssä. Ja nyt joku kysyisi, että entä sitten? Eihän suudelmassa ollut mitään pahaa. Paitsi se, että Erik oli jakanut niitä aikaisemmin hänen kanssaan. Hänen. Siis Charlesin. Ja ne olivat olleet hyviä suudelmia. Ainakin Charlesin mielestä. Ja hän oli kuvitellut, että ehkä heillä oli siis jotain muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. Jotain.. Suurempaa? Pettymys oli kuitenkin Ravenin ajatukset luettua suuri.

Joten heti kun mahdollista hän oli kadonnut Ravenin näkösältä ja vältellyt sitten niin pitkään kuin mahdollista Erikiä. Sen takia hän oli vältellyt omaa huonetta ja valinnut kotikartanonsa yhden syrjimmäisestä oleskeluhuoneesta, johon heistä kukaan muu ei ollut astunut luultavasti jalallaan aikaisemmin.
Suurin viha ja kiukku olivat jo lauenneet, mutta hänen oli silti vaikea keskittyä kirjaan joka nojasi hänen polviaan vasten. Itse hän oli asettunut isolle sekä pehmeälle sohvalle ja nostanut jalkansa kyseiselle sohvalle ja koukistanut ne, joiden päällä kirja lepäsi. Kyllä hän yritti keskittyä kyseiseen kirjaan – olihan se mielenkiintoinen vanha kirja vanhasta fysiikasta. Oli hauskaa katsoa miten fysiikka oli kehittynyt tähän päivään mennessä. Mutta ei. Erik oli tämänkin ilon häneltä pilannut. Huokaisten Charles vei kätensä ohimolleen. Hän pystyi jo tuntemaan pienen päänkivun alkavan – turhautuneen telepaatikon huonoja puolia.

Kuinka kummassa hän pystyisi kohtaamaan Erikin täydellä pokerinaamalla seuraavalla kerralla?


Viimeinen muokkaaja, Destie pvm Pe Heinä 05, 2013 12:59 am, muokattu 1 kertaa

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty To Heinä 04, 2013 1:08 pm

// Täälläpä ollaan! <3 ah. //

Erik Lehnsherr

Erik Lehnsherr oli mies, joka tiesi mitä hän halusi. Ja sillä hetkellä hän olisi halunnut erään fiksun ja filmaattisen nuoren miehen seuraan, nauttimaan ehkä vähän lähemmästäkin kahdenkeskisestä hetkestä.
Harmi vain, että Charlesista ei ollut kuulunut mitään muutamaan tuntiin, vaikka he olivat sopineet tapaavansa nuoremman miehen huoneistossa tunti sitten. Ei mitään. Ei jälkeäkään. Tummakutrista miestä ei näkynyt missään, Erik oli käynyt ihan itse katsomassa niistä ilmeisimmistä paikoista, joissa mies olisi voinut olla. Kukaan ei ollut edes nähnyt Charlesia, vaikka Erik oli kysynyt vastaantulleilta Moiralta ja myöhemmin myös Havokilta.
Oliko toinen kenties unohtunut johonkin jonkun uutukaisen kirjansa kanssa, Erik tiesi, että nuoremmalla oli joskus tapana uppoutua vähän turhankin tiiviisti kirjojensa maailmaan niin, että ajantajukin katosi.
Ehkä hän siis joutuisi etsimään toisen ihan itse.

Määrätietoisesti Erik oli haravoinut valtavaa kartanoa etsiessään Charlesia. Eteen tulevat tilat alkoivat pikkuhiljaa näyttää siltä, ettei Erik tainnut olla koskaan ennen edes käynyt sielläpäin. Joku oleskelutila täälläkin taisi olla, jos hän muisti oikein - niitä tosin oli kartanossa aivan liian monta, jos mieheltä itseltään kysyttiin.
Tummat lyhyet hiukset omaava mies avasi vanhanaikaisen oven ja kurkisti sisälle ja - siellä nuorempi mies olikin.
"Täällähän sinä olet", Erik totesi rauhalliseen tapaansa, sisäisesti suorastaan huokaisten helpotuksesta - hän oli jo ehtinyt miettiä, että joutuisi oikeasti koluamaan kartanoa yömyöhälle, ennen kuin hän löytäisi Charlesin.
"Meidän piti tavata  - ", mies aloitti ja kohotti rannekellon koristaman kätensä näkökenttänsä piiriin siten, ett ähän saattoi tarkistaa ajan, " - puolisentoista tuntia sitten sinun huoneessasi."

Mies astui sisälle huoneeseen, sulkien oven perässään kiinni. Hän antoi siniharmaiden silmiensä katseensa kiertää oleskeluhuonetta todetn mielessään, että se näytti samalta kuin muutkin kartanon oleskelutilat - tyylikkäältä, vanhanaikaiselta ja siistiltä. Hyvin charlesmaiselta.
Erikin katse siirtyi lopulta sohvalla istuvaan nuorukaiseen, jonka olemus tuntui jotenkin kireältä. Hän osasi kyllä lukea toisen eleitä paremmin kuin nuorempi olisi välillä ehkä halunnut - hän ei tarvinnut siihen telepaatikon kykyjä, sillä heistä oli Charlesin kanssa tullut niin läheisiä.
"Mitä on sattunut?"

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty To Heinä 04, 2013 1:28 pm

Charles Xavier

Hetken aikaa Charles mietti, että kuinka kauan hän pystyisi olemaan tässä osaa kartanossa ilman, että kukaan löytäisi häntä. Lapsena hän oli ollut täydellinen piiloutuja – varsinkin kykynsä ansiosta. Mutta nuoret sekä Erikin tuntien, hän ei kauaa enää saisi olla omassa rauhassaan. Mikä oli sääli. Koska hän ei haluaisi räjähtää nuorten silmien edessä, varsinkin niin vähäpätöisestä asiasta kuin mustasukkaisuus. Mitä sekään opettaisi nuorille? Ei yhtään mitään. Charles huokaisi ja näpräili kirjansa sivuja, kunnes pieni narahdus ovesta herätti hänet ajatuksistaan. Eikä aikaakaan kun tutun metallintaivuttajan ajatukset kirivät hänen mieleensä.

Charles puri hiukan huultaan, kun piti katseensa tiiviisti kirjassa. Ehkä toinen häipyisi, jos hän ei kauheasti kiinnittäisi tuohon huomiota? Jos hän pystyisi esittämään, että oli niin tiivisti kirjaansa keskittynyt, että ei ollut edes huomannut ajankulua. Kyllä hän muisti, että hänen piti tavata Erik jo aikaa sitten, joten ei hän siitä tarvinnut muistutusta. Ja sitä paitsi, toinen vaikutti olevan aika kiireinen Ravenin kanssa aikaisemmin, joten.. Hän oli tehnyt toiselle vain palveluksen.

Nuoren ajatustenlukijan onnistui pitämään pokerinaamaa kasvoillaan niin kauan, kunnes toinen, tuo läheiseksi tullut vanhempi mies, erehtyi kysymään, että mitä oli sattunut. Silloin hänen niin kärsivällinen mielensä valahti kaivosta alas ja hän pamautti kirjansa kiinni ja käänsi kirkkaan siniset silmänsä toista kohti samalla kun nousi seisomaan.
”Mitä on sattunut? Kaikista maailman miljoonista kysymyksistä, sinä satut kysymään, että mitä on sattunut?” Hän ärähti. Erikin onneksi hänen suurin kiukkunsa oli haihtunut jo aikaisemmin, mutta hän oli silti hyvin loukkaantunut. Mustasukkainen. Hyi että hän inhosi sitä sanaa.
”Eihän tässä mitään ole sattunut”, hän aloitti ja käveli suurelle kirjahyllylle ja pisti kädessä olevan kirjansa sen kuuluvalle paikalle.
”Minulla oli vain oikein mielenkiintoinen keskustelu siskoni kanssa joka oli hyvin -”, hän aloitti ja otti summanmutikassa ensimmäisen kirjan joka oli hänen nenänsä edessä hyllystä, jotta hänen käsillään oli edes jotain tekemistä, ”- alasti.”

Hän käveli turhautuneen oloisena takaisin sohvan läheisyyteen ja heitti kirjan sohvalle, vieden kätensä ristiin rintansa edustalle ja katsoi toista jäätävällä katseella.
”Jos olisit ystävällinen ja kannustaisit häntä pukeutumaan enemmän”, Charles tokaisi ja puri hiukan huultaan.  
”Minä en ainakaan tahtoisi, että oma kumppanini kulkisi alastomana muiden läsnä ollessa”, totesi sitten lopulta hiukan ärtyneellä äänellä. Ai että hän oli vihainen. Mutta kohteliaana ihmisenä hän ei osannut heittää toista sillä kirjalla, jonka oli Erikin pään sijaan kohdistanut sohvaan.

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty To Heinä 04, 2013 2:01 pm

Erik Lehnsherr

Vaikka vanhempi mies pystyi jo huoneen ilmapiiristä ja Charlesin olemuksesta aistimaan, että kaikki ei todellakaan ollut kunnossa, tuli nuoremman miehen ärähdys ja lennokas nouseminen sohvalta hänelle silti vähän yllätyksenä. Tämä kun harvoin menetti malttian mistään syystä - itse asiassa Charles oli pitkäpinnaisin ihminen, kenet Erik oli koskaan tavannut.
Erik seurasi tarkkaavaisena katseellaan kuinka Charles käveli suurelle kirjahyllylle ja laittoi kädessään olevan kirjan takaisin paikoilleen puhuen samalla aina niin kohteliaalla ja sivistyneellä tyylillä, jossa oli tällä kertaa se ärtynyt sävy. Siinä oli vielä jotain muutakin, mutta Erik ei vielä osannut nimetä sitä.

Mies kurtisti kevyesti kulmiaan, kun Charles alkoi puhua siskostaan Ravenista.
”Minä en ainakaan tahtoisi, että oma kumppanini kulkisi alastomana muiden läsnä ollessa”... Mitä helvettiä mies oikein selitti? Erik alkoi pikkuhiljaa ymmärtää mikä Charlesia vaivasi.
"Oletko sä mustasukkainen?" Erikin oli ihan pakko kysyä siihen väliin, koska se tuntui omalla tavallaan uskomattomalta. Charles, mustasukkainen hänestä? Kutsukaa häntä perverssiksi, jos tahdotte, mutta Erikin mielestä tämä mustasukkainen Charles oli todella kuuma tapaus ja varsin haluttava. Se sai vanhemman miehen muutenkin läheisyydenkaupuuta halajavan mielen käymään lähes ylikierroksilla.

Erik oli tajunnut, että Charles näytti tietävän siitä pinestä pususta, jonka hän oli aikaisemmin sinä iltana jakanut Ravenin kanssa. Oli totta, että se oli tapahtunut, mutta ei se ollut ollut Erikille mitään sen ihmeellisempää.
Hänen mielestään Ravenilla oli suorastaan surullisen huono itsetunto sinisen ulkomuotonsa kanssa, joka taas Erikin mielestä oli kaunis - hän halusi mutanttien olevan sinut itsensä kanssa. Joten nuoren tytön itsetuntoa kohottaakseen hän oli antanut tälle pienen pusun - jonka Raven kyllä oli syventänyt suudelmaksi, jolloin Erik oli katsonut parhaaksi perääntyä tilanteesta.
Hänelle se ei ollut sen enempää, koska hänellä oli jo Charles, mutta nuorempi mies näytti luulevan muuta.
"Rauhoitu nyt ja kuuntele hetki", Erik tokaisi käskevällä äänellä, kun tummakutrinen mies ei näyttänyt laantuvan ärtymyksensä kanssa. Pidempi mies oli huomaamattaan kävellyt toisen luokse, tarttunut tätä hartioista ja kääntänyt hänet itseään kohti.
"Lue mun ajatukset, niin sä huomaat kuinka väärässä sä olet."
Erik katsoi Charlesia syvälle silmiin siniharmailla silmillään, ilme hivenen vakavana. Toisen olisi pakko uskoa häntä tämän jälkeen.
"Se pusu ei merkinnyt minulle mitään, vaan sen tarkoituksena oli enemmänkin kohottaa sisaresi itsetuntoa", hän sanoi hitaasti astetta hiljaisemmalla äänellä, aivan kuin painottaen lauseen jokaista sanaa.
"Mulla ei ole ketään muuta kuin sinut."

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty To Heinä 04, 2013 2:20 pm

Charles Xavier

Oliko hän mustasukkainen? No totta kai hän oli! Ei hän halunnut lukea Ravenin – siskonsa – päästä sellaisia ajatuksia. Hän oli kuvitellut, että tuo vanhempi mies olisi pelkästään hänen. Ja pitäköön häntä omistushaluisena ääliönä, mutta kyllä nuo huulet kuuluivat hänelle. Mutta ei hän tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä, jos tuo toinen ei ollut hänen kanssaan aivan samalla aaltopituudella.

Pian hän huomasikin olevan aivan lähellä toista. Pieni puna, minkä Charles halusi ajatella johtuvan kiukusta, kipusi hänen poskilleen. Miksi toisen noin piti tulla hänen henkilökohtaisen tilaansa? Eikö toinen oikein ymmärtänyt sitä, että hän yritti tässä olla vihainen tälle?
”Rauhoitu”, hän parahti ja yritti olla menemättä toisen ajatuksiin. Hän yleensä halusi antaa jokaiselle sen oman rauhan pään sisällä, eikä tungetella. Ikävä kyllä kaikki eivät aina tajunneet kuinka vaikeaa se oli – yrittää pysyä poissa toisten mielistä.
”Minähän olen rauhallinen ja vaikka lukisinkin ajatuksesi, ei se saa minun mieltäni muutt..”, aloitti ja erehtyi sitten katsomaan tuon vanhemman miehen siniharmaita silmiä syvemmin. Pian hän huomasi lukevansa toisen ajatuksia – siitä mitä oli tapahtunut ja mitkä olivat asioiden oikeat laidat.

Charles avasi hiukan suutaan, sulkien sen sitten samalla. Mitä hän nyt voisi sanoa? Toisen ajatukset olivat paljastaneet sen mitä tuo toinen oli myös kertonut. Että Ravenin kanssa ei ollut sattunut mitään syvempää. Ja juuri sillä hetkellä Charles tunsi olonsa hiukan hölmöksi, mutta silti edelleen pieni loukkaantumisen tunne hänen sisällään pyöri.
”Nyt minun pitäisi olla loukkaantunut siitä, että johdattelet siskoani johonkin mitä et kykene antamaan”, totesi tyynesti ja katsoi tuon silmiä, nielaisten hieman.
”Mutta, jos täysin rehellisiä ollaan, niin huomaan itsessäni piirteitä”, hän yskähti hieman, irrottaen katseensa toisesta ja katsoen sivulle: ”Jotka eivät mielellään antaisi sinun jakaa tuollaisia hetkiä muiden kanssa.” Hän sanoi hiukan hiljaisemmalla äänellä, toivoen että toinen päästäisi hänestä pian irti. Charlesin vatsanpohjassa myllersi kun tuo toinen ilmoitti, että tällä ei ollut ketään muuta kuin hänet. Olivatko nuo niitä perhosia joista usein puhuttiin?

”Joten, selvä, väärinkäsitys käsitelty. Päästäisitkö irti?” Hän kysäisi ja puri huultaan, katsoen poispäin tuosta toisesta. Vaikka hän oli ehkä käsittänyt hiukan väärin, hän tunsi silti hiukan hämmennystä siitä, että toinen oli antanut edes pienen pusun hänen siskolleen.

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty To Heinä 04, 2013 3:05 pm

Erik Lehnsherr

Erik tiesi, että nuorempi mies ei mielellään lukenut toisten ajatuksia tällaisissa tilanteissa ja muutenkin hän kyllä yritti parhaansa mukaa antaa toisille sen kuuluisan oman rauhan ajatuksineen.
Mutta tällä kertaa hän oli itse käskenyt toista lukemaan hänen ajatuksensa, joten hän odotti, että tämä myös tekisi niin - sillä tavalla tälle selviäisi kuinka väärässä mies olikaan. Ja vaikka Charles olikin suorastaan naurettavan seksikäs ja kuuma pakkaus mustasukkaisena ja ärtyneenä, ei Erik halunnut, että häntä syyteltiin ilman kunnollista syytä.

Vanhempi mies näki juurikin sen hetken Charlesin kasvoilta, jolloin nuorempi tajusi, että Erik oikeasti puhui totta. Se ärtyneisyys tuntui haihtuvan savuna ilmaan ja toisen kireät hartiat rentoutuivat ehkä hivenen hänen otteessaan - ei Erik tosin siitäkään huolimatta aikonut päästää toisesta irti.
"Eiköhän sisaresi pysty elämään sen kanssa, hänellähän on Hank", mies ei voinut olla hymähtämättä Charlesin tyyneydelle, josta tosin paistoi läpi pienenpieni mustasukkaisuus.
"Ja mitä tuohon muuten tulee..." Erikin ääni hiljeni hieman, hän tunsi lämpimän tunteen sisällään Charlesin sanojen johdosta, "Ei ole pelkoa, että niin tapahtuisi enää."
Oliko nuorempi mies ihan oikeasti noin mustasukkainen hänestä? Erik tunsi olevansa suorastaan otettu.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Charles kysyi huultaan purren, katse poispäin suunnattuna, että päästäisikö hän irti hänestä. Se pieni puna toisen kasvoilla oli suorastaan huumaava, miten ihmeessä nuorempi oletti, että hän voisi päästää tästä irti?
"En todellakaan voi", vanhempi mies murahti ääni madaltuneena, kasvot kumartuneina hyvin lähelle Charlesin omia. Vai yritti toinen ihan tosissaan vielä katsoa poispäin hänestä? Sehän nähtäisiin. Hän pakottaisi toisen katsomaan häntä tarkkaan, seuraamaan katseellaan kaiken mitä hän tekisi toiselle.
Erik tiukensi hieman otettaan lyhyemmän miehen hartioista ja varsin nopeilla liikkeillä hän sai toisen johdateltua sohvan luokse, kaataen tämän vaakatasoon pehmeälle pinnalle. Eikä aikaakaan, kun lihaksikkaampi mies oli löytänyt tiensä nuoremman päälle, polvillaan jalat hajareisin tämän lantion molemmin puolin, kädet nojaten tummakutrisen miehen pään molemmin puolin.
Siniharmaiden silmien intensiivinen katse tarkkaili tiiviisti nuoremman kasvoja, hän painoi mieleensä jokaisen pienen yksityiskohdan Charlesin kasvoista. Hitaasti mies kumartui painamaan huulensa noita täydellisiä huulia vasten, syventäen huulten kosketuksen kiihkeäksi suudelmaksi.

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty To Heinä 04, 2013 11:16 pm

Charles Xavier

Jokin pieni osa Charlesista oli toivonut ja uskonut naiivisti siihen, että toinen päästäisi hänestä oikeasti irti ja hän pystyisi lähtemään nukkumaan tuon pienen hölmöyden, että mustasukkaisuutensa pois. Kunnon yöunet varmasti olisivat tehneet asiansa.
Mutta, olisihan hänen pitänyt tuntea Erik paremmin. Ja niin hän kyllä tunsikin. Mutta vaikka hän oli ajatustenlukija ja tunsi toisen, välillä toinen osasi silti yllättää hänet. Se ehkä Erikissä oli juuri parasta. Häntä ei helposti yllätetty ja tuo vanhempi myös pystyi siihen. Niin pieni ja yksinkertainen asia oli alusta asti saanut Charlesin kiinnostumaan tästä.

Erikin kertoessa, että ei, ei hän voisi päästää irti, ei siis yllättänyt Charlesia, mutta tuo seuraava liike teki sen. Pian hän huomasikin ottavansa askeleita taaksepäin, kellahtavan siihen aikaisemmalle sohvalle selälleen ja saavan tuon isompikokoisemman miehen päällensä. Jos aikaisemmin Charles oli katsonut poispäin tuosta ilmestyksestä, niin nyt Erik kyllä oli saanut täysin hänen huomionsa. Hänen silmänsä laajenivat hiukan hämmästyksestä. Tuon toisen intensiivinen katse hämmensi häntä.
”Erik, mitä sinä oikein ai”, hän aloitti katsomalla sinisillä silmillään tuon toisen omia, mutta lause keskeytyi kun Erikin huulet painautuivat hänen omiaan vasten.

Vain pienen hetken Charles mietti, että mitä ihmettä oikein tapahtuu, mutta pian hän vastasi toisen kiihkeään suudelmaan. Mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä? Hän rakasti Erikin suudelmia. Hän rakasti sitä kihelmöivää tunnetta joka syntyi hänen vatsansa pohjalle, niin kuin tapahtui nytkin, tuon toisen suudellessa häntä. Sen takia hän olikin hiukan katkera, että tuo oli jakanut huulensa edes hetkellisesti jonkun toisen kanssa.

Charles tunsi kädessään jotain pehmeää ja avasi hiukan silmiään, jotka suudelman ohessa olivat sulkeutuneet. Hän huomasi, että hänen kätensä oli eksynyt kuin huomaamattaan toisen lyhyempiin hiuksiin ja hänen vartalonsa oli painautunut tuon toisen omaa vasten. Se hiukan herätti Charlesin siihen, että missä he olivat ja mikä tilanne juuri oli. Joten hetken empien irrotti huulensa tuon toisen omilta ja takelteli hieman:
”Selvä, todistit pointtisi”, hän aloitti ja katsoi toisen kasvoja.
”Ehkä kannattaisi kuitenkin vetäytyä nukkumaan, alkaa olla myöhä ja huomenna on rankka päivä”, hän sepitti. Niin charlesmaista tällaisessakin tilanteessa yrittää ajatella loogisesti. Vaikka tuon nuoremman miehen sisällä paloi halu, niin vielä kerran hän yritti toimia järkiperäisesti.

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Pe Heinä 05, 2013 12:18 am

Erik Lehnsherr

Suudelma oli kiihkeä ja tuntui hyvältä. Hän rakasti Charlesin suutelemista, miehen huulet olivat pehmeät ja maistuivat huumaavilta. Erik olisi voinut vain jatkaa ja jatkaa, antaa tuon huumaavan tunteen levitä koko kehoonsa ja mieleensä, antaa sen turruttaa kaikki ajatukset ja pyyhkiä epämääräiset estot pois hänen mielestään.
Jos Erik olisi saanut päättää, hän olisi jäänyt siihen hetkeen loppuiäkseen, välittämättä siitä mitä ympärillä tapahtuisi. Ei hän tarvitsisi muita kuin Charlesin.

Nuorempi kuitenkin vetäytyi varovasti suudelmasta ja Erik saattoi tyytyväisenä pistää merkille, että tämä joutui hieman takeltelemaan sanoissaan. Nuoremman miehen puheissa taas ei ollut järjen hiventäkään. Kuvitteliko tummakutrinen tosiaan, ihan oikeasti syvällä sisimmässään, että Erik voisi tämän jälkeen päästää tuosta irti ja vetäytyä kiltisti omaan huoneeseensa nukkumaan? Nukkumaan? Ei, ei todellakaan.
He eivät todellakaan nyt nukkuisi ja Charles saisi huomata tuon korkeimman omakätisesti, kun Erik pääsisi kunnolla vauhtiin.
"Uskotko todella, siis todella - ", vanhempi mies aloitti matalalla äänellä, kasvot lähellä nuoremman kasvoja, antaen kuuman hengityksensä kutitella tämän kasvoja, " - että mä voisin nyt vain vetäytyä nukkumaan?"
Miehen äänensävy ei jättänyt paljon arvailujen varaan, ei varsinkaan, kun siinä samalla hän antoi lantionsa painautua nuoremman omaa vasten. Eiköhän se kohouma hänen etumuksellaan puhunut omasta puolestaan.

Erik painoi huulensa jälleen kiihkeän puoleisesti nuoremman edellisestä suudelmasta kosteille huulille. Hän antoi kielensä sukeltaa Charlesin täydellisten huulten välistä kohtaamaan tämän kielen. Ah, niin kostea ja niin kuuma.
Vanhempi mies asettautui hiukan parempaan asentoon siinä Charlesin yllä, vaikka hän niin mieluusti olisikin vain painautunut lähemmäs toista. Heidän välillään vain oli vielä vähän turhaksi käyviä vaatekappaleita, joista pitäisi ensin päästä eroon, vielä kun sormet ja ajatukset pelittivät sen verran yhteen.
Vastentahtoisesti Erik vetäytyi suudelmasta ja keskitti huomionsa hengitys hivenen kiihtyneenä nuoremman miehen kauluspaitaan ja sen nappeihin. Oliko nuoremman pakko olla niin... no tuollainen. Pukeutua suorastaan etiketin mukaisesti, sillä niistä vaatteista oli niin helvetin vaikea päästä nopeasti eroon.

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty Pe Heinä 05, 2013 12:56 am

Charles Xavier

Toki hän oli aavistanut sen, että toisella oli mielessä jotain aivan muuta kuin nukkuminen. Ei voinut kuitenkaan sanoa, että hän ei olisi yrittänyt toimia järkevästi. Vaikka joku saattaisi kyllä todeta hänen olevan heikkomielinen, mutta.. Erikille hän mielellään olikin. Minkä hän sille mitään pystyi, että toinen sai hänen kehonsa väreilemään, mielen lentämään ja sydämen tykyttämään? Vaikka hän tiesi, että kaikki nuo olivat lähtöisin aivojen kemiallisista reaktioista, niin Erikin kanssa hän tahtoi heittää nuo tieteelliset opit syrjään ja toivoa, että maailmassa oli myös jotain suurempaa. Siirappimaista eikö vain?

Charles tunsi Erikin lämpimän hengityksen kasvoillaan ja Charles teki kaikkensa, että hänen hengityksensä pysyi suhteellisen rauhallisena ja tyynenä, vaikka helposti pystyi huomaamaan, kuinka se oli nopeutunut ja hänen piti välillä nielaista syvään – kuin rauhoittaakseen itseään.
”En tiedä enää, mitä uskoa”, totesi sitten huokaisten halusta, kun tunsi tuon toisen kohouman painautuvan hänen omaansa vasten. Huomaamattaan painoi lantiotaan myös toista vasten, hakien lisää sitä paineen tunnetta. Oli aivan epäreilua se, että miten toinen pystyi vaikuttamaan häneen.

Pian nuo toisen vaativat ja kovat huulet olivat hänen omillaan ja tällä kertaa Charles ei enää haikaillut nukkumisen perään, vaan päätti päästää itsensä irti. Ehkä hän tällä kertaa voisi unohtaa ne tärkeät etiketit ja käytöstavat ja antaa vain tunteiden virrata.
Erikin kielen saapuessa Charlesin huulten välistä, hän kohteliaasti tervehti tätä omalla kielellään ja Charlesilta pääsi vaimea tyytyväisen huokaisu. Pelkkä toisen suuteleminenkin sai perhoset lentelemään vatsassa.

Charlesin mielestä huulet kuitenkin irtaantuivat hänen omistaan liian aikaisin ja hän vilkaisi toisen kasvoja kysyvä ilme kasvoillaan, kunnes hänelle selvisi, että tuo metallintaivuttaja aikoi ottaa noita vaatekappaleita heidän kahden välistä pois. Juuri sillä hetkellä Charles toivoi, että hänellä olisi kyky vain teleportata nuo vaatteet pois heidän päältään, että siihen ei kuluisi enempää aikaa. Mutta ei, hänen täytyi tyytyä telepatiaan.
Charlesista oli kuitenkin epäreilua se, että toinen keskittyi vain hänen paitaansa, kun tuolla vanhemmalla miehellä oli myös vaatteita päällään. Joten Charles auttoi toista riisumaan hänen kauluspaitansa sekä bleiserinsä pois, heittäen ne sen suuremmin katsomatta poispäin sohvalta. Sen tehtyään antoi sinisten silmiensä uppoa toisen silmiin. Charles puri hermostuneena hiukan huultaan ja vilkaisi alaspäin, toisen miehustaa kohden ja ei voinut tehdä muuta, kuin antaa toisen kätensä varovasti koskettaa sitä kohoumaa pienen hetken. Kasvot hiukan punottaen ja hengityksen hiukan kiihtyneenä, antoi kätensä nousta sitten siitä kohoumasta ylös toisen paidan helmoille, alkaen vetää sitä ylöspäin.

He eivät olleet koskaan menneet näin pitkälle aikaisemmin, joten vaikka Charles oli usein itsevarma ja ei häntä pelottanut, ei hän voinut sille mitään, että hänen sormensa hiukan tärisivät sitä paitaa nostaessa ylöspäin.

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Pe Heinä 05, 2013 11:38 am

Erik Lehnsherr

Erik tunsi Charlesinkin vihdoin innostuvan hänen suunnitelmastaan mahdollisesta  lähemmästä kanssakäymisestä ennen nukkumaan menoa. Miehen kurkusta pääsi karkaamaan vaimea murahdus nuoremman huulia vasten, kun hän tunsi toisen painavan omaa lantiotaan häntä vasten, hakien vielä lisää paineen tunnetta.
He eivät olleet vielä kertaakaan vieneet tilannetta loppuun saakka. Ei sillä, etteikö Erik olisi halunnut  - koska hän todellakin halusi Charlesia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Nuorempi vain ei kokenut olevansa vielä valmis ja Erik kyllä kunnioitti tämän vanhoillisia mieltymyksiä, vaikka häntä ei kyllä alkuun voinut yrityksen puutteesta syyttää. Joten he olivat hoitaneet hommat toistaiseksi vain käsipelillä vaatteet päällä kera kuumien suudelmien ja orgasmin voimasta vapiseva ja huohottava Charles oli edelleen seksikkäintä ja kuuminta, mitä Erik tiesi.

Tänään vanhempi mies oli kuitenkin päättänyt viedä heidän yhteiset hetket ihan uudelle tasolle, vaikka hän tiesikin jo etukäteen, ettei tulisi ihan loppuun asti pääsemään. Jotain uutta olisi silti kiva päästä kokeilemaan ja nuorempi nauttisi varmasti.

Erik oli hivenen hengästyneenä keskittynyt napittamaan Charlesin kauluspaidan nappeja  auki - nuorempi kuitenkin suuttuisi hänelle ja kertoisi sen olevan uusi, jos hän kiskaisisi kaikki napit kerralla auki, välittämättä siitä, jos osa niistä löytyisi myöhemmin lattialta ja huoneen nurkista. Oikeasti hän ei välittänyt lainkaan, mutta parempi pelata varman päälle.
Vanhempi mies antoi nuoremman auttaa häntä vaatteiden pois ottamisessa - ehkä toisen apu oli ihan tervetullutta, niinpä saatiin Charlesin bleiseri ja kauluspaita päältä pois ilman sen suurempia vahinkoja.
Erikin yleensä niin teräksinen katse hohkasi sillä hetkellä tummuuttaan, joka johtui täysin pidätellystä kiihkosta, jota tummakutrisen miehen paljas ylävartalo hänessä aiheutti. Suorastaan saalistajan elkein vanhempi mies tutkaili nuoremman vartaloa ollen täysin tyytyväinen näkemäänsä. Että toinen saattoikin olla niin seksikäs.

Tarkkaavainen katse seurasi Charlesin varovaisesti liikkuvaa kättä, kun toinen hermostuneena vei sen hänen kohoumalleen. Kosketus oli kevyt ja se sai Erikin sulkemaan hetkeksi silmänsä sekä hiljaisen henkäyksen karkaamaan raotettujen huulten välistä. Hän antoi nuoremman auttaa häntäkin pääsemään eroon paidasta, joka alkoi käymään vähän liiankin turhaksi.
Erik antoi Charlesille hetken aikaa tutkia katseellaan hänen paljasta ylävartaloaan, kunnes hän kumartui jälleen painamaan kuumat huulensa kiihkeään suudelmaan nuoremman huulille. Hän aikoisi niin nauttia jokaisesta hetkestä ja jos joku uskaltaisi tulla heitä häiritsemään, hän ei epäröisi päästää tätä raukkaa päiviltään kykynsä avulla.

Miehen vahvat kädet hakeutuivat nuoremman vartalolle, hän antoi käsiensä kosketella kuumuutta hohkavaa ihoa tunnustellen, kuin painaen muistiin miltä toisen vartalo tuntui paljaana hänen sormiensa alla.
Suudelman lomassa Erikin sormet löysivät tiensä Charlesin rintakehälle, hieman härnäävästi hän vei sormensa toiselle kovettuneelle nännille. Hampaat näykkäsivät kevyesti nuoremman alahuulta.

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty Su Heinä 07, 2013 8:49 am

Charles Xavier

Charles ei ollut mitenkään epävarma omasta itsestään tai vartalostaan, mutta kun tuon vanhemman miehen katse tuntui porautuvan hänen ylävartaloonsa, hän ei voinut sille mitään, että pieni puna syveni entisestään hänen kasvoillaan. Charles ei voinut sille mitään, että kuuli hiukan toisen ajatuksia päässään, koska Erik tahallaan tai tietämättään lähetti hänelle ajatuksiaan suhteellisen kuuluvalla tavalla.
”Erik”, hän huokaisi hiukan hämillään ja pienen tyytyväisyyden hehkun lomassa, kun kuuli toisen ajatukset siitä, että hän olisi seksikäs. Toki hänellä oli aikaisemmat kokemuksensa naisten kanssa, mutta.. Tuo vanhemman miehen hyväksyntä sai vain hänen varpaansa kipristelemään ja sydämen jättämään muutaman lyönnin väliin – joka ei varmasti ollut terveellistä.

Ja kun vuorostaan oli hänen vuoronsa ihastella toisen ylävartaloa, ei hän tehnyt sitä aivan niin selvästi kuin Erik. Hän pikemminkin katsoi hetken aikaa, vilkaisi sitten poispäin, kuitenkin pian palaten tuon kalpealle iholle. Hetken aikaa hän mietti, että kehtaisiko tuota ilmestystä edes koskea, mutta pian se ajatus lähti hänen mielestään. Ja minkä takia? Koska tuon metallintaivuttajan lämpimät huulet hakivat hänen omansa taas kiihkeään suudelmaan.

Siihen hän olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Se tunne kuinka nuo huulet suutelivat hänen omiaan, kuinka vahvat kädet tutkivat hänen ylävartaloaan ja kuinka.. Äkillinen hengenveto pääsi Charlesilta, kun tunsi tuon toisen sormet hänen jo kovettuneella nännillään. Charles päästi lopulta syvän tyytyväisyyden huokauksen tuntien hellän näykkäyksen alahuulellaan.
Kuin huomaamatta Charlesin omat kädet olivat myös tuossa välissä löytäneet tiensä tunnustelemaan toisen selkää, käyden jokaisen pienen yksityiskohdan lävitse sieltä. Tuo iho tuntui kuumalta vai johtuiko se vain Charlesista, jonka vatsanpohjakin tuntui kuumottavan?

”Haluan”, hän aloitti ja nielaisi sitten loput sanansa kun vei puolestaan huulensa toisen kaulalle, joka oli paljastunut sen paidan alta. Hän ei voinut olla näykkäämättä pienesti tuota kaulaa, imien sitten hieman, jotta varmasti pieni jälki jäisi tuohon. Hetken huumassa Charles ei vain tajunnut kyseistä asiaa, vaikka varmasti myöhemmin katselisi tuota kaulaa ja merkkiä häpeissään, että oli päästänyt itsensä irti senkään vertaa. Oli Charlesin onni, että Erik käytti suhteellisen usein pooloja joissa oli korkea kaulus.

Mutta se lause oli jäänyt loppuun. Mitä hän oikein halusi? Charles ei ollut varma itsekään.

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Ke Toukokuu 21, 2014 3:45 pm

Erik Lehnsherr

Suudelma oli kiihkeä, se oli kostea ja siinä oli paljon tunteita. Joku olisi voinut jopa ihmetellä, että mikä ihme miestä vaivasi - hän kun ei ollut se kaikista tunteellisin ihminen. Eikä hän yleensä ollutkaan, tuo ruskeakutrinen nuorukainen vain sai tämän puolen esiin, eikä hän suostunut sitä kenellekään muulle näyttämään.
Charles sai hänen ajatuksensa sekaisin, hän ei pystynyt olemaan oma itsensä, kun he viettivät kahdenkesken aikaa, kun hän pääsi koskettamaan tuon vartaloa ja suutelemaan hänen huuliaan.
Vaikka Erik toisaalta pelkäsi tuota hallitsemattomuutta, kun hän ei ollutkaan oman itsensä herra, niin jostain kumman syystä hän huomasi aina janoavansa lisää ja lisää, hän ei saanut nuoremmasta koskaan tarpeekseen.

Vanhemman miehen huulilla käväisi jokin tyytyväinen hymyntapainen, kun hän huomasi nuoremman henkäisevän kesken suudelman, kun hänen sormensa olivat löytäneet tiensä kovettuneille nänneille.
Kiihkeän tilanteen innoittamana Charleskin oli kietonut molemmat kätensä hänen paljaan ylävartalonsa ympärille, tunnustellen sormillaan ja kämmenillään hänen kuumana hohkavaa ihoaan ja se kaikki tuntui Erikistä niin uskomattoman hyvältä. Mitään sen kummempaa ei ollut vielä tapahtunut, mutta pienikin kosketus paljaalla iholla tuntui hyvältä ja sai hänet huokaisemaan tyytyväisenä.
Kukaan muu ei koskaan ennen ollut saanut vastaavaa reaktiota hänessä aikaiseksi, se kai oli se syy miksi hän janosi aina vain lisää.

Suudelma oli muuttunut kevyeksi huohotukseksi, kun molempien huulet olivat löytäneet uusia alueita vallattaviksi. Kuuma hengitys osui vasten nuoremman kaulaa ja solisluuta, kun mies painoi kosteita suudelmia toisen ihoa vasten.
Hän tunsi hampaat kaulallaan ja imaisun, josta jäi aivan varmasti todisteeksi pieni jälki. Se ei Erikiä haitannut, hän antaisi tuon jäljen näkyä - ja hän kostaisi sen nuoremmalle, jättäen myös oman jälkensä tuon ihoon, todisteeksi siitä, että Charles kuului hänelle.

Tummatukkainen mies oli huomannut kuinka nuoremman lause oli jäänyt kesken, kun tuo oli ilmeisesti hetken huumassa avannut lauseensa ja lopulta päätynyt nielaisemaan loput.
"Mitä sinä haluat, Charles?" mies kysyi hiljaisella, hyvin matalalla äänellä ja hän antoi puheensa lomassa kuuman hengityksensä osua vasten nuoremman kaulaa.
Kostea ja kuumuutta hohkava kieli nuolaisi kaulan herkkää ihoa, antaen kielensä liukua solisluun pienestä kuopasta alkaen aina aataminomenalle saakka. Hän halusi kuulla sen Charlesin suusta. Kyllä hän tiesi mitä toinen halusi, mutta hänen täytyi saada kuulla se.


// se on hirvee egoisti jopa tossa tilanteessa <3 pakko pönkittää omaa egoa :DDD //

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty Ma Toukokuu 26, 2014 11:06 am

Charles tiesi millainen Erik oli. Ja kun mielenlukija oli päästänyt suustaan sen pienen sanan, hän tiesi mitä tuo metallintaivuttaja haluaisi hänen lopulta tekevän – jatkavan juttua ääneen. Tuo egoisti mutantti, joka tahtoi aina saada haluamansa ja Charlesin täydellinen vastakohta, mutta silti joka sai jostain Charlesin sydämen jättämään muutaman lyönnin välin ja varpaat kipristelemään. Outoa, mutta sellaista se vain oli.

Charles nielaisi hieman, kun kuuli tuon matalan äänen puhuvan hänen kaulaansa vasten. Suuta kuivasi ja pieni huokaisu pääsi miehen huulilta, kun vanhemman miehen syntinen kieli löysi tietään kaulalta kohti hänen aataminomenaansa.
”Erik”, Charles mumisi ja mietti, että pitikö hänen muka oikeasti sanoa ääneen se mitä hän haluaisi toiselta. Erikin tuntien kuitenkin toinen ei tekisi mitään ennen kuin saisi haluamansa. ”Olet mahdoton”, Charles naurahti hiukan samalla kun pudisti päätään, selvittäen hiukan ajatuksiaan jotka olivat jossakin euforisessa tilassa juuri sillä hetkellä.

Charles veti syvää henkeä ja avasi sitten silmänsä, katsoen toisen silmiä. Tätä peliä voisi pelata kaksikin. Kyllä Charleskin osasi härnätä toista, niin kuin toinen teki hänelle.
”Haluan”, hän aloitti ja vei kasvojaan lähemmäksi toisen kasvoja, lähettäen sitten ajatuksensa avulla kuvan mielestään Erikille: kyseinen kuva oli muisto siitä mitä Charles oli tehnyt muutama päivä sitten itselleen ajatellen Erikiä. Kuinka silloin Charlesin sormet olivat hänen itsensä sisällä, toivoen kuitenkin että ne olisivat jotakin aivan muuta. Hän lähetti kaikki nuo tunteet ja silloiset ajatukset Erikille. Ja kun toinen oli noiden ajatusten kohde, Charles kiepautti heidät toisten päin.

Siinä he nyt taas olivat. Charles tällä kertaa Erikin päällä, mielenlukijan kädet molemmin puolin toisen kasvoja, vieden lopulta huulensa toisen huulille ja sanoen niitä vasten: ”Tiedätkö jo mitä haluan, Erik~?” Lopulta hän nousi pois Erikin päältä ja seisoi toisen edessä, kääntyi selkä tuosta päin osoittaen näin Erikille hänen täydellisen luottamuksensa. Hitaasti Charles avasi housujensa vyön – aivan kuin tarkoituksella kiusasi toista.
”Haluan sinun”, hän jatkoi ja laski molempia housujaan hitaasti alaspäin. ”Ottavan minut”, jatkettiin edelleen ja kun housut tipahtivat maahan, hän astui niistä pois ja vilkaisi taakseen sängyllä olevaan Erikiin.  Pieni virne, kenties myös hymy, kävi Charlesin kasvoilla ja hän katsoi Erikiä silmiin ja totesi vielä: ”ja tekemään minusta sinun.. pistä minut huutamaan nimeäsi.. Mitä luulet, Erik.. pystytkö laittamaan minut menettämään itseni kontrollin – edes hetkeksi?”

Charles ei voinut olla juuri sillä hetkellä leikkimättä toisen egolla ja haastamatta toista.

// IHHHIIIHHHIIHHH!!!!

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Maya lähetetty Ma Toukokuu 26, 2014 12:53 pm

Erik Lehnsherr

Tummatukkaisen miehen kuuma hengitys kutitteli nuoremman kaulaa, kun Erik jäi odottamaan tuon vastausta. Hänen täytyi saada vastaus, hän halusi välttämättä kuulla asian Charlesin huulilta.
Kun Charles vihdoinkin avasi silmänsä pienen hiljaisen hetken jälkeen, Erik näki jo tämän silmistä, ettei nuorempi aikonut langeta niin helposti – mutta kai se oli yksi syy lisää, miksi hän piti tätä niin erityisenä; Charles ei ollut helppo saatikka liian tylsä.

Siihen Erik ei kuitenkaan ollut osannut varautua, vaikka mies oli nähnyt ja kokenut paljon kaikenlaista, niin telepaatikko oli ihan omaa luokkaansa.  Charles näytti hänelle asioita, mielikuvia – muistoja siitä, mitä nuorempi oli tehnyt itselleen ajatellessaan häntä, ja sen kaiken näkeminen sai Erikin hengityksen kiivastumaan terävästi. Nähdä Charles hänen mielessään niin kiihottuneena, toivomassa sisäänsä jotain aivan muuta kuin omat sormensa, kun sormet eivät olleet tarpeeksi.
Sen kaiken näkeminen ja tunteminen sai vanhemman miehen housut kiristymään ja Erik oli kaikessa kiihotuksessaan täysin valmis luopumaan viimeisistä vaatekappaleistaan, jotka peittivät hänen vartaloaan.

Charles oli upottanut hänet ajatuksiinsa, eikä varreltaan vantterampi mies tajunnut laittaa lainkaan vastaan, kun nuorempi kiepautti hänet alleen siinä oleskeluhuoneen sohvalla. Erik havahtui takaisin siihen hetkeen, kun hän tunsi huulet omillaan ja kuuli huuliaan vasten sanotun lauseen.
Teräksisten silmien katse oli tummut monta astetta ja vanhemman silmät seurasivat tiiviisti toisen liikehdintää; kuinka tuo nousi ylös hänen päältään, jääden seisomaan siihen hänen vierelleen. Kuinka Charles käänsi hänelle selkänsä ja selvästi kiusoitteli häntä avaamalla hitaasti housujensa vyön.
Silmäänsä räpäyttämättä vanhempi mies seurasi kuinka housut laskeutuivat hitaasti alaspäin, paljastaen tuon täydellisen takapuolen siihen hänen silmiensä eteen – matala murahdus pääsi karkaamaan syvältä Erikin kurkusta.

Tummatukkainen mies oli ehkä jossain mielensä sopukoissa yllättynyt tästä uudesta puolesta, kun sitä äsken punastelevaa Charlesia ei enää näkynyt, mutta Erik otti tämän uuden käänteen ilomielin vastaan. Toisen sanat saivat hänen miehuutensa suorastaa särkemään, sillä se kaipasi jo huomiota osakseen ja poispääsyä ahtaiksi muuttuneista housuista. Ilme miehen kasvoilla sai hänet näyttämään saalistajalta, joka oli juuri löytänyt oikein mehukkaan saaliin, jota hän ei suostuisi jakamaan kenenkään kanssa – pitäisi vain itsellään ja nauttisi siitä yksinään.
Hän menettäisi kohta itse kontrollin itsestään. Kuinka Charles saikin hänet tuntemaan näin? Kuinka toinen saattoikin olla noin seksikäs?

Saalistaja suorastaan hyökkäsi nuoremman kimppuun, vetäisi alastoman vartalon syliinsä ja hän antoi vahvojen käsiensä hapuilla nuoremman vartaloa painaessaan huulensa tuon pehmeitä huulia vasten. Kämmenet löysivät nopeasti tiensä selän ja kylkien sileästä pinnasta nuoremman paljaalle takapuolelle, eikä Erik voinut hillitä itseään, vaan hänen täytyi puristaa toisen pakaroita, hän halusi tuntea Charlesin lähempänä itseään.
”Tulet niin saamaan kaiken haluamasi”, miehen kurkusta karkasi murahtelevia äännähdyksiä, kun hän kohotteli lantiotaan vasten Charlesin takapuolta.
”Saan sinut menettämään järkesi ja tulet anelemaan lisää”, Erikin äänessä oli lupaava paino, josta tiesi, että hän oli tosissaan. Ilme miehen kasvoilla oli sitä luokkaa, että se olisi varmasti saanut jonkun toisen punastumaan korviaan myöten – ilme lupasi kaiken maan ja taivaan väliltä, se lupasi jopa kuun taivaalta.

_________________
"holding hands with people in life
till they walk away saying no goodbyes"

Erik - Molly - Jamie - Milan - Luke - Amy - Illyria - Klaus - Hank
avatar
Maya

Viestien lukumäärä : 169
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot http://lonelyxxhearts.blogspot.fi/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty Ma Toukokuu 26, 2014 1:43 pm

Charles Xavier

Charles sai kuin saikin reaktiota tuossa vanhemmassa miehessä aikaan. Ei mennyt aikaankaan kun nuorempi mies vedettiin vahvoin käsin nopeasti tuohon lämpimään syliin, jossa Charles helposti pystyi tuntemaan toisen jo huomiota kaipaavan miehuuden kuuman hehkun paljasta ihoaan vasten. Mies vei kätensä noihin lyhyihin hiuksiin ja painoi yhtä kovaa kuin toinenkin turvonneita huuliaan toisen omia vasten.
Lopulta ajatustenlukija irrotti huulensa Erikin huulilta ja ynähtäen hiukan, kun äsken selässä hapuilleet kädet saavuttivat hänen takapuolensa – eivätkä ne vain koskettaneet hänen takamustaan.

”Erik”, Charles henkäisi ja kun tunsi toisen alkavan liikuttamaan lantiotaan ylöspäin, ei Charles voinut muuta kuin vastata samalla mitalla takaisin ja painaa takapuoltaan aina alaspäin tuntien toisen miehuuden jo melkeinpä polttavan niiden housujen läpi.

Silmät jotka äsken olivat painautuneet hetkeksi kiinni vain kuuntelemaan toisen puhetta ja tuntemaan toisen lantion liikkeet omaa takapuolta vasten avautuivat, ja Charles katsoi toisen kasvoja hyvin tarkkaan. Hän ei voinut olla värähtelemättä hiukan huomatessaan rakastajansa ilmeen. Charlesin huuli lipaisi hiukan omaa alahuulta.

”Todellako, Erik~?” Charles henkäisi ja vei toisen kätensä tuon vanhemman miehen housun sepalukselle, koskettaen toisen vetoketjua kiusoittelevaan sävyyn, samalla kun kuiskasi toisen korvaan:
”Jos todellakin lupaat tuon kaiken ja pystyn todellakin kertomaan, että olet tosissasi”, samalla puhuessaan tarttui toisella kädellään, joka ei juuri tällä hetkellä leikkinyt sillä vetoketjulla, Erikin käteen joka lepäsi hänen takapuolellaan, vieden sen kohtalokkaan lähelle paikkaa, jossa muutama päivä Charlesin omat sormet olivat leikkineet. ”Miksi vielä istut siinä ja juttelet? Minä todella kuvittelin, että sinä olit enemmän se toiminnanmies kun minä taas juttelija. Olinko minä väärässä, Erik~?”

Charlesin ääntä pystyi melkein kutsumaan lipeväksi – ja juuri sillä hetkellä Charles tiesi mitä itse halusi. Toisen. Ja pian. Ja vaikka aikaisemmin hän oli ollut hiukan ujohko, niin toinen oli aikaisemmin saanut Charlesin sisälle syttymään tulen – jota myös himoksi ja haluksi pystyttiin kutsumaan. Herkät hetket ja söpöt suudelmat voisi jättää toiseen kertaan – nyt hän vain halusi toisen.

”Joten, ota minut”, hän kuiskasi vielä toisen huulia vasten, virnistäen sitten hieman ja ei voinut olla lisäämättä, tietäen Erikin omistushalusta: ”Vai pitääkö minun etsiä joku muu, kenties?”

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Are we going down or will we fly? (K-18!) [VALMIS]

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 1 / 2 1, 2  Seuraava

Takaisin alkuun


 :: Arkisto :: Peliarkisto

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa