My hero is you [Valmis]

 :: Arkisto :: Peliarkisto

Siirry alas

My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty Ma Heinä 01, 2013 3:34 pm

//Destie tänne Havokin kanssa!<3<3<3<3<3<33<33 ;DDD//

Sunnuntai 10. huhtikuuta 1966

Lily Dion

Päivä oli muuttunut illaksi ja taisi olla lähellä puolta yötä jo. Nuorella aasialaisnaisella ei ollut kelloa mukanaan, joka kertoisi tarkan ajan, mutta tummalle taivaalle oli ehtinyt ilmestyä kirkkaat tähdet kuun seuraksi. Jalkoja oli alkanut särkemään, kun oli koko päivän kävellyt. Oli aikaisin aamulla lähtenyt matkustamaan edellisestä turvakodista, mutta ennen lähtöään oli vielä laittanut aamiaista muille ja varmistanut kaiken olevan kunnossa. Sen jälkeen oli heittänyt vaalean villatakin päälleen ja ottanut punaisen värisen repun, missä hän kantoi piirrustusvälineitä ja paperia, vähäisiä eväitään ja pientä pussukkaa, jossa säilytti rahojaan.
Lily yritti olla välittämättä kivusta, joka poltteli hänen jalkojaan, koska hänen oli löydettävä se paikka, josta hän oli kuullut huhuja viime aikoina. Kukaan ei osannut kertoa missä se tarkalleen oli, mutta nainen ei aikonut nyt luovuttaa. Nimittäin siellä hän ehkä saisi apua kykynsä hallitsemiseen. Tuo kaivoi repustaan vanhan kartan, joka oli vuosien saatossa kulunut ja siinä oli merkintöjä kaikista turvakodeista, joissa hän oli ollut hetken aikaa. Hetken aikaa hän oli majaillut niissä, mutta aina hän oli jatkanut matkaansa. Aluksi hänestä vain tuntui siltä, että hänen oli lähdettävä, vaikka se ei ollut helppoa aina. Hän nimittäin ehti kiintyä niihin kaikkiin ihmisiin, jotka tarjosivat suojaisaa paikkaa, missä voi nukkua rauhassa. Kumminkin hän ei kyennyt jäämään sinne. Ajan mittaan hän oli tottunut matkustamiseen ja jopa tykkäsi siitä. Lily on nähnyt erilaisia paikkoja ja tämä on ollut jonkinlaista seikkailua koko ajan. Ajatus sai pienen hymyn nousemaan huulille, kun hän ajatteli sitä mitä kaikkea hän on kokenut vuosien saatossa. Kumminkin pieni ikävä nousi tuolle, kun nainen kaipasi sitä jonkinlaista kotia, jota hänellä ei enää ollut. Ajatus siitä, että oli saanut paljon uusia ystäviä, lämmitti häntä mukavasti kumminkin.

Lily pysähtyi samalla kun antoi katseensa kiertää ympäristössä ja vilkaisi pari kertaa karttaansa etsiäkseen sitä kohtaa, missä sillä hetkellä seisoi. Uupumus kumminkin alkoi painaa aivan liikaa ja pieni haukotus karkasi häneltä. Lily tunsi olevan entistä enemmän eksysissä. Tilannetta ei auttanut ollenkaan se, ettei hänellä ollut pienintäkään vihjettä siitä, että missä se turvakoti voisi olla. Pettyneenä huokaisi samalla kun alkoi taitella karttaansa samalla vilkuillen ympärilleen. Katu oli tyhjä ja ilma alkoi kylmetä entisestään. Naisen oli pakko kiertää käsivarret ympärilleen kuin yrittäen hakea lämpöä siitä. Hänen oli etsittävä joku suojaisa paikka, missä voisi levätä edes hetken aikaa.
Niin Lily lähti astelemaan syrjimmille kaduille samalla etsien sitä suojaisaa paikkaa. Kesti aika kauan ennen kuin hän löysi sopivan paikan, jossa hän voisi lepuuttaa jalkojaan. Hymyillen tyytyväisenä nainen meni erään rakennuksen vieressä olevan katoksen alle ja asetti kellohameensa paremmin ja selällään nojasi rakennuksen kylmää seinää vasten. Huojentunut huokaus pääsi tuon huulilta samalla kun tuo riisui mustan väriset kengät pois jaloistaan ja venytteli nilkkojaan hetken aikaa. Lily oli yrittänyt parantaa itseään ensimmäisinä viikkoina, kun oli karannut kotoa, mutta ei ole onnistunut siihen.

Hetken aikaa Lily ehti lepuuttaa silmiään hetken aikaa ennen kuin alkoi kuulla jonkinlaista mongerrusta jostain. Hivenen pelokkaan näköisenä tuo veti jalkansa lähelle itseään ja kurkisteli pienen katoksen alta ympäristöä. Ei kauaa kestänyt, kun ylimääräinen mongerrus muuttui jonkinlaiseksi nauruksi. Naisen katse kohdistui kolmeen mieheen, jotka näyttivät olevan aikamoisessa hiprakassa, ellei sitten ihan kunnolla kännissä. Lily ei sillein pelännyt heitä, mutta ei kyllä pystynyt olemaan rentona ollenkaan. Etenkään kun hän huomasi yhden miehen katseen kohdistuvan häneen ja ei kauaa kestänyt, kun muidenkin huomio oli siirtynyt häneen. Arkana tummahiuksinen nainen puri alahuultaan ja yritti piiloutua katoksen alle varjojen sekaan, mutta se taisi olla liian myöhäistä jo.
"Katsos mitä mä löysin täältä", yksi mies sanoi röhisevällä äänellä ja vielä kovaan ääneen. Se tuntui kaikuvan syrjäisellä kadulla. Lily pystyi kuulemaan kolmikon horjuvat askeleet, jotka pelottavasti lähestyivät häntä kohti, joten hänen oli turha kuvitella sitä että miehet olisivat jättäneet hänet rauhaan. Ei hänellä ollut mitään vastaan heitä, mutta hän ei oikein viihtynyt tuollaisten tuntemattomien miesten seurasta, jotka olivat vielä aikamoisessa humalassa kaiken lisäksi. Se oli hänestä pelottavaa, koska hän oli ensimmäisinä vuosinaan karattuaan kotoaan, törmännyt pariin erittäin pelottavaan humalaiseen ihmiseen. Ne eivät olleet mitään mukavia muistoja, mutta naisesta tuntui pahalta olla niin ennakkoluuloinen samantien, kun ei edes tuntenut noita. Se tuli aivan pakosti kumminkin. Nyt vasta tummahiuksinen huomasi pidättäneensä hengitystään ja puhalsi hiljaa yrittäen saada itsensä rauhoitettua. Ehkä hän selviäisi tästä puhumalla hetken aikaa ja miehet jatkaisivat matkaansa.
”Ei sun tarvitse ujostella, ei me purra”, kuului ääni, joka kuulosti olevan jo lähellä. Pelokkaan näköisenä Lily nousi hitaasti katoksen alta ja ei kauaa kestänyt, kun vihellyksiä alkoi kuulua miesten suunnasta.
”Siinähän vasta on suloinen kisumirri”, yli 40-vuotias mies sanoi ja tuon leukaa koristi tumma parran poikanen ja jokaisella miehellä oli kovia kokeneet vaatteet. Se alkoholin haju osasi olla aika tyrmäävä, että Lily yritti olla välittämättä siitä, ihan vain sen takia kun ei halunnut olla epäkohtelias. Porukan lyhyin mies, jonka kulmikkaissa kasvoissa näkyi olevan muutama arpi, ojensi kättään naista kohti kuin yrittäen rapsuttaa häntä, mutta Lily perääntyi mahdollisimman kauas miehistä. Toiset toruivat arpi kasvoista miestä pelottelemasta kisumirriä, joksi nuo näyttivät nimenneen Lilyn, joka puolestaan alkoi olla todella peloissaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista pakoreittiä ja hänellä oli jotenkin paha aavistus tästä.


Viimeinen muokkaaja, Rixu pvm To Heinä 04, 2013 10:09 am, muokattu 1 kertaa
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty Ke Heinä 03, 2013 8:40 am

// Damn you are fast!!!!!! //

Alex Summers - Havok


Havok ei ollut paras valinta näihin tehtäviin. Yleensä Charles tai Sean olivat niitä, jotka pelastivat mutantteja pimeistä nurkista ja väkivaltaisista kodeista. Hitto, jopa Hank antoi tietynlaisen nallekarhun kuvan, joihin pikkulapset ihastuivat heti ensisilmäyksellä! He olivat niitä, jotka kykenivät jonkinlaiseen emotionaaliseen lohdutukseen sekä luomaan paljon parempia sekä pysyviä siteitä kuin hän. Hänellä oli paha tapa töksäyttää jotain sopimatonta – kuten jotakin toisten mutanttikykyihin tai ulkonäköön liittyvää. Ei sillä, että hän niillä tarkoittaisi mitään pahaa. Mutta häneltä ikävä kyllä puuttui se pikku ääni, joka kertoi mitä ei kannattaisi aina möläytellä. Hänen suunsa oli nopeampi kuin hänen aivonsa, sitä ei käynyt kieltäminen.

Joten, siellä hän oli: kiertämässä New York-kaupungin katuja, yrittäen jotenkin löytää muurahaista ihmisten joukosta. Mitä Charles olikaan sanonut? Että mutantti jota hän etsi oli tyttö, sekä vaihtoi aika useasti paikkaa. Nyt viime kerralla kun Charles oli ollut Cerebrossa, niin tämä oli paikallistanut tytön kulkevan New Yorkissa, enimmäkseen hiukan syrjäisimmillä kujilla. Ja mitä New Yorkissa olikaan eniten? Juuri niitä täydellisen epäilyttäviä ja syrjäisiä kujia, jotka kiemurtelivat siellä sun täällä. Joten, hän etsi pientä ihmistä kauhean massan seasta. Ja hänen tuurillaan, se kyseinen mutantti oli oikeasti erittäin pikkuinen, henkilö johon kauhean helposti ei kiinnittänyt huomiota. Havok myös pohti sitä, että näin yöllä etsiminen oli myös hankalaa sen takia, koska kujilla oli yllättävän paljon porukkaa. Ties mitä outoja hiippareita ihme kujillakin pyöri.

Sillä välin toisaalla, mutta kuitenkin yllättävän lähellä Havokin paikkaa, miehet olivat päättäneet taas lähestyneet tuota nuorta tyttöä. Tuo joka oli aikaisemmin yrittänyt kädellään koskettaa tyttöä, otti päättävämmän askeleen kohti tyttöä, naureskellen hiukan humalaisesti.
”Ei noin suloinen kisumirri saisi yksinään tällaisessa paikassa olla”, kertoi tuo mies tytölle, vieden sen pitemmittä puheitta kasvonsa mahdollisimman lähelle toisen kasvoja. Tämän katkeralta sekä silmiä kosteuttavan pahanhajuinen hengitys puhalsi tytön kasvoille ilmaa, tuon kavereiden naureskellessa lähettyvillä.
”Tule meidän seuraksi, et varmasti tulisi pettymään”, mies vilkaisi toista takanaan olevaa miestä ja nyökkäsi, ja tuo kaikista pisin mies tarttui myös tyttöä kädestä ennen kuin tämä kerkeisi tehdä mitään. Tyttö kiljaisi.

Äänekäs pärähdys sai Alexin poistumaan omista ajatuksistaan, kun hän kaivoi repustaan puhelimen, joka oli pärähtänyt soimaan. Hän painoi vastaus-nappia ja vei puhelimen korvalleen:
”Niin mitä halusittekaan tuliaiseksi, koska mutanttia täältä ei ainakaan tule löytymään”, heitti huolimattomana ensimmäisenä puhelimeen ja meinasi jatkaa, kunnes hänet keskeytti Charlesin varma ja vakavan kuuloinen ääni.
”Havok, tunsin hänen mielensä taas äsken. Hän on pulassa, en kerinnyt pitämään yhteyttä kauan, mutta pystyin suunnilleen paikantamaan hänet”, Charles selitti ja Havok kuunteli tämän sanoja tarkkaan. Charles oli yksi niitä harvoja henkilöitä, jotka saivat hänet oikeasti kuuntelemaan ja ymmärtämään tilanteiden vakavuuden.
”Niin mikä katu?”, Havok kysäisi ja Charles toisi kadun nimen. ”Taisin juuri… Palaan asiaan!” Sen suurimmatta puhetta, sammutti puhelimensa ja heitti sen reppuunsa. Tämän tehtyään käänsi itsensä takaisin samaan suuntaan mistä oli juuri aiemmin tullut. Eikö hän ollut juuri nähnyt kyltin, jossa oli saman kadun nimi? Alex ajatteli ja juoksi niin lujaa kuin pääsi. Vaikka hänellä oli nahkatakki ja jonka alla oli ruudullinen kauluspaita, hänelle ei tullut kuuma viileän yön ansiosta.

Kyseisen kyltin löytäessään, pysähtyi ja katsellen ympärilleen. Miksi jotkut New yorkin kadut ja kujat olivat kuitenkin niin suuria, että pelkkä osoitteen oleminen ei riittänyt? Havok alkoi kääntyä oikealle, kunnes toisesta suunnasta kantautuva kiljuminen kiinnitti hänen huomionsa. Kiroillen Havok vaihtoi suuntaansa, saavuttaen pian päämääräänsä. Näky ei ollut se ihanteellisin mitä olisi voinut olla, mutta vankilakokemuksensa takia tunnisti kyllä kyseisen tilanteen. Ja koska hän oli aina ollut toiminnan henkilö, hän sen mitään suurempia sanomatta tarttui kaikista lähintä olevaa miestä paidan kauluksesta, vetäen tämän kumoon. Tuo toisen tömähdys maahan herätti noiden kahden muun huomion, jotka olivat selvästi vetämässä tyttöä jonnekin. Havok ei ollut vielä sitä ennen kauheasti kiinnittänyt huomiota tyttöön, mutta nyt näki tuon kauhusta suuret silmät, joihin heikko katuvalaisin valaisi valoaan.
”Ilmeisesti haisette niin pahalle, että tyttö haluaisi olla tällä kertaa jonkun muun seurassa, joten, päästäkää hänet irti”, Havok totesi, yrittäen totella Charlesia siinä, että hän ei olisi aina ensimmäisenä hutkimassa jokaista vastaantulevaa henkilöä.
”Mutta kisumirri haluaa tulla meidän kanssa, eikö?” Tuo lyhyin mies totesi ja yritti viedä likaisen kätensä tytön kasvojen lähelle. Ennen kuin tämä pystyi koskemaan tuota tyttöä, Havokin kärsivällisyys oli loppunut. Itse asiassa se oli loppunut jo ennen hänen edellisen lauseen loppua.

Alex tarttui tuosta lyhyen miehen kädestä ja puristi niin kovaa kuin jaksoi, johon tuo mies älähti ja päästi toisella kädellä irti tytöstä, yrittäen huitaista Alexia kohti. Alex kuitenkin väisti, huitaisten nyrkillään toista kasvoihin. Ei ollut ehkä kauhean kohteliasta tapella nuoren tytön läsnäollessa, mutta tilanne vaati mitä vaati. Ja mielummin nyrkit kuin punaiset plasmasäteet, eikö?

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty Ke Heinä 03, 2013 10:42 am

Lily Dion

Hyvin vahvasti tuoksahtavat miehet eivät selvästikään suostuneet jättämään häntä rauhaan ja tummahiuksinen nainen vetäytyi mahdollisimman kauaksi miehistä, mutta kapea katos alkoi tulla vastaan. Puristi huuliaan yhteen pidättäen hengitystään, kun mies joka vei kasvojaan hänen kasvojensa lähelle ja käänsi päänsä puristaen silmiään kiinni. Harvinaisen kuvottava haju leijui toisesta, ettei Lily tiennyt milloin viimeksi oli kohdannut ihmisen, joka haisi näinkin pahalle. Kahden muun miehen naureskelut kuului taustalla ja Lily toivoi tämän olevan vain painajaista. Nimittäin hän ei tiennyt miten pitäisi toimia tällaisessa tilanteessa.
”Ki-kiitos, mutta ei kiitos”, nainen sai sanottua hiljaa, mutta kukaan ei tainnut kuulla häntä. Pian tunsikin jo karhean käden tarttuvan hänen kädestään ja hätääntyneenä Lily kiljaisi samalla kun yritti riuhtoa kättään pois toisen otteesta. Miehen ote oli kumminkin sen verran tiukka, että se jopa sattui. Ilkikurisesti miehet nauroivat hänen heikolle yritykselle ja voimakkaan vetäisyn ansiosta nainen melkein kaatui, mutta miehen avulla pysyi pystyssä.
”Turhaan olet peloissasi, pikkuinen. Meidän seurassa olet turvassa”, pisin sanoi ja jonkun oudon syyn takia kolmikko nauraa höröttivät keskenään kuin olisivat todella hauskoja veikkoja. Lily puolestaan oli kauhuissaan ja juuri sillä hetkellä toivoi olevansa vahvempi, että pystyisi irrottautumaan toisen otteesta ja juoksemaan paikalta niin lujaa kuin pystyisi. Uupumuskin oli kadonnut kuin tuhka tuuleen ja adrenaliini virtasi hänessä. Muutenkaan hän ei huomannut kuinka karhea maanpinta raapi hänen jalkapohjiaan, kun hän yritti pyristellä vastaan. Miehet olivat selvästi viemässä häntä jonnekin, mutta Lily yritti vastustella, mutta porukan pisin oli selvästi häntä vahvempi, ettei se auttanut yhtään. Hän ei todellakaan halunnut lähteä miesten mukaan, mutta nuo näyttivät siltä etteivät suostuneet kuuntelemaan häntä. Yritti kumminkin pyytää heitä lopettamaan, mutta vastaukseksi hän sai vain naurunpyrähdyksiä ja huvittuneita katseita. Mikä tässä oli niin huvittavaa? Sitä hän ei voinut ymmärtää.
”Päästäkää irti!”, Lily korotti ääntään ja käskytti miehiä jo samalla kun jatkoi rimpuiluaan.

Pian kuului jonkun puhetta ja Lily nosti katseensa siihen suuntaan huomaten jonkun seisovan siellä. Nainen ehti huojentua pienesti, mutta pieni hätäännys valtasi hänet, kun yksi miehistä alkoi sepittämään jotain, että hän haluaisi olla heidän seurassaan ja huomasi kuinka toisen likainen käsi lähestyi hänen kasvojaan. Yritti pudistaa päätään pienesti ja käänsi kasvojaan pois päin miehestä. Kumminkin käsi ei koskaan koskenut häntä ja miehen älähdys säikäytti Lilyn oikein kunnolla ja hätääntyneenä katsoi kuinka äskettäin paikalle ilmestynyt nuori mies puristi toisen kättä ja pian mies joutui päästämään hänet irti, jonka seurauksena Lily lysähti maahan ja vilkaisi kaksikkoa. Toinen näytti saaneen nyrkin kasvoihinsa ja nainen itse nousi haparoiden pystyyn samalla kun asteli taaksepäin pelokkaana.

Kaksi muuta miestä eivät näyttäneet iloisilta äsköisestä ja huudahtivat pari kirosanaa samalla kun aikoivat hakata nuorukaisen, joka oli pilannut heidän ilonsa.
”Varo!”, Lily varoitti tuntematonta miestä huolestuneena ja nosti kätensä rintakehänsä eteen pelokkaana. Hän ei ole ikinä pitänyt väkivallasta, mutta tätä tilannetta ei näköjään pysty hoitamaan ilman sitä.
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty Ke Heinä 03, 2013 2:37 pm

Alex Summers - Havok

Joskus.. Siis nyt pitää huomata painosana joskus, Havok ymmärsi Erikiä. Hän ymmärsi sen, että kuinka jotkut ihmiset saattoivat olla likaisia ja inhottavia olentoja. Mutta niin myös mutantit saattoivat olla. Ja vaikka Havok näki välillä asiat mustavalkoisina, niin Erik näki kyllä pelkästään mustaa. Mutta nyt ajatukset ja puheet pois Erikistä, koska Havok ei voinut sietää kyseistä henkilöä edes omissa ajatuksissaan. Ja kyseiselle henkilölle oli liian suuri palkkio edes päästä hetkeksi hänen päänsä sisään. Joten, missäs sitä nyt oltiin? Ai niin, hän oli vetämässä jotain turpaan juuri kyseisellä hetkellä.

Palattuaan hetkeksi maanpinnalle Havok kuuli kuinka tuo tyttö huusi varoituksen sanan. Kyseinen asia hämäsi häntä hiukan, jonka takia hänen keskittymisensä herpaantui. Hän vilkaisi Lilyä, jonka aikana nuo kaksi muuta miestä päättivät hyökätä. Havok kirosi hieman, tehden samalla väistöliikkeen. Hän ei kuitenkaan voinut olla saamatta pientä iskua olkapäähänsä. Havok säpsähti hieman, purren hiukan huultaan. Mitään sen suurempia tunteita kivusta hän ei näyttänyt, koska adrenaliini virtasi hänen kehossaan. Plus, eihän tämä niihin vankilan tappeluihin verrattuna ollut mitään. Vaikka se olikin kolme yhtä vastaan.

Hetken aikaa siinä täytyi tapella, jonka tuloksena oli sitten kolme pakenevaa humalaista miestä verisine huulineen ja kipeine mustelmineen. Ja mitä Havokille oli käynyt? No nyrkit olivat hiukan hellänä, olkapäässä pieni mustelma, sekä hänen huonoksi onneksi hän oli saanut jonkun miehen kyynärpään silmäkulmaansa. Minkä takia silmä oli alkanut hieman turvota ja punoittaa.

Havok katseli hetken aikaa noiden juoksevien juoppojen perään ja käänsi sitten huomionsa tuohon tyttöön.
”Ja mitä sinäkin kuvittelit kun täällä kadulla oleskelet? Kai tiedät, että täällä tähän aikaan viihtyvät vain tietynlaiset naiset”, Havok töksäytti ensimmäisen ajatuksen joka päähän tuli ja kallisti sitten päätään, katsoen toista tarkkaan.
”Jos taas kuulut heihin, niin pakko kysyä, että onko viattomuus uusi fetissi?”

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty Ke Heinä 03, 2013 3:19 pm

Lily Dion

Hänen varoituksensa ei näyttänyt auttavan ollenkaan toista, jonka huomio herppaantui häneen hetkeksi ja Lily irvisti pienesti, kun näki kuinka kaksi muuta huomasivat tilaisuuden tulleen ja totta kai hyökkäsivät nuoremman näköisen miehen kimppuun. Oli vain halunnut auttaa, mutta näytti pahentavan asiaa ennestään, joten ehkä oli parasta vain pysyä hiljaa. Välillä nainen peitti silmänsä käsillään, kun joku oli saamaisillaan aikamoisen tällin ja muutenkin tappelun seuraaminen ei ollut hänen mielestään kovin miellyttävää. Kumminkin hän ei voinut olla varmistettava sitä, ettei mies, joka oli ilmestynyt paikalle ja päättänyt auttaa häntä. Muutenkin hänestä tuntui pahalta, että oli häirinnyt toista, vaikka olikin yrittänyt auttaa tuota.

Vihdoinkin tappelu näytti loppuneen ja nainen katsoi kuinka kolme miestä luikkivat pakoon. Hänen kävi heitä vähän sääliksi, koska he olivat saaneet aika lailla iskuja. Muutenkin hänen oli vaikea katsoa vierestä, jos joku oli loukkaantunut. Hän ehti huokaista pienestä helpotuksesta, mutta säpsähti pienesti, kun kuuli nuoren miehen puhuvan ja katsoi tätä silmät pyöreinä, kun ei oikein ymmärtänyt mitä toinen tarkoitti. Lily ehti avata suunsa puhuakseen, mutta toinen ehti ensin ja alkoi selittämään jotain ja nainen ei voinut kuin kurtistaa kulmiaan pienesti samalla kun katsoi kysyen miestä. Kumminkin ilme muuttui huolestuneeksi, kun hän huomasi kuinka tuon silmä oli alkanut turvota ja punoittaa. Suu pienesti raollaan, Lily astui lähemmäs miestä ja sanoi:
”Olen pahoillani, minun takia jouduit pahaan tilanteeseen, mutta voin parantaa sinut”. Hän ei jäänyt odottamaan toisen vastausta, nostaen kätensä toisen lähelle ja sulki silmänsä keskittyäkseen kykynsä käyttöön. Hän oli jo valmiiksi uupunut, mutta kyllä hän pystyisi parantamaan vaaleahiuksisen miehen. Ennen kuin hän aloitti parantamisen, nainen veti syvään henkeä valmistautuen siihen, mitä kohta tapahtuisi.
Pikku hiljaa hän alkoi tuntea itsensä heikommaksi ja ei kauaa kestänyt, kun pieni jomotus alkoi tuntua toisessa silmässään ja kuinka olkapäässä tuntui pientä kipua myös. Pikku hiljaa tummahiuksinen nainen alkoi tuntea värisevänsä ja kurtisti kulmiaan yrittäen keskittyä vielä hetken aikaa, mutta voimat alkoivat olla vähissä. Vielä vähän aikaa..

Pian Lily tunsi kuinka häntä huimasi vähän ja sen seuraksena joutui ottamaan pari askelta taaksepäin samalla kun tunsi kuinka hänen jalkansa oli pettää alta, mutta yritti pysyä pystyssä. Hänen kasvonsa olivat hivenen verran kalvenneet ja hän piti kämmentä otsaansa vasten. Kipu ei häntä vaivannut niinkään paljon, mutta se voimattomuus ei ollut mukavan tuntuista.
"Vastatakseni kysymykseesi", Lily aloitti, mutta hetken aikaa kesti ennen kuin sai jatkettua:
"Yritin etsiä yhtä paikkaa". Hän nojasi kylmää rakennuksen seinää ja hitaasti laskeutui kyykkyyn ja tunsi kuinka uupumus kasvoi koko ajan hänessä. Kipu vielä poltteli hänessä, mutta pikku hiljaa se alkoi hellittää.
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty To Heinä 04, 2013 12:20 am

Alex Summers - Havok

Ilmeisesti toinen oli jostain muualta kotoisin tai sitten erittäin viaton, kun ei sen enempää kuin kurtistanut kulmiaan Havokin möläytykselle. Useammat olisivat jo kääntyneet sinne mistä tulivatkin, tai olisivat edes läimäisseet pienen punaisen jäljen tämän poskelle. He eivät olisi ainakaan missään tapauksessa, olisivat sanoneet ja tehneet sitä, mitä tuo tyttö näytti tekevän seuraavaksi. Havok ei edes ehtinyt reagoida kun tuo tyttö puhui jotain parantamisesta ja siihen, kuinka toinen oli selvästi liian lähellä häntä. Havok ei kauheasti pitänyt siitä, jos joku astui hänen henkilökohtaiseen tilaansa. Silloin oli juuri eniten sattunut niitä pieniä onnettomuuksia hänen kykyynsä liittyen.

Havok ei kuitenkaan ehtinyt ottaa askelia taaksepäin tai työntää toista hellästi taaksepäin, kun tunsi kuinka pieni polttava tunne silmäkulmassa alkoi hälvetä ja jomotus olkapäästä kadota. Havok kohotti kulmiaan ja katsoi kuinka tuo tummatukkainen tyttö alkoi selvästi heiketä hänen silmiensä edessä. Pian tuo tyttö ottikin askelia taaksepäin ja vaipui seinää vasten alaspäin. Toinen puhui jotain paikasta aikaisemmin? Havok vei kätensä silmäkulmalleen ja tunsi sen olevan aivan kuin ennenkin. Mies katsoi tuota tyttöä maassa ja pudisti sitten hiukan päätään kuin vapautuakseen jostain ihmeellisestä transsista.  Sen tehtyään kyykistyi toisen eteen, vieden kätensä toisen otsaa vasten. Kuin kokeillakseen, että oliko tämä kunnossa.

”Minä tiedän yhden paikan”, totesi toiselle sitten pohdiskellen samalla, että oliko tämä se mutantti joka hänen piti etsiä. Ainakin monet faktat osoittivat kyseiseen asiaan.
”Siellä on erilaisia ihmisiä, niin kuin sinä”, hän aloitti ja irrotti sitten kätensä toisen otsalta. ”Ja niin kuin minä”, hän lopetti hiukan vaisusti. Puhuminen ja suostutteleminen eivät olleet oikein hänen alaansa. Ei hän tiennyt mitä olisi oikein pitänyt kyseisessä tilanteessa sanoa.
”Voin viedä sinut sinne”, mutisi sitten, vilkaisten sivullensa hiukan vaivautuneena. Miksei hänen rekrytoimansa mutantti voinut olla jonkinlainen iso macho mies, jota hän pystyisi äijämäisesti lyömään olkapäälle? Ei, hänen löytämänsä mutantti piti olla suhteellisen arka tyttö, jonka kanssa hänen piti olla suhteellisen hienotunteinen ja varovainen. Ja se ei tosiaankaan ollut hänen alaansa.

”Jos vain luotat minuun”, huokaisten lopetti sitten puhumisensa, nousten ylös toisen edestä ja ojentaen toiselle kätensä. Toinen oli uupunut ja Havok ei ollut ehkä paras puhumisessa, mutta kyllä hän voisi toisen vaikka kantaa täältä pois. Toisen piti tehdä vain aloite ensin.

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty To Heinä 04, 2013 1:30 am

Lily Dion

Tunsi kuinka mies painoi kätensä hänen otsaansa vasten ja ei ollenkaan vastustellut. Lily keskittyi keräämään kaikki jäljellä olevat voimansa, jotta jaksaisi vielä vähän aikaa. Hänen oli löydettävä se paikka. Aukaisi silmänsä hitaasti ja katsoi vaaleahiuksista miestä, joka totesi hänelle, että tietää yhden paikan. Pian toinen jatkoi puhumista ja pieni uupunut hymy nousi hänen huulille, kun kuuli toisen vaisun sanomisen. Hymy oli vain helpottunut siitä, että toinen oli samanlainen kuin hän. Ei sitä tiennyt jos vaikka se olisi juuri se paikka mitä hän etsi. Jos ei ollut, niin hän voisi sitten jatkaa etsintöjä myöhemmin. Kyllä hän löytäisi sen paikan vielä ja voi olla, että toinen veisi hänet turvakotiin, missä joku tietäisi siitä paikasta, mitä hän etsi.

Mies tarjoutui viemään hänet sinne ja näytti vilkaisevan sivullensa vaivautuneena, mutta Lily ei saanut sanottua mitään siihen. Uupumus painoi todella paljon hänen hartioitaan ja silmäluomet tuntuivat painavan todella painavilta jo. Hän sai tehdä paljon töitä, ettei vain nukahtaisi siihen. Nyökkäsi päätään pienesti, melkein huomaamattomasti, mutta ei tiennyt huomasiko toinen sitä.

Hymynkare pysyi tuon huulilla, kun toinen puhui luottamisesta. Pian mies nousi ylös ja ojensi kättään hänelle. Lily luotti jo toiseen, joten hänellä ei ollut sen kanssa ongelmia. Siron kätensä ojensi toisen kättä kohti ja tarttui siihen samalla kun siirsi jalkansa niin, että saisi noustua ylös. Hitaasti nousi seisomaan tuntien kuinka hänen kehonsa painoi normaalia enemmän. Ainakin siltä hänestä tuntui. Kumminkin nainen muisti hänen tavaransa, jotka olivat jääneet vähän matkan päähän heistä ja siirsi katseensa sinne. Ilman vaaleahiuksisen miehen tukea hän olisi varmasti lysähtänyt samantien maahan, joten hän ei kykenisi ilman tukea kävelemään.
"Tavarani", hän sai sanottua hiljaa ja viimeisillä voimillaan yritti saada pidettyä itsensä pystyssä ja otti varovaisen askeleen kohti tavaroitaan. Kivun polte oli alkanut pikku hiljaa kadota. Jos nainen ei olisi ollut niin uupunut, niin hän tuntisi kamalaa syyllisyyttä siitä, että oli vaivaksi toiselle niin paljon. Mutta sillä hetkellä hän ei kyennyt potemaan sitä. Myöhemmin ehkä kyllä, mutta nyt ei.
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty To Heinä 04, 2013 5:50 am

Alex Summers - Havok

Toinen tuntui käyvän kuin hidastetusta elokuvasta. Sen verran hitaasti toinen tuntui liikkuvan, kun oli lopulta tarttunut häntä kädestä ja Havok oli saanut helposti toisen nostettua käsivoimillaan toisen seisomaan. Irti hän ei uskaltanut päästää, koska hänellä oli hiukan sellainen fiilis, että toinen luhistuisi saman tien tuohon kadulle väsymyksestä tai heikotuksesta. Havok ei ollut ihan varma, että oliko toinen täysin kunnossa. Pyörryttikö toista vai oliko toinen vai ihan pelkästään väsynyt?

Ai oliko toisella tavaroitakin? Havok ajatteli ja käänsi katseensa sinne suuntaan, mihin toinen oli lähdössä. Ja se lähtö ei muutenkaan tuntunut onnistuvan, joten Havok vapaalla kädellään haroi hiukan hiuksiaan hermostuneena. Mitä tällaisessa tilanteessa nyt oikein pitäisi tehdä? Toinen vain luhistuisi kuin märkä makaroni jos hän päästäisi irti hetkeksikään tuosta ja tällä etanan vauhdilla he olisivat päämäärässään hyvän tuurin käydessä ehkä noin vuoden päästä.

Havok haroi hiukan vielä hiuksiaan ja teki sitten ainoan ratkaisun, joka tuntui sillä hetkellä järkevältä. Hän kumartui, vei kätensä toisen polvien alle ja toisen selkään ja nosti toisen kuin morsiamet nostetaan, syliinsä. Toinen oli ainakin kevyt, joten matkan teko autolle sujuisi ainakin suhteellisen helposti.
”Herranen aika, onko sinulla joku syömishäiriö kun et paina paljoa mitään?” Mutisi oikeastaan itselleen ja käveli sitten toinen sylissään niihin maassa olevien tavaroiden luokse ja polvistui toinen sylissään siihen, hivuttaen nuo tavarat sitten varovasti toista tiputtamatta mukaansa. Vasta sitten hän tajusi kiinnittää enemmän huomiota tuohon sylissä olevaan pienikokoiseen tyttöön.
"Kai tämä on okei?"


_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty To Heinä 04, 2013 6:44 am

Lily Dion

Oli sen verran keskittynyt tavaroihinsa, ettei huomannut kuinka toinen haroi hiuksiaan ja näytti vähän eksyneeltä. Nimittäin hän ei suostunut jättämään tavaroitaan jälkeen, koska hän oli kerran jättänyt kaiken taakseen. Kaikki ne ihanat muistot olivat jääneet sinne mistä oli monia vuosia sitten juossut pois. Siellä oli muutenkin hänen karttansa, johon oli kaikki turvakodit merkittynä. Nimittäin hänen oli suunnitelmissa käydä niissä vielä joskus. Nainen oli ehtinyt kiintyä heihin jo ja repussa oli myös muutamia piirrustuksia tai jotain muuta, mitä hän oli saanut aikojen saatossa joiltakin turvakotien asukeilta ja sellaista. Ei suostunut luopumaan niistä helpolla.

Hiljainen älähdys karkasi naiselta, kun yhtäkkiä tunsi toisen nostavan hänet syliinsä ilman minkäänlaista varoitusta. Oli vetänyt kätensä rintakehäänsä vasten samalla kun pöllähtäneen näköisenä katsoi miestä, joka oli nostanut hänet syliinsä. Silmät laajentuneina katsoi toista hiljaisena ja pysyi paikoillaan. Hetkellinen piristyminen johtui äsköisestä säikähdyksestä, mutta pian se uupumus teki paluuta pikku hiljaa.
Kohta hän tunsi kuinka toinen polvistui, jonka seurauksena Lily vaistomaisesti kietoi kätensä toisen niskalle varmistaen ettei putoaisi. Kumminkaan ei pitänyt liian lujaa kiinni. Katseellaan seurasi kuinka toinen otti hänen tavaransa hiljaisena. Siirsi katseensa mieheen, joka esitti kysymyksen, johon vastasi pienellä pään nyökkäyksellä vain ja nyt vasta tajusi kuinka oli kietonut kätensä toisen niskan ympärille ja veti nopeasti kätensä itseään vasten. Hymyili pahoillaan pienesti ja siirsi katseensa muualle toisesta hivenen nolostuneena äsköisestä. Pian tummahiuksiselta karkasikin haukotus muistuttaen tätä uupumuksesta, mutta ei suostunut nukahtamaan siihen. Kyllä hän jaksaisi olla hereillä vielä.
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Destie lähetetty To Heinä 04, 2013 8:05 am

Alex Summers - Havok

Havok ei muistanut milloin olisi ollut jotakuta niin lähellä kuin juuri sillä hetkellä oli toista. Yleensä hän pysyi muista mahdollisimman kaukana kykynsä takia. Hänen kykynsä ei ollut mikään lähietäisyys ystävällinen, vaan yleensä hänen lähellä olevista ihmisistä tuli pieni kasa tuhkaa lattialle. Mutta, ehkä juuri nyt hän ei alkaisi sädehtiä kosmisia säteitä ja räjähdyksiä ympäri kujia.

Ei Alex kiinnittänyt kauheasti niihin käsiin omalla kaulan ympärillään huomiota, vaan piti oikeastaan niitä itseensä selvyytenä. Eikö yleensä aina pistetty kädet kaulan ympärille, kun joku nosti jonkun tällä tavalla? Silloinhan tasapaino olisi parempi ja ote varmempi. Joten Havok ei ymmärtänyt ollenkaan miksi toinen näyttä jotenkin nolostuvan tuosta kyseisestä tapahtumasta.

Havok alkoi poistua sitten kujalta, jotta he joskus edes pääsisivät määränpäähänsä Charlesin luo. Hetken hiljaisuuden vallitessa tajusi sitten jotakin hyvin oleellista: ”Alex”, töksäytti ilmaan ja räpytti sitten silmiään ja selitti: ”On siis nimeni, voit toki kutsua Havokiksi.. Jos haluat”, kertoi ja jatkoi kävelyään.

_________________
This could be a shipwreck on the shore or we could sail away forevermore
Michael ~ Thalia ~ Sophia ~ Alex ~ Charles ~ Khris
avatar
Destie

Viestien lukumäärä : 62
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Tampere

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Rixu lähetetty To Heinä 04, 2013 10:07 am

Lily Dion

Mies ei näyttänyt sanovan mitään, joten tuo ei tainnut pahastua siitä, mutta jotenkin se vain hänet reagoimaan niin. Ehkä se oli jotenkin outoa, mutta sitä nainen ei jaksanut miettiä nyt. Muutenkin ajatteleminenkin tuntui todella raskaalta. Ei kyllä ihme, kun hän ollut liikkeellä pitkän aikaa jo ja sitten äsköinen parantaminen uuvutti vielä lisää.

Siirsi katseensa takaisin mieheen, joka puhui hänelle taas, mutta kesti hetken aikaa ennen kuin hän tajusi mitä tuo oli sanonut. Alex ehti kumminkin selittää hänelle, että se oli hänen nimensä ja häntä voi kyllä kutsua Havokiksi myös. Pieni hymy nousi tuon huulille samalla kun sanoi hiljaa ja pystyi kuulemaan hänen äänestä miten heikossa kunnossa hän oli silloin:
”Lily”. Sen hän sai sanotuksi vain sen ja sulki silmänsä hitaasti rentoutuen pikku hiljaa. Ei kauaa kestänyt, kun tuo alkoi vaipua uneen. Rauhallisesti hengitti ja rentoutui kokonaan miehen sylissä aivan huomaamattaan.

//The end~ :)//
avatar
Rixu

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.06.2013
Ikä : 26

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: My hero is you [Valmis]

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 :: Arkisto :: Peliarkisto

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa